Mesoamerikan intiaanikulttuurit

 

Muinaisten tolteekki-intiaanien rakentaman nyt jo raunioituneen Tulan kaupungin temppelitasanteella olevia patsaita.

Mesoamerikan intiaanikulttuurit ovat Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisessä Mesoamerikassa asuvia nykyäänkin monia intiaaniheimoja, muun muassa otomeja ja mayoja. Muinaiset intiaanit kehittivät ajan mittaan Mesoamerikassa lukuisia kaupunkimaisia kulttuureja. Nämä esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit kehittyivät asteittain jääkauden lopun suurriistan metsästäjistä maanviljelijöiksi, ja lopulta kirjoitustaitoa omaaviksi valtiomaisiksi yhteiskunniksi. Mesoamerikan intiaanit kehittivät lopulta mutkikkaan sivilisaation, yhteiskunnan ja uskonnon, jossa ihmisuhreilla oli suuri merkitys.

Varhaista maissin viljelyä oli muun muassa Tehuacánin laaksossa noin 5000 eaa. Kiinteitä kyliä syntyi laajalle noin 3500 eaa. alkaen. Noin 1600–1400 eaa. alkoi syntyä julkisia rakennuksia Guatemalan rannikkoylängölle liittyen Ocósin kulttuurivaiheeseen[1]. Tämä kulttuuri lienee saanut vaikutteita tuon ajan Ecuadorista ja Perusta, jonne oli meriyhteys.kenen mukaan? Noin 1200 eaa. aloittaneita olmeekkeja on pidetty Mesoamerikan sivistyksen luojina. He rakensivat suuria monumentteja.

Mayat loivat jo varhain Jukatanin niemimaan seuduille kukoistavan sivistyksen, samoin kuin kirjoituksen keksijöinä pidetyt sapoteekit. Muita klassisia sivilisaatioita oli valtava keskus Teotihuacán ja misteekkien sivilisaatio. Monet klassiset sivilisaatiot romahtivat 650–900 jaa. Tämän jälkeen ylängölle ilmestyi pohjoisesta vaeltaneiden nahuatlia puhuneiden tolteekkien perustama valtakunta. Asteekkien valtakunta romahti espanjalaisvalloitukseen vuonna 1521. Korkealle sivistynyt mayakulttuuri tuhoutui jo ennen eurooppalaisten tuloa.

Mesoamerikan yleinen kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mesoamerikan kulttuurialueet

Mesoamerikan alue on laajasti ottaen Pohjois- ja Etelä-Amerikan välillä oleva maa Meksikosta Etelä-Amerikan pohjoisosalle Kolumbian pohjoisrajalle. Seudulla on ilmastoltaan ja kasvillisuudeltaan hyvinkin vaihtelevia alueita sademetsistä kuiviin autiomaihin, soisista alangoista korkeisiin vuoristoihin. Osaltaan ympäristön vaihtelevuus johti moninaiseen kulttuurien kirjoon. Kulttuurien monimuotoisuutta ja muutoksia lisäsivät lukuiset kansat ja niiden vaellukset alueella.

On väitetty, että jo noin 50 000–20 000 eaa. olisi ollut kivikautisia ihmisiä, paleointiaaneja Mesoamerikassakin, mutta nämä löydöt ovat hyvin kiistanalaisia[2].

Varmemmin Mesoamerikassa oli ihmisiä noin 11000 eaa., jolloin alueelle levittäytyi ehkä pohjoisesta nykyisten Yhdysvaltain alueelta niin sanottu Clovisin kulttuuri, jonka paleointiaanit metsästivät suurriistaa, muun muassa mammutteja ja mastodontteja, mutta toki pienempääkin riistaa, muun muassa lintuja, ja kalastivat. Useimmin elämäntapa oli melko liikkuvaa melko pienissä, korkeintaan muutaman perheen ryhmissä. Jääkauden lopun ilmastonmuutos ja paleointiaanien harrastama tehokas metsästys hävittivät suurriistan alueelta vuoteen 7000–5000 eaa. mennessä. Niinpä noin 8000–6000 eaa. alkoi kasvien keräily ja ehkä viljelykin olla merkittävällä sijalla paikallisten asukkaitten ravitsemuksessa. Teosinttia, maissin edeltäjä saatettiin keräillä tai viljellä Etelä-Meksikon Balsasin laaksossa jo noin 7000 eaa. jolloin se muuntui muutamasa sadassa vuodessa pienitähkäiseksi maissiksi[3].

