Michael Johnson (vapaaottelija)
| Michael Johnson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. kesäkuuta 1986 St. Louis, Missouri |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | The Menace |
| Aktiivisena | 2008– |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 66 kg |
| Painoluokka |
kevytsarja (2008–2017, 2019–) höyhensarja (2018–2019) |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | paini, nyrkkeily[1] |
| Seura |
Hard Knocks 365 Blackzilians Combat Club |
| Tilastot | |
| Ottelut | 35 |
| Voitot | 19 |
| – tyrmäyksellä | 8 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 9 |
| Tappiot | 16 |
| – tyrmäyksellä | 2 |
| – luovutuksella | 9 |
| – päätöksellä | 5 |
Michael Julian Johnson (s. 4. kesäkuuta 1986 St. Louis, Missouri) on yhdysvaltalainen kevytsarjan vapaaottelija. Hän on otellut UFC:ssä vuodesta 2010 lähtien. Johnson on entinen Xtreme Cage Fightingin kevytsarjan mestari.
Vapaaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johnson aloitti vapaaottelemisen pienemmissä järjestöissä helmikuussa 2008. Hän voitti uransa neljännessä kamppailussaan Midwest Fight League järjestön kevytsarjan mestaruuden tuomariäänin Lucas Gwaltneyta vastaan heinäkuussa 2008.[2] Sittemmin Johnson otteli vaihtelevalla menestyksellä muun muassa FM: Productions järjestössä. 3. lokakuuta 2009 hänelle tarjoutui tilaisuus otella Xtreme Cage Fightingin kevytsarjan mestaruudesta Aaron Derrow'ta vastaan. Johnson voitti mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä, lyönnein 43 sekunnissa ensimmäistä erää.[2]
UFC
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johnson päätyi UFC:hen kilpaillessaan The Ultimate Fighter turnauksessa 2010. Hän eteni loppuotteluun saakka voittaen suurimman osan otteluistaan tuomariäänin. Ainoastaan toinen kamppailu Aaron Wilkinsonia vastaan päättyi Johnsonin voittoon luovutuksella, kun hän sai Wilkinsonin luovuttamaan takakuristuksella. Johnson hävisi lopputtelussa Jonathan Brookinsille tuomariäänin.[3]
Kesäkuussa 2011 Johnson pääsi ottelemaan Edward Faalolotoa vastaan UFC Live: Kongo vs. Barry -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa. Lokakuussa Johnson kohtasi Paul Sassin, jolle hän hävisi luovutuksella ensimmäisessä erässä.
Vuosi 2012 oli Johnsonille menestyksekkäämpi vuosi, hän voitti ensin tammikuussa Shane Rollerin tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28) ja myöhemmin toukokuussa Tony Fergusonin tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27).[4] Johnson jatkoi voittokulkuaan lokakuussa tyrmäämällä Danny Castillon toisen erän alussa. Johnsonin vuosi päättyi kuitenkin tappioon joulukuussa Myles Jurya vastaan tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27).
Vuoden 2013 Johnson aloitti tappiolla hävittyään huhtikuussa Reza Madadille luovutuksella kolmannen erän alussa. Elokuussa hän katkaisi kahden ottelun tappioputkensa voittamalla Joe Lauzonin tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–25). Johnson voitti myös vuoden viimeisen ottelunsa joulukuussa Gleison Tibauta vastaan tyrmäyksellä toisen erän alussa.
Vuonna 2014 Johnson otteli vain kerran, joka käytiin maaliskuussa, Lontoossa. Hän kohtasi Melvin Guillardin, jonka Johnson voitti tuomariäänin (30–27, 30–27, 29–28).
2015 Johnson otteli kolmesti, joista ensimmäinen käytiin helmikuussa. Hän kohtasi kevytsarjan viiden parhaan joukkoon kuuluneen Edson Barbozan, jonka Johnson voitti tuomariäänin (29–28, 30–27, 30–27). Elokuussa Johnson kohtasi Beneil Dariushin, jolle hän hävisi hajaäänin (28–29, 29–28, 28–29). Joulukuussa Johnson kohtasi vuoden viimeisessä ottelussaan Nate Diazin, jolle hän hävisi edellisen ottelun tapaan tuomariäänin (28-29, 28-29, 28-29). Ottelu palkittiin Illan ottelu bonuksella.
2016 Johnson otteli kahdesti voittaen ensimmäisen ottelunsa syyskuussa Dustin Poirieria vastaan. Hän voitti ottelun tyrmäyksellä ensimmäisen erän alussa alle kahdessa minuutissa. Marraskuussa Johnson kohtasi UFC:n kolmen parhaan joukkoon kuuluneen Habib Nurmagomedov. Hän kuitenkin hävisi kamppailun kimuralla kolmannessa erässä.
