Miikka Kiprusoff

Miikka Kiprusoff
Miikka Kiprusoff NHL-seura Calgary Flamesin paidassa ottelussa Vancouver Canucksia vastaan vuonna 2007.
Miikka Kiprusoff NHL-seura Calgary Flamesin paidassa ottelussa Vancouver Canucksia vastaan vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt26. lokakuuta 1976 (ikä 48)
Turku, Suomi
Kansalaisuus Suomi Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Kipper
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 184 cm
Paino 86 kg
Pelinumero 34
Pelaajaura
Pääsarjaura 1994–2013
Seurat TPS (SML)
Kiekko-67 (I-div.)
AIK (SEL)
Kentucky Thoroughblades (AHL)
San Jose Sharks (NHL)
Cleveland Barons (AHL)
Calgary Flames (NHL)
Timrå IK (SEL)
NHL-varaus 5. kierros 116. varaus, 1995
San Jose Sharks
Mitalit
Kiprusoff venyttelee maalillaan ennen pronssiottelun alkua vuoden 2010 talviolympialaisissa.
Kiprusoff venyttelee maalillaan ennen pronssiottelun alkua vuoden 2010 talviolympialaisissa.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Saksa 2001 jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa 2004 jääkiekko

Miikka Sakari Kiprusoff (oik. Kiprusov, s. 26. lokakuuta 1976 Turku) on suomalainen uransa päättänyt jääkiekkomaalivahti.[1] Hän aloitti jääkiekon Turun Palloseurassa ja saavutti seuraa edustaessaan kaksi Suomen mestaruutta, jonka jälkeen hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan NHL-seura San Jose Sharksin organisaatioon.

Kiprusoff pelasi valtaosan NHL-urastaan Calgary Flamesissa. Hän torjui NHL:n runkosarjassa 623 ottelua ja yhteensä 319 voittoa, ja kauden 2005–2006 päätteeksi hänet palkittiin NHL:n parhaan maalivahdin palkinnolla, Vezina Trophylla NHL:n historian ensimmäisenä suomalaisena maalivahtina. Sittemmin palkinnon on voittanut myös Tuukka Rask vuonna 2014 ja Pekka Rinne vuonna 2018.[2][3] NHL:n pudotuspeleissä Kiprusoff pelasi 56 ottelua ja torjui voiton yhteensä 25 kertaa. Kiprusoff ei mittavasta urastaan huolimatta voittanut NHL:n Stanley Cup -mestaruutta kertaakaan. Hän kertoi päättävänsä NHL-uransa vuoden 2013 heinäkuussa 36-vuotiaana,[1][4] vaikka hänellä oli vielä Calgary Flamesin kanssa pelaajasopimus koskien NHL-kautta 2013–2014.[4]

Suomen jääkiekkomaajoukkueessa Kiprusoff on saavuttanut olympiapronssia vuonna 2010, MM-hopeaa vuosina 1999 ja 2001 sekä maailmancupin toisen sijan vuonna 2004. Kiprusoffia pidetään yhtenä suurimmista suomalaisista NHL-legendoista ja yhtenä kaikkien aikojen parhaista suomalaisista maalivahdeista.

Varhainen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vuodet ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miikka Kiprusoff syntyi Turussa 26. lokakuuta 1976. Jo varhain Kiprusoff alkoi pelaamaan jääkiekkoa ulkojäillä, jossa hänen neljä vuotta vanhempi isoveljensä Marko, tuleva huippupuolustaja ja vuoden 1995 maailmanmestari, usein laukoi Miikan ollessa maalissa. Alun perin Miikka innostui jääkiekosta juuri Markon pyydettyä häntä maalivahdiksi.

TPS ja Tukholman AIK

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miikka Kiprusoff aloitti jääkiekkouransa Turun Palloseurassa. Kiprusoff pelasi TPS:n alle 20-vuotiaiden joukkueessa kaudet 1993–1994 ja 1994–1995, kunnes kesken jälkimmäisen kauden, 1994–1995 nuori ja lupaava maalivahti debytoi kasvattajaseuransa paidassa SM-liigassa kaudella 1994–1995. Hän pääsi kaudella pelaamaan neljä ottelua TPS:n maalilla, maalikeskiarvolla 3,00 ja kohtalaisella torjuntaprosentilla 89,7 %. Kiprusoff nousi kauden lopussa TPS:n kakkosmaalivahdiksi, ja pääsi pelaamaan myös SM-liigan pudotuspeleissä kaksi ottelua. TPS pelasi kauden loistavasti ja voitti Suomen mestaruuden. Kiprusoffin veli, puolustaja Marko Kiprusoff oli TPS:n mestarijoukkueessa suuressa roolissa ja voitti SM-liigakauden 1994–1995 parhaan puolustajan palkinnon. Kaudella 1995–1996 Kiprusoff vakiinnutti lopullisesti paikkansa TPS:n SM-liigajoukkueen kokoonpanossa. Kiprusoff pelasi kauden aikana 12 runkosarja- ja kolme pudotuspeliottelua. TPS:n kausi oli jälleen menestyksekäs, mutta lopulta joukkue hävisi SM-finaalissa Helsingin Jokereille voitoin 3–1. Näin Kiprusoff voitti toisella SM-liiga kaudellaan jo toisen SM-mitalinsa.

