Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Syntymäaika | 22. lokakuuta 1955 | |
Syntymäpaikka | Geneve, Sveitsi | |
Pelipaikka | keskikenttä | |
Pituus | 176 cm | |
Seura | ||
Seura | – | |
Tehtävä | Päävalmentaja | |
Seurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1974–1979 1979–1981 1981–1988 1988–1989 |
Neuchâtel RC Strasbourg Servette Neuchâtel |
31 (12) 73 (15) 177 (27) 33 (5) |
Maajoukkue | ||
1982–1986 | Sveitsi | 19 (0) |
Valmennusura | ||
1990–1994 1994–1995 1995–1996 1996–1999 1999–2001 2001–2003 2003–2004 2004–2006 2006–2007 2007–2008 2008 2009 2010–2011 2011–2012 2012 2012 2013 2015–2019 |
Colombier Yverdon Sion SR Delémont ASEC Mimosas Espérance Wydad Casablanca CS Sfaxien Al Ahli Doha CS Sfaxien ES Sahel Zamalek Al Dhafra Wydad Casablanca Espérance FC Sion FC Sion Neuchâtel Xamax | |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Michel Decastel (s. 22. lokakuuta 1955 Geneve) on sveitsiläinen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja.
Hän edusti aktiiviurallaan kotimaassaan Neuchâtel Xamaxia ja Servettea, ja Ranskassa Strasbourgia.
Valmentamisen Decastel aloitti kaudella 1990–1991 Colombierissa, joka pelasi sveitsin alasarjassa. Neljän vuoden jälkeen hänet palkattiin kaudeksi 1994–1995 Sveitsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Yverdonin valmentajaksi. Heti kauden päätyttyä matka jatkui pääsarjassa pelanneeseen Sioniin, jonka hän johdatti kauden 1995–1996 päätteeksi Sveitsin cupin mestariksi. Pesti jäi mestaruudesta huolimatta yhden kauden mittaiseksi ja Decastel siirtyi SR Delémontin valmentajaksi kaudella 1996–1997. Hän toimi joukkueen valmentajana aina vuoteen 1999 asti.
Kesällä 1999 Decastel siirtyi ensimmäistä kertaa valmentamaan ulkomaille ja oli norsunluurannikkolaisen ASEC Mimosasin valmentajana vuosina 1999–2001. Tuona aikana hän saavutti kahdesti Norsunluurannikon mestaruuden ja valmensi joukkueensa Afrikan Mestarien liigan lohkovaiheeseen kaudella 2001.
Decastel siirtyi Mimosasista Tunisiaan kesällä 2001 Espérancen valmentajaksi ja saavutti heti ensimmäisellä kaudellaan tulosta voittamalla Tunisian mestaruuden. Hän jatkoi myös kauden 2002–2003 Espérancen valmentajana, mutta sai kesken kauden potkut.
Kaudeksi 2003–2004 Decastel palkattiin Wydad Casablancan valmentajaksi, jossa vaadittua menestystä ei tullut. Joukkue sijoittui Marokon pääsarjassa neljänneksi ja tuli toiseksi Marokon cupissa hävittyään loppuottelun.
Kesällä 2004 Decastel palasi takaisin Tunisiaan tällä kertaa CS Sfaxienin valmentajaksi. Hän toimi joukkueen valmentajana kahden kauden ajan ja saavutti ensimmäisellä kaudellaan Tunisian mestaruuden. Decastel jätti seuran ja siirtyi Qatariin Al Ahli Doha valmentajaksi, josta hänet palkattiin takaisin CS Sfaxienin valmentajaksi kesken kauden 2006–2007. Decastel onnistui johdattamaan joukkueen Afrikan Confederation Cupin voittoon kaadettuaan loppuottelussa sudanilaisen Al-Merreikhin yhteismaalein 5–2. Hän sai jatkaa vielä kaudella 2007–2008, mutta erotettiin tehtävästään kesken kauden. Seuraavalla kaudella Decastel palkattiin ES Sahelin valmentajaksi, mutta kohtalo oli edellisen seuran tavoin. Potkujen myötä hän valmensi hetken aikaa egyptiläistä Zamalekia ennen siirtymistään arabiemiirikuntalaisen Al Dhafran päävalmentajaksi.
Heinäkuussa 2011 Decastel siirtyi marokkolaisen Wydad Casablancan päävalmentajaksi. Joukkue pelasi marraskuussa 2011 Afrikan Mestarien liigan loppuottelussa Espérancea vastaan, jolle se hävisi yhteismaalein 1–0. Decastel sai potkut tammikuun alussa 2012. [1] Vain pari päivää myöhemmin hänestä tuli Espérance Sportive de Tunis'n päävalmentaja. [2] Decastelin joukkue aloitti vahvasti pelinsä Tunisian pääsarjassa, jossa se muun muassa voitti ES Zarzisin maalein 5–0. Sen sijaan 25. helmikuuta 2012 pelattun CAF Super Cupin mestaruuden joukkue hävisi Maghreb Fèsille rangaistuspotkujen jälkeen. Decastelin pesti päättyi yllättäen potkuihin toukokuun lopussa, kun joukkue kärsi ensimmäisen tappionsa sveitsiläisen alaisuudessa. [3]
Syyskuussa 2012 Decastelista tuli FC Sionin päävalmentaja. [4] Hän sai kuitenkin potkut jo lokakuussa. [5] Toukokuussa 2013 hän palasi jälleen seuran peräsimeen. [6] Kesäkuussa Sionin seurajohtaja Christian Constantin ilmoitti, että Decastel jatkaa päävalmentajana kaudella 2013/14. [7] Kausi alkoi kuitenkin Sionilta kehnosti ja lopulta Decastel sai lokakuussa 2013 potkut seuran majaillessa liigan toiseksi viimeisenä. [8]
Lokakuun lopulla 2015 Decastel palasi valmennustehtäviin Sveitsin Challenge Leaguessa pelanneen Neuchâtel Xamaxin peräsimessä.[9] Decastelin johdolla Xamax taisteli tiensä takaisin Sevitsin pääsarjaan voittamalla Challenge Leaguen mestaruuden kaudella 2017/18.[10] Kaudella 2018/19 Xamax juuttui kuitenkin liigan häntäpäähän ja seurajohto erotti sveitsiläisvalmentajan helmikuun alussa 2019.[11]
Edeltäjä: Ali Fergani Nabil Maaloul |
Espérancen päävalmentaja 2001–1/2003 1–5/2012 |
Seuraaja: Faouzi Benzarti Nabil Maaloul |
Edeltäjä: Jean-Claude Richard Sébastien Fournier Gennaro Gattuso |
FC Sionin päävalmentaja 1995–1996 9–10/2012 5–10/2013 |
Seuraaja: Alberto Bigon Pierre-André Schürmann Laurent Roussey |