2017 Johnson otteli kerran kohdattuaan ensimmäistä otteluaan UFC:ssä käyneen entisen WSOF-mestarin Justin Gaethjen. Heinäkuussa käyty kamppailu päättyi tappioon teknisellä tyrmäyksellä toisen erän lopussa. Ottelu palkittiin Illan ottelu bonuksella.
Siirtyminen höyhensarjaan (2018–2019)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gaethjelle kärsityn tappion jälkeen Johnson päätti siirtyä painoluokkaa alemmaksi kohdattuaan kaikki kymmenen parhaan joukkoon kuuluneet UFC:n kevytsarjan ottelijat. Johnson kohtasi ensimmäisessä höyhensarjan ottelussaan Darren Elkinsin tammikuussa 2018. Ottelu käytiin hänen kotikaupungissaan St. Louis, Missourissa, jossa Johnson hävisi ottelun takakuristuksella toisessa erässä. Elokuussa Johnson kohtasi Andre Filin, jonka hän voitti hajaäänin (29-28, 27-30, 29-28).[5] Lokakuussa Johnson otteli lyhyellä varoitus ajalla Artem Lobovia vastaan korvatessaan vastustajansa alkuperäisen vastustajan. Johnson ei kyennyt pudottamaan painoaan tarpeeksi ja oli punnituksissa 2 paunaa ylipainoinen, jonka vuoksi hänen oli määrä luovuttaa Loboville 20% palkkiorahastaan. Lobov kuitenkin kieltäytyi ottamasta rahoja vastaan.[6] Johnson voitti ottelu tuomariäänin (29–28, 29–28, 30–27).
Johnson otteli 2019 ensin maaliskuussa Josh Emmettiä vastaan, jolle hän hävisi tyrmäyksellä kolmannessa erässä.[7] Johnson päätti siirtyä ottelun jälkeen takaisin kevytsarjaan.
Takaisin kevytsarjaan (2019–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johnson palasi kevytsarjaan lokakuussa 2019, jolloin hän kohtasi Stevie Rayn Singaporessa. Johnson hävisi kamppailun tuomariäänin (28–29, 28–29, 28–28).[8]
Toukokuussa 2020 Johnson kohtasi neljättä otteluaan UFC:ssä käyneen Thiago Moisésin UFC Fight Night: Smith vs. Teixeira -tapahtumassa. Hän hävisi kamppailun akilleslukolla toisen erän alussa.
Helmikuussa 2021 Johnson kohtasi pitkään UFC:ssä otellutta Clay Guidaa vastaan UFC Fight Night: Overeem vs. Volkov -tapahtumassa. Hän hävisi kamppailun tuomariäänin (27–30, 27–30, 27–30), joka oli samalla Johnsonin neljäs peräkkäinen tappio.
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]UFC
- Illan kamppailu (kahdesti)
- Illan suoritus (kerran)
- Illan tyrmäys (kerran)
Xtreme Cage Fighting
- Kevytsarjan mestaruus (kerran)
Midwest Fight League
- Kevytsarjan mestaruus (kerran)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Michael "The Menace" Johnson MMA-Core Viitattu 10.10.2016 (englanniksi)
- ↑ a b EXCLUSIVE: TUF 12 – Michael Johnson confirmed as a member of the lightweight tournament mmabay.co.uk 27.7.2010 Viitattu 25.11.2020 (englanniksi)
- ↑ "The Ultimate Fighter 12 Finale recap: Brookins earns impressive comeback win" mmajunkie.com 5.12.2010 Viitattu 25.11.2020 (englanniksi)
- ↑ UFC on FOX 3 results: Michael Johnson outstrikes Tony Ferguson, earns decision win mmajunkie.usatoday.com 5.5.2012 Viitattu 25.11.2020 (englanniksi)
- ↑ UFC Fight Night 135 results: Michael Johnson takes split from Andre Fili mmajunkie.usatoday.com 26.8.2018 Viitattu 25.11.2020 (englanniksi)
- ↑ Michael Johnson misses weight, but UFC Moncton fight vs. Artem Lobov still on mmajunkie.com Viitattu 29.10.2018 (englanniksi)
- ↑ UFC Philadelphia: Josh Emmett KOs Michael Johnson with 46 seconds left on clock mmajunkie.usatoday.com 30.3.2019 Viitattu 25.11.2020 (englanniksi)
- ↑ UFC Singapore Results: Stevie Ray Finishes Strong for Decision Win Over Michael Johnson cagesidepress.com 26.10.2019 Viitattu 25.11.2020 (englanniksi)