Varhaisesta viljelystä alkoi niin sanottu arkaainen kausi. Viljeltiin puutarhapalstoilla lähinnä papuja tms. Noin 5000 eaa. alettiin viljellä maissia, ja noin 3500 eaa. syntyi Meksikon ylängölle ensimmäisiä pysyviä kyliä. Varhaista maanviljelyn kehitystä on tutkittu muun muassa Tehuacánin laaksosta ja Tlapacoyasta. Noin 2300–2000 eaa. alkaen alettiin valmistaa saviastioita laajoilla alueilla, ja asutus kiinteytyi entistä useammalla alueella. Näin ollen vuoteen 2000 eaa. mennessä olivat monet myöhemmät Mesoamerikan kulttuurin piirteet syntyneet. Mesoamerikan kehitys metsästyksestä maanviljelyyn ja laajaan kyläasutuksiin vei ehkä 1 500–5 000 vuotta riippuen maanviljelyn alun ajankohdasta, jota ei ole tarkasti ajoitettu[4]. Se että Mesoamerikka ja Andien alue kehittyivät yhteiskuuniltaan Vanhan maailman korkeakulttuureja hitaammin, selittyy joidenkin tutkijoiden mielestä muun muassa maissin luonteisen evoluution hitaudella verrattuna ohraan ja sillä ettei Mesoamerikassa ollut juurikaan kesyttetäviä eläimiä. Amerikkojen vuoristoine maantiede hidasti myös kulttuurivaikutteiden vaihtoa[5].

Noin 1200 eaa. alkaen syntyi Meksikonlahden etelärannalle suuria olmeekkien päällikkökuntia, joiden vaikutus säteili Meksikon ylängölle asti. Tällöin oli syntynyt tavallisesta kansasta erillään elävä ylimystö. Rakennettiin suuria temppelikumpuja ja kivipäitä. Maissiin perustuva maanviljely muutti väkiluvun kasvun räjähdysmäiseksi. Kirjoitustaito ja ensimmäinen valtio saattoi syntyä San José Mogotessa sapoteekkien alueella joskus 500-luvulla eaa., missä viimeistään oli kasteluun perustuvaa viljelyä, jota arkeologiassa pidetään monesti sivilisaation synnyn edellytyksenä. Samaan aikaan mayojen alueella oli kasvavia esiklassisia asutuskeskuksia, muun muassa Nakbe ja El Mirador. Eräs merkittävä esiklassisen ajan lopun keskus oli ylängön Cuicuilco, jossa oli pyöreä pyramidi. Noin 250–750 eaa. syntyi suuria kaupunkivaltioita Meksikon ylängölle, muun muassa Teotihuacán, joka lienee lopulta ollut suurvallan keskus. Sen väkiluku kasvoi jopa yli 200 000:n. Etelä-Meksikossa ja Guatemalassa oli monia suuria, kymmenien tuhansien asukkaiden kokoisia keskenään taistelevia mayojen kaupunkikeskuksia, mm. Tikal ja Uaxactún. Sekä Teotihuacán että Jukatanin eteläosan mayakeskukset luhistuivat noin 750–900 jaa. ehkä kuivuuden, ehkä kapinoiden, ehkä vieraiden valloittajien takia. Ainakin Meksikon ylängölle tunkeutui pohjoisesta nahuatlia puhuvia vieraita heimoja. Lyhyeksi aikaa syntyi paikallisesti merkittäviä keskuksia kuten Xochicalco. 900-luvulla nousi Meksikon ylängöllä mahtava, sotainen tolteekkien valtakunta. Tolteekkien valtakunta luhistui 1100-luvun lopulla ehkä pohjoisesta tulleenchichimekkiheimon hyökkäyksiin. Samoihin aikoihin pohjoisella maya-alueella nousi niin sanottu Mayapánin liitto, joka jonkin ajan kuluttua jatkoi Mayapánin ylivaltana. Pohjoisetkin mayakayupungit hylättiin 1400-luvun puolivälistä alkaen. 1200-luvulta alkaen monet pienet nahuatlinkeltä puhuvien kansojen asuttamat kaupunkivaltiot kamppailivat keskenään ylivallasta Meksikon laaksossa Texcoco-järven ympärillä. 1400-luvulla eräs tepaneekkikuningas onnistui rakentamaan lyhytikäisen suurvallan Meksikon laaksoon. Mutta asteekkien Tenochtitlán ja suuri, sivistynyt Texcoco kukistivat tepaneekkien Atzapotzalcon. Myöhemmin Moctezuma I perusti asteekkien kaupunkiliiton ja laajensi asteekkien valtakuntaa muun muassa Veracruziin Meksikonlahden rannalle asti. Asteekit rakentelivat suuressa pääkaupungissaan temppeleitä, joissa uhrasivat joskus tuhansiakin ihmisiä. Asteekkivaltio luhistui melko nopeasti vuonna 1521, kun espanjalainen valloittaja Hernán Cortés johti joukkonsa ja intiaaniliittolaiset piirittämään asteekkien pääkaupunkia Tenochtitlánia.