Kaudeksi 1996–1997 Kiprusoff siirtyi Turun Palloseurasta Ruotsiin, Elitserieniin, AIK:n joukkueeseen. Kiprusoff pelasi heti avauskautensa joukkueessa ykkösmaalivahtina. Hän pelasi runkosarjassa 42 ottelua hyvin tilastoin, maalikeskiarvolla 2,29 ja torjuntaprosentilla 90,7 %. AIK selviytyi myös pudotuspeleihin, jossa se kuitenkin putosi jo ensimmäisellä kierroksella. Toisella kaudellaan AIK:ssa Kiprusoff pelasi lähes samalla torjuntaprosentilla, 90,8 % 42 runkosarjaottelussa, muttei onnistunut torjumaan joukkuettaan pudotuspeleihin. Kiprusoff jätti AIK:n kesällä 1998.

Paluu TPS:ään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1998–1999 tuolloin 22-vuotias Kiprusoff palasi takaisin kotikaupunkiinsa Turkuun ja kasvattajaseuraansa TPS:ään. Kausi oli Kiprusoffilta erinomainen, hän pelasi TPS:n maalilla runkosarjassa 39 ottelua loistavalla torjuntaprosentilla 93,6 % ja hänet palkittiin SM-liigan kauden parhaana maalivahtina. Pudotuspeleissä Kiprusoffin erinomainen vire jatkui, ja hän torjui TPS:n Suomen mestariksi. Suomen mestaruus oli Kiprusoffille uran toinen ja kauden kruunasi vielä valinta pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

NHL-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

San Jose Sharks

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

San Jose Sharks, joka oli varannut Kiprusoffin NHL:ään vuoden 1995 varaustilaisuudessa, solmi hänen kanssaan tulokassopimuksen ennen kauden 1999–2000 alkua. Saavuttuaan San Joseen hän ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan Sharksin valmennusjohtoa harjoitusleirin aikana ja näin ollen aloitti ensimmäisen kautensa Pohjois-Amerikassa San Josen farmiseura Kentucky Thoroughbladesissa, joka pelasi AHL-liigassa. Kiprusoff torjui kauden 1999–2000 aikana Kentuckyssa erinomaisin ottein 47 runkosarjaottelua korkealla 92,4:n torjuntaprosentilla. Hänet valittiin myös AHL:n tähdistöotteluun, ja pudotuspeleissä erinomaisesti torjunut Kiprusoff johdatti Thoroughbladesin seuran historian ensimmäiseen divisioonan mestaruuteen.

Myös seuraavalla kaudella loistavasti pelannut Kiprusoff valittiin toistamiseen AHL:n tähdistöotteluun. Runkosarjassa hän torjui 39 ottelustaan 19 voittoa, ja hän onnistui kiinnittämään pelaamisellaan myös Sharksin valmennusjohdon huomion. Hänet nostettiinkin pian Sharksin NHL-kokoonpanoon, ja hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa Mighty Ducks of Anaheimia vastaan 29. maaliskuuta 2001, kun hänet vaihdettiin luukkuvahdin paikalta vartioimaan Sharksin maalia Jevgeni Nabokovin tilalle. Sharks voitti ottelun lopulta lukemin 7–4. Ensimmäisen kerran Kiprusoff oli Sharksin aloittavana maalivahtina 8. huhtikuuta niin ikään Anaheimia vastaan ja torjui jälleen Sharksin voittoon. NHL-kauden 2000–2001 runkosarjan aikana Kiprusoff torjui yhteensä viidessä ottelussa hyvällä 90,2:n torjuntaprosentilla päästäen taakseen vain viisi maalia. Kevään pudotuspeleissä hän pelasi kolmessa ottelussa, ja St. Louis Bluesia vastaan pelatussa pudotuspeliottelussa 39 torjunnalla joukkueensa voittoon johdattaneesta Kiprusoffista tuli ensimmäinen suomalainen maalivahti, joka onnistui voittamaan NHL:n pudotuspeliottelun.

