Mesoamerikkalaisilla kalentereilla tarkoitetaan mayojen, atsteekkien ja muiden mesoamerikkalaiseen kulttuuripiiriin kuuluvien kansojen ennen espanjalaisten valloittajien saapumista 1500-luvulla käyttämiä kalentereita. Niillä oli yleensä rituaalinen tai uskonnollinen merkitys. Espanjalaiset valloittajat toivat Väli-Amerikkaan ensin juliaanisen kalenterin, jonka myöhemmin syrjäytti nykyisinkin käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri. Silti joissakin alkuperäiskansojen yhteisöissä on edelleen käytössä perinteinen tapa laskea päiviä.
Kaikki mesoamerikkalaiset kulttuurit käyttivät 260 päivän kiertoon perustuvaa rituaalista kalenteria, joista esimerkkinä on mayojen tzolkin. Useissa Mesoamerikan kulttuureissa ihmisille annettiin syntymäpäivänä nimi tai nimeen kuuluva lisänimi, joka oli tuon kalenterin päivän nimi.
Tämä 260 päivän kierto oli yhtenevä aurinkovuoden kanssa siten, että 52 vuoden jälkeen nämä kaksi kalenterijaksoa kohtasivat toisensa. 52 vuoden kiertojakso, jota kutsutaan kalenterikierroksi, oli hyvin merkittävä. Yleisesti yksityiskohtaisia rituaaleja vietettiin tuon jakson päätteeksi: kaikki tulet sammutettiin, vanhoja keramiikka-astioita rikottiin ja sytytettiin uusi tuli symboloimaan uutta alkua.
Uskottiin, että tietty tapahtuma tapahtui tarkalleen uudelleen samana päivänä 52 vuotta myöhemmin noudattaen tätä 52 vuoden jaksoa.
Mesoamerikkalaiset pitivät 52 vuoden jaksoa kaikkein tärkeimpänä ajanjaksona. Poikkeuksen tähän teki Mesoamerikan klassisella kaudella mayaeliitti, joka antoi erityisen merkityksen mayojen Long Count-kalenterille.
Myös muita kalenterijaksoja ylläpidettiin, kuten esimerkiksi kuukalenteria ja muiden astronomisten kohteiden jaksoihin perustuvia kalentereita, joista tärkein oli Venus-planeettaan perustuva.