Paleointiaanit Mesoamerikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kulttuurikausi Mesoamerikassakin oli niin sanottu paleointiaanien kausi eli liittinen jakso, jolloin ihmiset metsästivät suurempaa ja pienempää riistaa, ja kulkivat riistan, kalan ja muun perässä vuosikierron mukaan. Jo tällöin keräiltiin joitain syötäviksi kelpaavia kasveja.

Jotkut arkeologit väittävät, että Meksikossakin olisi asunut ihmisiä ainakin 40 000–25 000 vuotta sitten ennen viime jääkauden huippukautta, mutta tätä ei kyetä varmasti todistamaan.kenen mukaan? Löydöt näyttävät tihenevän ajalla 30 000 vuotta sitten. Esimerkkinä kiistellyistä löydöistä ovat Tlapacoyan luu- ja työkalulöydöt 25 000–21 500 vuoden takaa. Myös Tequixquiacin luutyökalulöytöä pidetään varhaisena. Mutta ihmisen jäänteitä ei ole ajoitettu näin varhaiseen aikaan.[2]

Useimmat tutkijat uskovat, että ihminen saapui Mesoamerikkaan vasta aikaisintaan 13 000–12 000 eaa.kenen mukaan? Ensimmäiset täysin kiistattomat löydöt ajalta 10 500–10 000 eaa. liittyvät mammutin metsästäjiin. Mammutti lienee hävinnyt seudulta vuoteen 7500 eaa. mennessä. Noin 8000–6000 eaa. ilmasto muuttui jääkauden päättyessä, ja ihmiset huvensivat riistaeläinmäärää. Oli hankittava muita ravinnonlähteitä.

Arkaainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 8000–6000 eaa. alkoi arkaainen kausi, jonka aikana ensin villikasvien keräily ja sitten maanviljely yleistyi, koska riista harvinaistui tehokkaan metsästyksen ja ilmastonmuutostenkin takia. Noin 8000–6000 eaa. alkoi puutarhaviljely, jossa viljeltiin esimerkiksi kurpitsaa, chilipippuria, avokadoa ja papuja. Osa ajasta juostiin riistan perässä ja kalastettiin, osan aikaa viljeltiin maata. Maissin edeltäjää viljeltiin noin 7000 eaa. Etelä-Meksikossa.

5000 eaa. maanviljely alkoi vakiintua, vaikka ihmisten elämä oli melko liikkuvaa. Noin 5000 eaa. vain 10 % ravinnosta saatiin puutarhoista, muu metsästyksestä, kasvien keräämisestä ja kalastuksesta. Samaan aikaan purjehdittiin jo Karibian merellä kulttuurin saarille leviämisestä päätellen. Helposti varastoitava maissi tuli mukaan kuvaan noin 5000–3000 eaa. Noin 3500 eaa. jolloin syntyivät ensimmäiset kiinteät kylät, joihin liittyi maissinviljely. Maissi kehittyi ajan mukana yhä isompitähkäisemmäksi ihmisen risteytystoiminnan takia. Niinpä noin 3500 eaa. viljeltiin Sipacatessa Escuintlassa Guatemalassa maissia. Maanviljelyn varhaista kehitystä Meksikon keskiylängöllä on seurattu Tehuacánin laaksossa ja Tlapacoyassa.