Kauden 2001–2002 alku oli Kiprusoffille vaikea, ja hän pelasi alkukaudesta neljä ottelua AHL-seura Cleveland Baronsissa. NHL:n runkosarjassa hän torjui Jevgeni Nabokovin varamaalivahtina yhteensä 20 ottelussa torjuen voiton seitsemän kertaa.

Kauden 2002–2003 alussa Sharksin aloittava maalivahti Jevgeni Nabokov oli ilman sopimusta ja Kiprusoff sai tilaisuuden nousta seuransa ykkösvahdiksi. Kausi oli hänelle kuitenkin vaikea, ja hän onnistui torjumaan 22 ottelusta vain viisi voittoa. Tästä huolimatta Sharks halusi panostaa Kiprusoffiin ja tarjosi hänelle kauden päätteeksi 800 000 dollarin sopimusta kaudesta 2003–2004.

Kiprusoff aloitti seuraavan kautensa kilpailutilanteessa toisen suomalaisen maalivahdin, Vesa Toskalan, kanssa Sharksin kakkosvahdin paikasta Jevgeni Nabokovin ollessa edelleen seuran aloittava maalivahti. Kilpailutilanne kuitenkin ratkesi 22 runkosarjan ottelua myöhemmin, kun maalivahtiongelmissa paininut Calgary Flames teki Sharksin kanssa pelaajakaupan, minkä johdosta Kiprusoff siirtyi kalifornialaisseurasta Kanadan Albertaan.

Calgary Flames

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kausi Calgaryssä ja Stanley Cupin finaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Calgaryn ykkösmaalivahti, tšekkiläinen Roman Turek oli loukkaantunut, eikä seura löytänyt hänelle sopivaa korvaajaa uudeksi ykkösmaalivahdikseen. Niinpä Flames teki tarjouksen Sharksille Kiprusoffista, johon Sharks suostui ja Kiprusoff siirtyi Calgaryyn. Kiprusoff sai aloittaa aikansa Calgaryssä selvänä ykkösmaalivahtina Turekin ollessa sairastuvalla. Kiprusoff debytoi uuden seuransa maalilla marraskuun ottelussa Montreal Canadiensia vastaan ja vakuutti Flamesin seurajohdon heti kyvyistään, torjuttuaan 22 laukausta ja Calgaryn voitettua ottelun 2–1. Kiprusoff torjui Calgaryn hienosti pudotuspeleihin ja pelasi runkosarjassa Flamesin paidassa 38 ottelua torjuntaprosentilla 93,3 %. Kiprusoff nimettiin loistavasti sujuneen runkosarjan ansiosta myös ehdokkaaksi NHL:n parhaalle maalivahdille jaettavaan palkinnon, Vezina Trophyn voittajaksi. Palkinnon voitti kuitenkin New Jersey Devilsin Martin Brodeur. Pudotuspeleissä Kiprusoff jatkoi erinomaisia otteitaan ja piti Calgarya ajoittain lähes yksin pystyssä torjunnoillaan. Kiprusoff torjui Flamesin sensaatiomaisesti Stanley Cupin finaaleihin asti, mutta finaaleissa Flames kuitenkin hävisi Tampa Bay Lightningille voitoin 4–3 ja mestaruus meni näin Tampalle. Stanley Cupin voitto jäi Calgarylta ja Kiprusoffilta vain yhden voiton päähän. Kuudennessa finaalipelissä tämä oli lähellä, ja pelin loppuhetkillä Calgaryltä jäi hyväksymättä kyseenalainen Martin Gelinaksen maali, joka olisi mahdollisesti tuonut mestaruuden.

NHL:n työsulku ja välivuosi Ruotsissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL:n ja pelaajien ammattiliitto NHLPA:n erimielisyydet liigan ja pelaajien välisestä uudesta työehtosopimuksesta johtivat NHL-kauden 2004–2005 peruuntumiseen, ja liiga ajautui työsulkuun. Kiprusoff jätti työsulun vuoksi NHL:n ja siirtyi kauden ajaksi Ruotsin Elitserieniin, Timrå IK:n organisaatioon.[5] Hän torjui Timråssa runkosarjan 41 ottelussa hyvin ottein.

