Messerschmitt Me 264 | |
---|---|
Messerschmitt Me 264 V1 -prototyyppi |
|
Tyyppi | pitkän matkan meritiedustelukone |
Alkuperämaa | Saksa |
Valmistaja | Messerschmitt |
Suunnittelija |
Wolfgang Degel Paul Konrad Waldemar Voigt[1] |
Ensilento | 23. joulukuuta 1942 |
Tila | peruutettu 23. syyskuuta 1944 |
Pääkäyttäjät | Luftwaffe |
Valmistusmäärä | 3 |
Messerschmitt Me 264 oli saksalainen nelimoottorinen pitkän matkan meritiedustelukone. Se oli suunniteltu Saksan laivaston sukellusvenetehtävien tukemiseen. Konetyyppi osallistui myös Saksan ilmailuministeriön Amerikabomber -suunnittelukilpailuun, jonka tarkoituksena oli kehittää Luftwaffelle pommikone, joka pystyisi Yhdysvaltojen itärannikon kaupunkien (kuten New Yorkin) pommittamiseen tukikohdista Ranskassa ja Azoreilla.
Konetyypin kehittäminen keskeytettiin toisen maailmansodan loppupuolella kolmen prototyypin ollessa jo valmiina, jotta Messerschmitt olisi voinut keskittyä hävittäjien kehittämiseen. Meritiedustelukoneen kehitys siirtyi Junkersille, joka suunnitteli tehtävää varten Ju 390 -koneen.
Me 264 oli perinteiseen tyyliin rakennettu kokometallinen, yläsiivellinen ja nelimoottorinen pommikone. Rungon poikkileikkaus oli pyöreä, ja nokka oli lasitettu yhdysvaltalaisen Boeing B-29 Superfortress -pommikoneen tapaan. Siiven etureunassa oli hieman nuolimuotoa takareunan ollessa suora. Laskuteline oli kolmipyöräinen, päätelineiden ollessa siivissä ja etupyörän sijoittuessa koneen nokkaan. Ensimmäiseen prototyyppiin asennettiin alkuun Junkers Jumo 211 -moottorit, jotka tosin myöhemmin korvattiin alitehoisuutensa vuoksi suurempitehoisilla BMW 801G -moottoreilla. Koneessa oli myös sängyt ja pieni keittiö suunniteltuja pitkänmatkan tehtäviä varten. Aseistukseksi suunniteltiin kauko-ohjattuja tykkejä rungon molemmilla puolilla. Koneesseen suunniteltiinkin hyvin vähäistä panssarointia ja aseita, sillä toimintasädettä saatiin helposti lisää keventämällä konetta.
Ensimmäinen prototyyppi, Me 264 V1, teki ensilentonsa 23. joulukuuta 1942. Prototyypissä oli alkuun neljä Jumo 211 -moottoria, jotka tosin vaihdettiin myöhemmin tehokkaampiin BMW 801G -moottoreihin. Koneessa havaittiin koelento-ohjelman aikana erilaisia pieniä ongelmia, joita olivat muun muassa huono ohjattavuus ja raskas siipikuormitus täydessä kuormassa. Korkea siipikuormitus johti useiden lento-ominaisuuksien huonontumiseen, Me 264:llä oli muun muassa erittäin hidas nousunopeus, heikko liikehtimiskyky ja tarve suurille nousu- ja laskunopeuksille. V1-prototyyppiin ei asennettu panssarointia, mutta seuraavat kaksi prototyyppiä (V2 ja V3) panssaroitiin moottorien, ampumoiden ja miehistötilojen kohdalta. Näihin prototyyppeihin asennettiin myös puolustusaseistus.
Kriegsmarine hylkäsi Me 264:n ja korvasi sen jo olemassa olevalla Ju 290:llä ja suunnitellulla Ju 390:llä Luftwaffen taas suosiessa vielä rakentamatonta Ta 400:aa ja He 277:ää Amerika Bomber -ohjelmassa niiden parempien suorituskykyarvioiden takia,[2] keskeyttyäen lopulta Messerschmittin työt Me 264:n parissa. Lokakuussa 1943 Erhard Milch määräsi myös yhtiön keskeyttämään konetyypin kehittämisen ja keskittymään suihkumoottorikäyttöiseen Me 262 -hävittäjäpommittajaan. Ensimmäinen prototyyppi tuhoutui pommituksissa vuoden 1943 lopulla.[3][4] Toinen (V2) vaurioitui ja keskeneräiseksi jäänyt kolmas (V3) tuhoutui pommituksessa 18. heinäkuuta 1944. Heinkelin kilpailevan He 277:n peruuttamisen jälkeen myös Me 264 peruutettiin lopulta virallisesti 23. syyskuuta 1944.
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot
Aseistus