Muotoutumisvaihe eli esiklassinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muinaisten Olmeekkien tekemä kivipää, jonka arvelleen esittävän suurta olmeekkipäällikköä.
Pääartikkeli: Mesoamerikan muotoutumisvaihe

Noin 2500–2300 eaa. saviastioiden tekotaito levisi Mesoamerikassa laajalle. Tämä aloitti niin sanotun muotoutumisvaiheen. Varhasimmat Mesoamerikan saviastiat liittyvät niin sanottuun Purron-vaiheeseen. Monesti saviastiat liitetään kiinteään kyläasutukseen, johon liittyy maanviljelyä. Maissiin perustuva maanviljely mahdollisti väkiluvun nopean kasvun. Noin 1850 eaa. ilmestyi Guatemalan ja Chapasin etelärannikon tuntumaan nopeasti kasvavia kyliä. Melkoiset taidokkaat saviastiat oli omaksuttu ehkä Ecuadorista. Viimeistään 1650 eaa. oli syntynyt asetelma, jossa suuret yli tuhannen asukkaat keskuskylät hallitsivat pienempiä. Oli syntynyt päällikkökuntia. Palatseja, pallokenttiä ja suuria maarakennetlmia tehtiin. Tämä ns Loconan kulttuuri levisi laajalle.

Meksikon ylängöllä vallitsi niin sanottu "red-on-buff" keramiikka, joka ulottui pohjoisessa ja idäsäs hieman Meksikon laaksosta itään ja pohjoiseen sekä etelässä Guerreroon ja Oaxacaan ja Tehuantepecin kannakselle San Lorenzoon asti, muttei La Ventaan.

Viimeistään vuonna 1200 eaa. syntyi suuria olmeekkien rakentamia seremoniakeskuksia Meksikonlahden etelärannan tienoille nykyiseen Tabascon osavaltioon. Ensimmäisiä merkittäviä olmeekkien päällikkökuntia oli muutaman tuhannen asukkaan San Lorenzo noin 1200 eaa. ja levitti vaikutustaan Meksikon keskyylängölle asti. Olmeekkien kulttuurissa rakennettiin tasalakisia pyramidimaisia kumpuja, tehtiin suuria kiviveistoksia ja muuta monumenttiarkkitehtuuria. Uskotaan väestön jakautuneen pieneen johtavaan ylimystöön ja tavalliseen kansaan. Samaan aikaan Meksikon ylängöllä vaikutti Tlatilcon kulttuuri, jossa näkyi olmeekkivaikutusta. Olmeekkien vaikutus ulottuikin kauas Meksikon laaksosita pohjoiseen varsinkin Tyynenmeren rannikolla, ja lännempänäkin Tampicoon asti. Olmeekkien vaikutus kattoi myös koko Jukatanin ja ulottui Hondurasin länsiosiin asti. Olmeekit lienevät olleen mixe-zoqueita.[6] Olmeekit ja mayat saivat tuhon aikaan mm kiviveistien tekoon käytetyä obsidiaania Meksikon ylängön vuorilta, siksi sinen syyntyi malko varhain keskuksia.

Noin 900 eaa. olmeekkivaikutus heikkeni Meksikon ylängöllä San Lorenzon romahtaessa. Noin 700 eaa. syntyi Meksikon ylängölle kasvava Cuicuicon keskus ja Tlatilco kasvoi kaupungiksi. Samoihin aikoihin, noin 500 eaa., syntyi Oaxacan laaksossa eteläisillä vuorilla sapoteekkien kulttuuri, joka varmuudelle ensimmäisenä käytti kirjoitusta. Luultavasti olmeekit levittivät vaikutteitaan varhaisille mayoille. Maya-alueella syntyi noin 1000 eaa. varhainen Nakben keskus, jossa oli alkavaa monumenttirakentamista. Seuraavina vuosisatoina mayakeksuten määrä ja koko kasvoivat.

Klassinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teotihuacán kasvoi valtavaksi klassisella kaudella.

Mesoamerikan klassinen kausi oli 150 jaa.–n. 925 jaa. Klassisella ja jälkiklassisella ajalla kukoistivat suuret sivilisaatiot. Väestönkasvu paisutti Meksikon keskiylängön ja Jukatanin ja muutkin Mesoamerikan keskukset suuriksi kymmenient tuhansien, jopa 200 000 asukkaan kaupungeiksi. Keskukset kamppailivat vallasta keskenään, syntyi suuria imperiumeja. Ajoittain virtasi metsästäjä-keräilijäheimoja pohjoisesta. Mayojen suuri sivilisaatio nousi Jukatanin niemimaan eteläosissa, ja ajan mittaan monet mayakaupungit Tikal, Palenque ja Copán kasvoivat valtaviksi eliitin hallitsemiksi keskuksiksi. Ne taistelivat keskenään vallasta alueella.

Noin 200–700 jaa. Meksikon keskiylängöllä kasvoi lopulta valtavan suureksi Teotihuacánin huolellisesti rakennettu asutuskeskus, joka oli suuren imperiumin pääkaupunki. Vangiksi saatuja käsityöläisä virtasi kaupunkiin. Samoihin aikoihin vaikutti monia muitakin kulttuureja, muun muassa misteekkien ja sapoteekkien keskukset sekä Meksikonlahden rannikolla monet klassiset keskukset. Noin 750–900 Mesoamerikassa kuohui. Teotihuacán luhistui vuoden 750 jaa. tienoilla luultavasti kuivuuteen tai pohjoisesta tulleiden nahuatlia puhuvien heimojen hyökkäykseen niin kuin sapoteekkien Monte Albánkin. Keskinen maya-alue luhistui kuivuuteen ja sotiin, ja mayakulttuurin painopiste siirtyi pohjoiseen Jukataniin.

Noin 800–900 jaa. ilmestyi ensi kertaa metallinkäsittelytaito lähinnä läntiseen Meksikoon. Se saattoi levitä sinne Ecuadorista, Kolubiasta j jossa metalli oli tunnettu jo kauan, tai Väli-Amerikasta. [7] Muun muassa kelloja tehtiin valamalla muottiin kadoneen vahan menetelmällä. Metalli oli yleensä kuparia, joskus hopeaa ja kultaa.[8] Metalli saatetiin tuntea jo vuonna 2450 jaaselvennä eteläisimmällä Maya-alueella Tyynen meren rannikolla.

Jälkiklassinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asteekkien aurinkokivi.

Mesoamerikan jälkiklassista kautta noin 950–1521 jaa. luonnehtivat suurvaltojen ja hajanaisten paikalliskulttuurien jaksot Meksikon keskiylängöllä. Joskus tämän ajan ajatellaan olleen kasvavan kaaoksen ja sotien aikaa. Tolteekkien sotaisa valtio kukoisti ja levisi laajalle eteläiseen ja keskiseen Meksikoon joskus 900–1150 jaa.

Pohjoisesta saapui uusia nahuatlia puhuvia heimoja, kikimekkejä, jotka luultavasti ryöstivät tolteekkien pääkaupungin Tulan. Tämän jälkeen Meksikon laaksossa oli kilpailevia kaupunkivaltioita. Noin 1200 jaa. alkaen kukoisti jälkiklassinen tolteekkivaikutteinen mayakulttuuri Jukatanin niemimaalla muun muassa Chichen Itzassa. Maya-alue yhdistyi joskus noin vuonna 1000 jaa. ensin muutaman kaupungin vallan alle ja lopulta noin 1200 Mayapánin johtoon. Mayakulttuuri sammui vuoden 1450 tienoilla ehkä kapinoihin. Tolteekkivaltion romahdettua kaupungit kilpailivat keskenään ylivallasta Meksikon laaksossa. Näihin aikoihin, noin 1200–1300 eaa. alettiin Mesoamerikassa käyttää yhä enemmän metallia ja aiempaa useammin metalliseoksia.[8]