Loistokausi 2005–2006 ja Vezina Trophyn voitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsulun päätyttyä kausi 2005–2006 pelattiin NHL:ssä normaalisti. Kiprusoff pelasi Calgary Flamesin maalilla runkosarjassa peräti 74 ottelua, loistavin ottein. Kiprusoffin torjuntaprosentti oli erittäin hyvä 92,3 % ja maalikeskiarvo 2,07. Kiprusoff nimettiin toista kertaa peräkkäin ehdokkaaksi Vezina Trophyyn, ja tällä kaudella Kiprusoff oli NHL:n paras maalivahti ja voitti arvostetun palkinnon. Lisäksi Kiprusoff voitti William M. Jennings Trophyn runkosarjan vähiten maaleja päästäneenä maalivahtina. Pudotuspeleissä Kiprusoff pelasi Calgaryn kaikki seitsemän ottelua ja säilytti korkean tasonsa, mistä kertoo myös hyvä torjuntaprosentti 92,1 %. Kiprusoffin erittäin hyvistä otteista Calgaryn maalilla huolimatta Flames ei onnistunut selvittämään tietään jatkoon toiselle pudotuspelikierrokselle. Jatkopaikka jäi yhden voiton päähän. Kauden päätteeksi Kiprusoff palkittiin Calgary Flamesin kauden parhaana pelaajana.

Kaudet 2006–2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2006–2007 alussa arvostettu pohjoisamerikkalainen jääkiekkojulkaisu The Hockey News valitsi Kiprusoffin NHL:n parhaaksi pelaajaksi ja kehui Kiprusoffia erinomaiseksi maalivahdiksi, joka tarjoaa joukkueelleen mahdollisuuden voittoon jokaisessa ottelussa.[6] Kauden alku oli Kiprusoffille kuitenkin vaikea: hän onnistui voittamaan 12 ensimmäisestä ottelustaan ainoastaan neljä päästäen taakseen kolme maalia lähes jokaisessa ottelussa.[7] Kauden edetessä myös Kiprusoff onnistui parantamaan otteitaan Flamesin maalilla torjuen joukkueelleen tärkeitä voittoja seuran matkatessa jälleen pudotuspeleihin. Runkosarjan aikana hänen työtaakkansa Flamesin maalilla oli jälleen valtava, sillä ”Kipper” vartioi joukkueensa maalia peräti 74 ottelussa ja onnistui kauden päätteeksi nostamaan torjuntaprosenttinsa 91,7:ään asti. Kauden muita kohokohtia olivat hänen uransa ensimmäinen valinta NHL:n tähdistöotteluun ja uran 100. voitto NHL:n runkosarjassa sekä Flames-uran 21. voitto rangaistuslaukauskilpailussa, jolla hän rikkoi Dan Bouchardin asettaman seuraennätyksen.[8]

Calgaryn pudotuspelitaival katkesi jo ensimmäisellä kierroksella Kiprusoffin hyvistä otteista huolimatta. Kauden päätteeksi hän oli jälleen ehdokkaana Vezina Trophyn saajaksi New York Rangersin Henrik Lundqvistin, New Jersey Devilsin Martin Brodeurin ja Vancouver Canucksin Roberto Luongon kanssa.[9] Hänet valittiin Calgaryn parhaaksi pelaajaksi, mutta Vezinan voitti lopulta Martin Brodeur.

Syksyllä 2007, ennen NHL-kauden 2007–2008 alkua, Kiprusoff teki Calgary Flamesin kanssa kuuden vuoden jatkosopimuksen. Uuden sopimuksen myötä Kiprusoffin vuosiansiot olivat keskimäärin 6 miljoonaa dollaria kaudelta. Kaudeksi 2007–2008 Calgaryn uudeksi päävalmentajaksi tuli Mike Keenan. Keenan oli tunnettu lyhyestä pinnastaan maalivahtien kanssa, ja hän usein vaihtoikin maalivahtia kesken ottelun nopeasti. Lisäksi Keenanilla oli ollut erinäisiä kahnauksia maalivahtien kanssa vuosien saatosta, ja huonosta kohtelustaan maalivahteja kohtaan Keenan olikin saanut medialta lempinimen ”Kapteeni Koukku”. Kiprusoffin taso laskikin hieman Keenanin valmennuksessa edelliskaudesta, sillä torjuntaprosentti putosi 90,6:een. Keenanilta kuitenkin riitti kovaa luottoa Kiprusoffiin, ja ”Kipper” pelasikin peräti 76 runkosarjaottelua Flamesin maalilla kaudella 2007–2008. Calgary selvitti jälleen tiensä pudotuspeleihin mutta putosi jälleen kerran jo ensimmäisellä kierroksella niukasti, sillä jatkopaikka jäi vain voiton päähän.

