Mies vailla ominaisuuksia

Mies vailla ominaisuuksia
Der Mann ohne Eigenschaften
Suomennoksen kansi, 2006.
Suomennoksen kansi, 2006.
Alkuperäisteos
Kirjailija Robert Musil
Kieli saksa
Genre romaani
Kustantaja Rowohlt Verlag GmbH
Julkaistu 1930, 1933
Suomennos
Suomentaja Kristiina Kivivuori
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1980 (I osa),
1987 (II osa),
Ulkoasu Mika Tuominen
Sivumäärä 858 ja 468 sivua
ISBN 951-0-31677-6
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Mies vailla ominaisuuksia (Der Mann ohne Eigenschaften) on itävaltalaisen kirjailijan Robert Musilin keskeneräiseksi jäänyt suurromaani. Kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin vuosina 1930 ja 1933. Kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistiin 1943 vielä osia keskeneräisestä kolmannesta osasta.

Teoksen ensimmäisen painoksen kansi vuodelta 1930.

Mies vailla ominaisuuksia on alkujaan yli kaksituhatsivuinen modernistinen teos. Kirjan pääjuonne käsittelee vastavetoa, jota Itävalta-Unkaria kuvaavan Kakanian keisarikunnan virkamiehistö suunnittelee Saksan keisarikunnan Vilhelm II:n vallassaolon 30-vuotisjuhlallisuuksille. Tämä ”paralleeliaktioksi” kutsuttu näytös, jota suunnitellaan tietämättä muutaman kuukauden päästä alkavasta ensimmäisestä maailmansodasta, ei koskaan tunnu saavan järkevää muotoa.

Romaanissa on useita henkilöitä. Keskushahmo, ”mies vailla ominaisuuksia”, on 32-vuotias matemaatikko Ulrich, jota leimaa epäily kaikkia perinteisiä arvoja kohtaan. Muut henkilöt edustavat 1910-luvun Wienin eri sosiaalisia kerrostumia suurliikemiehistä ja valtiosihteereistä sisäkköihin ja palvelijoihin. Yksi henkilöistä on suursijoittaja ja intellektuelli Arnheim (jonka esikuva on todennäköisesti liikemies ja poliitikko Walther Rathenau). Romaani koostuu suurelta osin filosofisista keskusteluista, joissa pyritään perinteisen psykologisen toiminnan sijasta antamaan mahdollisimman tarkka muoto ajassa liikkuville ajatuksille ja aatteille.

Kirjallisuustutkija Klaus Amannin mukaan Musil pyrki tekemään teoksellaan terävän analyysin aikansa todellisuudesta. Ensimmäisen maailmansodan lisäksi siinä heijastuvat anakronistisesti vuoden 1929 pörssiromahdus ja natsipuolueen suosion kasvu. Musil pohtii loputtomiin vaihtoehtoisia, tuntemattomia näkökulmia tapahtumiin ja niiden taustoihin. Musil katsoo maailmaa psykologisesta näkökulmasta, jossa kaikki näkemykset ovat tilanteesta riippuvaisia ​​ja pohjimmiltaan vinoja. [1] Teoksen raaka-aineina olivat viittaukset Musilin omaan elämään, 1910-luvun sanomalehtiuutiset sekä kirjailijan yleiset havainnot yhteiskunnasta, politiikasta ja kulttuurista. Kirjoittajan lähipiirin ihmiset heijastuvat selvästi teoksen henkilöhahmoissa. Kirjoittaja syventää tekstiä esseemäisillä pohdiskeluilla aikansa henkisestä tilasta ja yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta.

Musilin romaanin henkisiä sukulaisia ovat muun muassa Hermann Brochin trilogia Unissakulkijat ja Marcel Proustin kirjasarja Kadonnutta aikaa etsimässä.

Teoksen rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos koostuu 180 luvusta, jotka ovat suhteellisen lyhyitä. Ensimmäiset 19 lukua muodostavat teoksen johdanto-osan nimeltä "eräänlainen johdanto". Seuraavat 104 lukua ovat ensimmäinen kirja nimeltä "Aina sama tapahtumain meno" ja loput 38 lukua ovat toinen kirja "Tuhatvuotinen valtakunta (Rikolliset)". Toinen osa kuvaa ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen ajan Itävallan banaaleja jokapäiväisiä tapahtumia. "Tuhatvuotinen valtakunta" kuvaa 1930-luvun laman sävyttämää maailmansotien välistä aikaa.

Luvut on osittain otsikoitu vakiintuneella tavalla, jossa otsikko kuvaa luvun sisältöä, mutta osa otsikoista horjuttaa vakiintuneita käytäntöjä luodakseen tilaa muille asioille. Kirjoittaja näyttää otsikoinnilla pelaavan toisinaan peliä lukijoiden kanssa.

  • Joskus otsikot ovat lakonisen lyhyitä:
    • 5. Ulrich;
    • 8. Kakania;
    • 14. Nuoruudenystävät;
    • 18. Moosbrugger.
  • Joskus ne näyttävät melkein arkipuheelta:
    • 7. Heikon tilansa johdosta Ulrich tulee saaneeksi uuden rakastetun;
    • 12. Nainen, jonka rakkauden Ulrich valloitti heidän keskusteltuaan urheilusta ja mystiikasta;
    • 13. Nerokkaan kilpahevosen avulla Ulrich kypsyy tietoiseksi ominaisuuksien puutteestaan.
  • Sekoituksia asiallisesta ja ironis-satiirisesta otsikoinnista:
    • 22. Paralleeliaktio, vaikutusvaltaisen ja sanomatonta henkistä suloa uhkuvan naisen hahmossa, on valmis nielaisemaan Ulrichin;
    • 26. Sielun ja talouselämän yhdistäminen. Se mies, joka tähän pystyy, haluaa nauttia vanhan itävaltalaisen kulttuurin barokkisesta lumosta. Paralleeliaktiolle syntyy tällöin aate;
    • 28. Luku, jonka voi jättää väliin, jos ei anna erityistä arvoa ajattelemisen harrasteelle.
  • Joskus kirjoittaja ilmaisee otsikolla epäilyä luvun sisältöä kohtaan:
    • 43. Ulrichin ja suuren miehen ensimmäinen kohtaaminen. Maailmanhistoriassa ei tapahdu mitään järjetöntä, mutta Diotima esittää väitteen, että tosi Itävalta on yhtä kuin koko maailma;
    • 62. Myös itse maa, mutta nimenomaan Ulrich suosii esseismin utopiaa;
    • 99. Koskee puoliviisautta ja sen hedelmällistä toista puoliskoa, kahden aikakauden samankaltaisuutta, Jane-tädin rakastettavaa olemusta ja hullutusta nimeltä uusi aika.

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mies vailla ominaisuuksia. Osa 1. (Der Mann ohne Eigenschaften, 1930) Suomentanut Kristiina Kivivuori. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31677-6
  • Mies vailla ominaisuuksia. Osa 2. (Der Mann ohne Eigenschaften, 1933) Suomentanut Kristiina Kivivuori. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31678-4

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Amann 2007, S. 42. “Hänen liikkeenään on epäilys ja hänen pistonaan on kysymysmerkki, mikä merkitsee kirjoitetun jatkuvaa tarkistamista ja uusia lähtökohtia kirjoittamiselle.”

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.