Mengjiang

Mengjiang
lippu

Pääkaupunki Kalgan
Väkiluku 847 000 v. 1937
Viralliset kielet japani, mongoli
Edeltäjä(t) Kiinan tasavalta (1912–1949)
Seuraaja(t) Kiinan tasavalta (1912–1949)

Mengjiang oli Japanin nukkevaltio nykyisen Sisä-Mongolian alueella toisen maailmansodan aikaan. Se oli alun perin periaatteessa itsenäinen ja sittemmin Japanin Kiinaan perustaman nukkehallituksen alainen autonominen alue. Mengjiang palasi kiinalaisten hallintaan Japanin hävittyä maailmansodan.

Demchugdongrub kuvassa vasemmalla.

Qing-dynastian romahduksen jälkeen Mongolia yritti valloittaa alueen Kiinan ja Mongolian välisessä sodassa 1910-luvulla, mutta yritys epäonnistui. Yuan Shikain valtakaudella alueen hallinto oli jaettu etnisin linjoin mongolien ja kiinalaisten alueisiin. Shikain kuoltua vuonna 1917 valtaan nousivat kuitenkin paikalliset sotaherrat. Kiinalaiset pyrkivät asuttamaan Sisä-Mongoliaa kiinalaisilla siirtolaisilla, ja tämä politiikka vahvistui entisestään nationalistien noustua valtaan Kiinassa. Japani miehitti Sisä-Mongolian Khorchinin ja Hulun Buirin alueet vuosina 1931–1932. Demchugdongrub käytti japanilaisten uhkaa solmiakseen sopimuksen autonomiasta Kiinan keskushallinnon kanssa, mutta käytännössä tilanne ei muuttunut paikallisten sotaherrojen vastustuksesta. Demchugdongrub otti täten vastaan sotilaallista apua Japanilta, mutta hänen joukkonsa eivät pärjänneet kiinalaisille ennen Kiinan ja Japanin sodan puhkeamista vuonna 1937.[1]

Japanin alaisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisämongolialaisia virkamiehiä ja paikallisia julkisessa kokouksessa.

Japanin miehitettyä alueen kiinalaisten siirtolaisten tulo lakkasi, ja japanista ja mongolista tuli hallinnon ja koulutuksen ainoat kielet. Hallintoon asetettiin etnisiä mongoleja myös niillä alueilla, joilla varsinaiset mongolit muodostivat vain pienen vähemmistön. Toisaalta osa Sisä-Mongolian alueista menetettiin Japanin toiselle nukkevaltiolle Mantšukuolle. Demchugdongrub nousi jäljelle jääneiden alueiden autonomisen hallinnon johtoon vuonna 1937.[1]

Mengjiang perustettiin kuitenkin varsinaisesti vuonna 1939, kun Japani painosti Demchugdongrubin liittymään heidän luomaansa Kiinan nukkehallitukseen autonomisena alueena. Vuonna 1941 Demchugdongrub sai kuitenkin jälleen itsenäistä valtaa, kun Sisä-Mongoliasta muodostettiin Mongolian autonominen valtio.[2] Kiinalaiset nationalistit pitivät koko sodan ajan kiinni osista Sisä-Mongolian lounaisosaa.[1]

Japanilaisen Mongolian loppu tuli vuonna 1945, kun Neuvostoliiton ja sen liittolaisen Ulko-Mongolian joukot hyökkäsivät alueelle. Kiinan sisällissodan aikaan Sisä-Mongolian johtoon nousivat Neuvostoliiton tukemina kommunistit. Paikalliset elättelivät ensin toiveita yhdistymisestä Ulko-Mongolian kanssa, mutta suunnitelmista ei tullut lopulta mitään Kiinan kommunistien ja Neuvostoliiton välisten sopimusten myötä. Sisä-Mongoliasta tehtiin kommunistien alaisuudessa autonominen alue jälleen vuonna 1947.[1]

Kulttuuri ja väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mengjiangilainen postimerkki.

Demchugdongrubin johtamassa Sisä-Mongoliassa oli vuonna 1941 74 julkista ja 31 yksityistä oppilaitosta, sekä neljä toisen asteen oppilaitosta. Japanilaismiehityksen aikaan julkaistiin mongolialaista kirjallisuutta, kuten Sisä-Mongolian ensimmäinen pienoisromaani ja useita runo- ja essee­kokoelmia. Alueella julkaistiin myös lehtiä kuten Ulaan bars ja Shine Monggol. Väestölle sota osoittautui kuitenkin muuten raskaaksi. Väestömäärä putosi vuoden 1937 noin 847 000:ta 832 000:een vuonna 1947.[1]

  • Atwood, Christopher P.: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9 (englanniksi)
  1. a b c d e Atwood 2004, s. 247–248
  2. Atwood 2004, s. 141

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]