Kausi 2008–2009 oli Kiprusoffille hieman vaikea, sillä Keenan peluutti häntä taas todella paljon. Kiprusoff torjui Calgaryn maalilla 76 ottelua, torjuntaprosentilla 90,3 %. Vaikka Kiprusoffin tilastot olivat ainoastaan kohtalaiset oli ”Kipper” ajoittain loistava ja torjui Calgarylle monta tärkeää pistettä hienoilla torjunnoillaan. Calgary selvisi jälleen pudotuspeleihin, jossa se putosi taas kerran avauskierroksella Chicago Blackhawksille otteluvoiton 4–2. Pudotuspeleissä Kiprusoffin torjuntaprosentti oli ainoastaan 88,4 %. Vaikka kausi oli Kiprusoffille vaikea, palkittiin hänet kuitenkin jälleen Calgaryn kauden parhaana pelaajana.

Brent Sutterin ajan alku Calgaryssä, kausi 2009–2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2009–2010 Calgary Flamesin uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin Brent Sutter. Sutter lupasi ennen kautta mm. vähentää Kiprusoffin peliaikaa, ettei tähtimaalivahti uupuisi. Kiprusoff pelasi upean kauden ja torjui Calgarylle hienoja voittoja tiukoista otteluista. Lopulta Calgaryn pudotuspelipaikka meni loppukaudesta niin tiukaksi, ettei Kiprusoffia lopulta peluutettu juurikaan vähemmän kuin edelliskausina, sillä Kiprusoff joutui jälleen pelaamaan peräti 71 ottelua Calgaryn maalilla. Loppukaudesta Calgary hankki Kiprusoffin vanhan kilpakumppanin Sharksista, Vesa Toskalan Calgaryn kakkosmaalivahdiksi. Toskalakaan ei kuitenkaan pelannut tarpeeksi hyvin, että Kiprusoffin taakkaa olisi voitu merkittävästi keventää. Lopulta Flames jäi viimeisenä joukkueena pudotuspelien ulkopuolelle. Kiprusoffin torjuntaprosentti kaudelta oli loistava 92,1 %, yksi NHL:n parhaista. Tällä kaudella Vezina Trophy -ehdokkuutta ei kuitenkaan tullut.

Vaikea kausi 2010–2011 ja paluu huipulle kaudella 2011–2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2010–11 Kiprusoffin otteet vaihtelivat suuresti. Hänen torjuntaprosenttinsa putosi välillä jopa alle 88:aan, ja ensimmäistä kertaa Calgary-legenda Kiprusoffin uralla omat fanit buuasivat hänelle Calgaryn kotihallissa. Loppukaudesta Kiprusoff kuitenkin selätti vaikeudet ja pelasi runkosarjan lopun todella hyvin. Hän nosti torjuntaprosenttinsa 90,6:een, muttei enää onnistunut torjumaan Calgarya pudotuspeleihin.

Kausi 2011–12 alkoi Kiprusoffilta hieman heikosti, mutta lopulta hän pääsi erittäin hyvään vireeseen. Kiprusoff torjui Flamesille 35 voittoa 70 pelaamassaan ottelussa torjuntapronsentilla 92,1 ja oli joukkueen avainpelaaja, kun se taisteli tiukasti pudotuspelipaikasta. Lopulta Sutterin valmentama joukkue ei onnistunut kirimään muiden joukkueiden etumatkaa kiinni, ja kausi päättyi jälleen runkosarjaan. Kaudella 2011–2012 Kiprusoff teki kuitenkin historiaa ollessaan toinen maalivahti NHL:n historiassa, joka on rikkonut 35 voiton rajan seitsemänä peräkkäisenä kautena.

Ammattilaisuran viimeinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kauden 2012–2013 alkua NHL ja liigan pelaajien ammattiliitto NHLPA ajautuivat erimielisyyksiin uuden työehtosopimuksen ehdoista, minkä vuoksi NHL ajautui uuteen työsulkuun.[10] Moni NHL-pelaaja suuntasi työsulun ajaksi pelaamaan Eurooppaan, mutta Kiprusoff vietti työsulun ajan taukoa ammattitason jääkiekkoilusta. 48 ottelun mittaiseksi supistunut NHL-kausi käynnistyi lopulta tammikuussa 2013.[11] Näin ollen kauden ottelutahti oli erittäin vaativa, sillä jokainen seura pelasi 48 runkosarjan ottelua 99 päivän sisällä.