Asteekkikaupunki Tenochtitlán perustettiin luultavasti joskus 1200-luvulla, ja se kasvoi ajan mukana merkittäväksi keskukseksi. Vielä 1300-luvulla se oli tepaneekkien vasalli. Mutta 1420-luvulla Tenochtitlán ja Texcoco kukistivat yhdessä tepaneekit. Asteekkeja johti tällöin Izcoatl. Moctezuma I laajensi asteekkivaltion suurvallaksi ja perusti asteekkien kaupunkiliiton. Asteekkien valta romahti vuosina 1519–1521, kun Hernán Cortésin johdolla toimivat espanjalaiset vangitsivat ensin asteekkikuningas Montezuman eli Moctezuma II:n ja lopulta saartoivat Tenochtitlánin yhdessä tlaxcalteekkien kanssa. Eurooppalaiset voittivat asteekit, joilla ei ollut rauta-aseita ja tuliaseita, ja joiden taistelutaktiikka ainakin alussa oli melko tehotonta. Asteekkeja kuoli tämän jälkeen joukoittain eurooppalaisten mukanaan tuomiin sairauksiin, ja monet muut joutuivat espanjalaisten teloittamiksi ja kiduttamiksi sekä orjiksi kaivoksiin ja maatiloille. Voidaan väittää jälkiklassisen ajan säilyvän Tayasalin valloitukseen saakka vuonna 1697; katso myös Jukatanin espanjalaisvalloitus

Mesoamerikan aikakaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Aika Kuvaus
Paleointiaanit n. 20000/10000 eaa.
– 8000 eaa.		 Kivikausi,"liittinen", paleointiaanit, vuodenaikojen mukaan vaeltelevat metsästäjä-keräilijät
Arkaainen n. 8000–2500 eaa. Maanviljely, pysyvät kylät, keramiikka, kudonta
Muotoutumisvaihe n. 2500 eaa. – 200 jaa.

Esiklassinen, formatiivinen, luomiskausi. Varhainen 2500–1200 eaa., keskinen 1200–600 eaa., 600 eaa.–200 jaa.

Klassinen n. 200 jaa.–750 jaa.
Jälkiklassinen n. 750–1521 jaa.

Keski-Amerikan alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Amerikan varhainen kulttuurikeskus oli Tabascossa sijaitseva olmeekkien kantamaa. Meksikon eteläinen keskiylänkö ja varsinkin Meksikon laakso oli merkittävä kulttuurikeskus tuhansia vuosia. Jukatanin niemimaan eteläosissa sijaitseva Petén oli varhaisen mayasivilisaation nousun kantamaa.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ David C. Grove & Rosemary A. Joyce: Social Patterns in Pre-Classic Mesoamerica (pdf) 1999. Washington, D.C.: Dumbarton Oaks. Arkistoitu 27.9.2007. (englanniksi)
  2. ↑ a b Talvitie, Jyrki K. & Ilmonen, Anneli: Sulkakäärme ja jaguaarijumala: Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit. Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 9789529549429 lähde tarkemmin?
  3. ↑ Earliest Evidence Of Domesticated Maize Discovered: Dates Back 8,700 Years Science Daily, Temple University 25.3.2009
  4. ↑ Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs. Terra Cognita 2003, s. 395.
  5. ↑ Diamond 2003, s. 394, 392, 395
  6. ↑ Peter Bellwood: First Farmers, 2005, ISBN 978-0-631-20566-1, s. 166 ja 239.
  7. ↑ Hosler, Dorothy (1995). "Sound, color and meaning in the metallurgy of Ancient West Mexico". World Archaeology 27: 100–115.
  8. ↑ a b Dorothy Hosler: Ancient West Mexican Metallurgy: South and Central American Origins and West Mexican Transformations. American Anthropologist, 1988, nro 4, s. 832–855. doi:10.1525/aa.1988.90.4.02a00040 ISSN 1548-1433 Artikkelin verkkoversio. (englanti) (Arkistoitu – Internet Archive)