Mihail Šatrov

Mihail Filippovitš Šatrov (ven. Михаи́л Фили́ппович Шатро́в, oikea sukunimi Maršak, Марша́к; 3. huhtikuuta 1932 Moskova – 23. toukokuuta 2010 Moskovalähde?) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja, koulutukseltaan vuori-insinööri. Hän kuului Luottamuksen käsikirjoittajaryhmään.[1][2]

Mihail Šatrov syntyi insinöörin perheeseen. Hänen isänsä, puoluejohtaja Aleksei Rykovin lanko, menehtyi 1930-luvun lopulla Stalinin vainoissa ja äiti vangittiin vuonna 1949.[3] Šatrov valmistui Moskovan vuori-instituutista vuonna 1956 ja liittyi NKP:hen vuonna 1961[4].

Šatrov tunnetaan parhaiten vallankumoushistoriallisista ja Lenin-aiheisista näytelmistään[5] kuten Šestoje ijulja (”Heinäkuun kuudes”, 1964), Sinije koni na krasnoi trave (”Sinisiä hevosia punaisella nurmella”, 1979), Tak pobedim! (”Näin me voitamme”, 1982, Neuvostoliiton valtionpalkinto 1983) ja Eteenpäin… eteenpäin… eteenpäin! (Dalše… dalše… dalše!, 1988)[6]. Hän on laatinut käskirjoituksen suomalais-neuvostoliittolaiseen elokuvaan Luottamus (1976)[7]. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Šatrov keskittyi Moskovaan vuonna 2003 avatun kulttuurikeskus Krasnyje Holmyn rakentamiseen[3].

Suomennettu teos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eteenpäin… eteenpäin… eteenpäin!: kaksinäytöksinen näytelmä. Suom. Tuomo-Pekka Kalliomäki. Helsinki: SN-kirjat, 1988.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mihail Šatrov Elonetissä., viitattu 6.9.2021
  2. ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Satrov, Mihail”, Otavan kirjallisuustieto, s. 685. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. ↑ a b Kto jest kto v kulture slovari.yandex.ru. Viitattu 1.9.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 1.9.2013. (venäjäksi)
  5. ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 847. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
  6. ↑ Bolšoi entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 651. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1991. ISBN 5-85270-044-4
  7. ↑ Andrejev, Juri: 111 neuvostovenäläistä kirjailijaa, s. 273. Espoo: Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-3014-0