Kiprusoff aloitti kauden seuransa ykkösvahtina, mutta hänen otteensa alkukaudesta olivat varsin heikkoja. Hänen torjuntaprosenttinsa oli kauden alkupuolella ailahtelevainen, ja hän oli lähellä menettää ykkösvahdin paikkansa. Hän pelasi lopulta kauden aikana vain 24 ottelua torjuen voiton ainoastaan kahdeksan kertaa. Hän oli läpi kauden useiden siirtohuhujen kohteena, mutta Calgary ei kuitenkaan kaupannut pitkäaikaista maalivahtiaan pois aiempaa heikommista otteista huolimatta.[12][13] Heikosti läpi kauden joukkueena pelanneen Calgaryn poisjäänti pudotuspeleistä varmistui ennen runkosarjan päätöstä, mikä oli pettymyksellinen seikka Kiprusoffille.[13]

Kiprusoff torjui ammattilaisuransa viimeisen ottelun Anaheim Ducksia vastaan Flamesin kotiareenalla 19. huhtikuuta 2013.[14] Kiprusoff pelasi ottelun häikäisevästi: hän torjui yhteensä 32 laukausta ja päästi taakseen ainoastaan Corey Perryn viimeistelemän maalin ottelun kolmannessa erässä, ja hänet valittiin ottelun ykköstähdeksi.[15][14] Ennen ottelun päätöstä Calgaryn kannattajat nousivat osoittamaan suosiotaan seuraikonin asemaan arvostetulle Kiprusoffille ja huusivat pitkään vielä ottelun päättymisen jälkeenkin hänen lempinimeään ”Kipper”.[15] Ottelun päätyttyä Kiprusoff luisteli jäällä ja kiitti Flamesin hurraavaa kotiyleisöä päättäen ammattilaisuransa kunniakkaasti.[15]

»Joissain muissa kanadalaisissa kaupungeissa maalivahdeilla voi olla todella rankkaa. Katsojat voivat olla todella ankaria maalivahteja kohtaan. Mutta minä olen ollut onnekas. Minusta tuntuu, että he [Calgary Flamesin kannattajat] seisovat aina takanani, ja se on valtava juttu maalivahdille. Tämä on ollut rankka kausi. Haluan miettiä rauhassa, jotta teen oikean päätöksen urani jatkosta.»
(Kiprusoff NHL-uransa viimeisen ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.[16])

Calgaryn kauden viimeisessä, Chicago Blackhawksia vastaan pelatussa vierasottelussa Kiprusoff oli luukkuvahtina ja Flamesin maalilla torjui Joey MacDonald.[17] Flames koki ottelussa tappion lukemin 3–1.[17]

Kauden päätyttyä Kiprusoff pohti pitkään uransa jatkoa, vaikka hänellä oli edelleen seuraavaa kautta koskeva sopimus Calgaryn kanssa. Flames teki kaksivuotisen sopimuksen toisen suomalaisen maalivahdin, Karri Rämön, kanssa siltä varalta, että Kiprusoff päättäisi uransa.[18] Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund kertoi suomalaislehdistölle kesäkuun lopulla Kiprusoffin suunnitelmista vetäytyä pois kaukalosta ja päättää ammattilaisura,[19] mutta pian tämän jälkeen Calgaryn toimitusjohtaja Jay Feaster kuitenkin kertoi seuran jatkavan yhteydenpitoa Kiprusoffin kanssa uran mahdollisen jatkon suhteen.[20] Kiprusoff kuitenkin vahvisti henkilökohtaisesti vuoden 2013 heinäkuussa päättävänsä ammattilaisuransa.[1]

Suomen maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiprusoff edusti Suomea nuorten MM-kisoissa ensi kertaa vuonna 1995, joka oli myös ”Kipperin” arvokisadebyytti. Kiprusoff oli Suomen kakkosmaalivahti turnauksessa ja pelasi turnauksessa Suomelle kaksi ottelua. Suomen joukkue putosi niukasti mitaleilta, jäätyään kisojen neljänneksi, hävittyään pronssiottelun Ruotsille.

Kiprusoff oli joukkueen mukana myös nuorten MM-kisoissa 1996, jolloin hän tasasi Suomen joukkueessa ykkösmaalivahdin vastuun ja pelasi kisoissa kolme ottelua. Suomi hävisi kisojen viimeisen ottelunsa Yhdysvalloille varsinaisessa maalijuhlassa 8–7, kisojen viidennestä sijasta pelatun ottelun. Niinpä Suomi sijoittui kisoissa kuudenneksi.

