Miguel Littin

Littín vuonna 1994.

Miguel Ernesto Littín Cucumides (s. 9. elokuuta 1942 Palmilla, Chile) on chileläinen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja, -tuottaja ja kirjailija. Hän on tehnyt elokuvia synnyinmaansa Chilen ohella Meksikossa, Nicaraguassa ja Espanjassa. Hänen elokuvistaan on Suomessa esitetty ilmeisesti vain nicaragualaisen Pedro Pradon romaaniin perustuva Alsino, poika joka tahtoi lentää (1982, Yle TV1 21.11.1985).[1]

Littín syntyi palestiinalaisen isän ja kreikkalaisen äidin pojaksi Chilen Palmillassa. Hän ohjasi 1960-luvun lopulla Chilen kaikkien aikojen suosituimmaksi nousseen elokuvan El Chacal de Nahueltoro (1969). Tosipohjainen draama kertoo perheensä vuonna 1960 tappaneesta alkoholistista, joka teloitettiin 1963.

Littín lähti maanpakoon vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen ja asettui Meksikoon, jossa hän ohjasi useita elokuvia. Actas de Marusia (1974) kertoo Chilessä sattuneesta kaivoslakosta ja oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi[2]. El Recurso del Método (1978) perustuu Alejo Carpentierin samannimiseen romaaniin. Vuonna 1980 tuli ensi-iltaan Gabriel García Márquezin novelliin perustuva La Viuda de Montiel, jonka pääosaa näyttelee Geraldine Chaplin.

Nicaraguassa kuvattu Alsino, poika joka tahtoi lentää (1981) oli myös Oscar-ehdokkaana[3] ja palkittiin Moskovan elokuvajuhlilla. 1980-luvun alussa Littín muutti Espanjaan. Hän matkusti sieltä salaa sotilasjuntan Chileen tekemään dokumenttia maan oloista Augusto Pinochet’n valtakaudella. Siviilihallinnon palattua Littín asettui taas Chileen ja alkoi ohjata elokuvia siellä. Vuoden 2000 Tierra del Fuego perustuu tutkimusmatkailija Julius Popperin seikkailuihin. Dawson, Isla 10 kertoo sotilasjuntan aikaisista poliittisista vangeista.

Littín toimi synnyinkaupunkinsa Palmillan pormestarina vuosina 1992–1994 ja 1996–2000.

Elokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1969: El Chacal de Nahueltoro (”Nahueltoron shakaali”)
  • 1971: Compañero Presidente (dokumentti)
  • 1973: La Tierra Prometida (”Luvattu maa”)
  • 1974: Actas de Marusia (”Kirjeitä Marusiasta”)
  • 1978: El Recurso del método
  • 1980: La Viuda de Montiel (”Montielin leski”)
  • 1981: Alsino, poika joka tahtoi lentää (Alsino y el Condor)
  • 1986: Acta General de Chile (dokumentti)
  • 1990: Sandino
  • 1994: Los náufragos (”Haaksirikkoutuneet”)
  • 2000: Tierra del Fuego (”Tulimaa”)
  • 2002: Los Caminos de la Ira; Cronicas Palestinas (dokumentti)
  • 2002: El Abanderado
  • 2005: La Ultima Luna (”Viimeinen kuu”)
  • 2009: Dawson, Isla 10
  • 2014: Allende en su Laberinto (”Allende labyrintissaan”)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Miguel Littin Elonetissä.
  2. ↑ 1976, Oscars.org. Viitattu 27.6.2016.
  3. ↑ 1983, Oscars.org. Viitattu 27.6.2016.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Miguel Littín