A-maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelattuaan loistavan kauden TPS:ssä, Kiprusoff valittiin ensi kertaa Suomen jääkiekkomaajoukkueen arvokisakokoonpanoon MM-kisoihin 1999. Tuolloin joukkuetta valmensi Hannu Aravirta. Maailmanmestaruuskilpailuissa 1999 Kiprusoff torjui kolmessa ottelussa, tasaten vastuun Leijonien maalilla Ari Sulanderin kanssa. "Kipper" pelasi kisoissa muun muassa toisessa loppuottelussa, jonka Suomi hävisi Tšekille ja näin Leijonien saavutuksena oli MM-hopeaa, joka oli Kiprusoffin ensimmäinen maajoukkuemitali. Kiprusoffin torjuntaprosentti turnauksesta oli loistava 95,4 %.

Vuoden 2001 MM-kisoissakin Kiprusoff oli mukana kokoonpanossa, mutta suurimman torjuntavastuun päävalmentaja Hannu Aravirta antoi Pasi Nurmiselle. Suomi voitti kisoista jälleen MM-hopeaa, hävittyään finaalin jälleen Tšekille. Kiprusoff pelasi kisoissa kolme ottelua, torjuntaprosentilla 88,9 %.

Aravirta valitsi Kiprusoffin myös Salt Lake Cityn olympialaisiin 2002, mutta Kiprusoff kuitenkin kieltäytyi kutsusta.

Vuonna 2004 Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi tuli Aravirran seuraajaksi, Raimo Summanen. Summanen valitsi Kiprusoffin Suomen kokoonpanoon vuoden 2004 jääkiekon maailmancupiin, joka pelattiin Kanadassa. Kiprusoff oli turnauksessa Suomen ykkösmaalivahti ja pelasi loistavasti läpi turnauksen. Suomi aloitti turnauksen Tšekkiä vastaan, ja Leijonat voitti ottelun 4–0. Kiprusoff pelasi Suomen maalilla nollapelin, johon häneltä vaadittiin ainoastaan 12 torjuntaa. Toisessa ottelussaan Suomi voitti Saksan 3–0, ja Kiprusoff torjui Suomen maalilla 29 laukausta. Lohkon viimeinen ottelu oli tasainen ja tiukka kamppailu Ruotsia vastaan, joka päättyi 4–4-tasapeliin. Neljännesfinaalissa Suomi kohtasi uudelleen Saksan. Kiprusoff torjui 27 laukausta Suomen 2–1-voitossa. Välierässä Leijonat kohtasi Yhdysvallat. Doug Weight vei Yhdysvallat ottelussa 1–0-johtoon, mutta Olli Jokinen ja Saku Koivu tekivät Suomelle 1–1- ja 2–1-maalit, jotka käänsivät ottelun Suomen voitoksi. Finaalissa Kanada kuitenkin voitti hyvin taistelleen Suomen, 3–2. Joe Sakic ohitti Kiprusoffin finaalissa vain 52 sekunnin pelin jälkeen ja vei Kanadan 1–0-johtoon. Riku Hahl tasoitti, Scott Niedermayer vei Kanadan uudelleen johtoon, mutta Tuomo Ruutu tasoitti vielä huikealla yksilösuorituksella 2–2:een. Aivan toisen erän alussa Shane Doan kuitenkin laukoi Kanadan 3–2-johtoon, josta Suomi ei enää onnistunut nousemaan ja niin Kanada voitti maailmancup-kultaa 2004 ja Suomen oli tyytyminen hopea-mitaliin.

Suomen maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund valitsi Kiprusoffin Suomen olympiajoukkueeseen Torinon olympialaisiin 2006, jossa ”Kipperin” oli tarkoitus olla Suomen ykkösmaalivahti. Kiprusoffin NHL-seura Calgary Flames epäsi, jotta hän voisi lepuuttaa lonkkavaivojaan. Tapauksen uutisoinnin johdosta nousi Suomessa kohu, joka söi Kiprusoffin mainetta kotimaassa ja sai epäilemään tämän lojaaliutta maajoukkueelle. Westerlund kuitenkin puolusti Kiprusoffia.

Maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 2008 siirtynyt Jukka Jalonen valitsi Kiprusoffin Vancouverin talviolympialaisiin Suomen ykkösmaalivahdiksi. Kiprusoff saapui Vancouveriin yhdessä Calgaryn joukkuetoveri Niklas Hagmanin kanssa, joka pelasi myös Suomen olympiajoukkueessa. Kiprusoff pelasi Suomen maalilla nyt ensi kertaa kuuteen vuoteen, kieltäydyttyään 2006 olympialaisista ja 2009 MM-kisoista. Kiprusoff pelasi hienot kisat Leijonien maalilla. Hän torjui Suomelle voitot Valko-Venäjästä ja Tšekistä, ja oli myös Leijonien maalilla 3–0-tappiossa Ruotsia vastaan. Välierässä Yhdysvaltoja vastaan Kiprusoff teki virheen ajassa 2.04, jolloin Yhdysvallat teki ensimmäisen maalin. Kiprusoff päästi neljä maalia ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, minkä jälkeen hänen tilalleen Suomen maalille vaihdettiin Minnesota Wildin Niklas Bäckström.[21] Ottelu päättyi lopulta USA:n 6–1-voittoon. Päävalmentaja Jalosella riitti kuitenkin luottoa Kiprusoffiin, ja pronssiottelussa Slovakiaa vastaan Kiprusoff palasi Leijonien maalille ja torjui Suomelle 5–3-voiton jännittävässä ottelussa, jota Slovakia jo johti välillä 3–1. Kiprusoff torjui Suomelle olympiapronssia, hänen ensimmäisen olympiamitalinsa ja Suomen jääkiekkomaajoukkueelle sen historian viidennen olympiamitalin.

Erkka Westerlund palasi Suomen päävalmentajaksi vuonna 2013, ja saman vuoden kesäkuussa Westerlund nimesi alustavan 54 pelaajan olympiakokoonpanon. Westerlund kysyi myös kokenutta Kiprusoffia mukaan olympiakokoonpanoon, jonka hän oli valinnut joukkueeseen. Kiprusoff kuitenkin kieltäytyi kutsusta, sanoen että lopettaa mahdollisesti uransa eikä aio tavoitella paikkaa Suomen olympiajoukkueesta 2014.

Suomessa Kiprusoffiin on suhtauduttu ristiriitaisesti johtuen hänen lukuisista kieltäytymisistään maajoukkue-edustuksista. Kiprusoff on kieltäytynyt useista MM-turnauksista: 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011 ja 2012 sekä olympialaisista 2006 ja 2014. MM-kotikisoihin 2012 Kiprusoff ilmaisi kiinnostuksensa, muttei lopulta saapunut vahvistamaan joukkuetta.

Kiprusoffin maajoukkueura ja saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Miikka Kiprusoff perusti Turkuun M-Kipper Oy -nimisen[22] yrityksen yhdessä veljensä Marko Kiprusoffin kanssa. M-Kipper Oy:n toimialana on rahoituspalvelut. Kiprusoff omistaa Puumalassa 20 hehtaarin tilan.[23] Miikka Kiprusoffin perheeseen kuuluvat vaimo Seidi ja pojat Aaro sekä Oskar.[24]

Vuonna 2008 Kiprusoffin uutisoitiin kaataneen 42 puuta tontiltaan ilman yleiskaavan vaatimaa maisematyölupaa Turun Kakskerrassa.[25] Puiden kaatamisesta johtuen Kiprusoff tuomittiin 12 päiväsakkoon joka oli yhteensä 46 760 euroa.[26] Kiprusoff valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi Kiprusoffin valituksen.

Kiprusoff omistaa myös merkittävässä määrin HC TPS Oy:n osakkeita. Kesän 2015 osakeannin jälkeen Kiprusoff on yhtiön kolmanneksi suurin yksityinen osakkeenomistaja.[27]

Vaikka julkisissa yhteyksissä Miikka Kiprusoffin sukunimi kirjoitetaan kahdella f-kirjaimella, hänen sukunimensä virallinen kirjoitusmuoto on Kiprusov.[28][29][30]

Miikka ja Marko Kiprusoffin isä Jarmo Kiprusoff pelasi kolme ottelua turkulaisen Kiekko-67:n maalivahtina SM-sarjassa kaudella 1970–1971.[31]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot  
Kausi Joukkue Liiga O V H T MIN PM NP PMK TP% O V H MIN PM NP PMK TP%
1994–1995 TPS SM-l 4 4 0 0 240 12 0 3,00 89,7 2 ? ? 120 7 ? 3,50 ? Kanada-malja
1995–1996 TPS SM-l 12 ? ? ? 550 38 0 4,14 88,1 3 ? ? 114 4 ? 2,10 ?
1996–1997 AIK Solna Elit 42 ? ? ? 2466 104 3 2,53 90,7 7 ? ? 420 23 ? 3,28 ?
1997–1998 AIK Solna Elit 42 ? ? ? 2457 110 0 2,69 90,8 5 ? ? 300 8 ? 1,60 ?
1998–1999 TPS SM-l 39 26 6 6 2260 70 4 1,85 93,6 10 9 1 580 15 3 1,55 ? Kanada-malja
1999–2000 Kentucky Thoroughblades AHL 47 23 19 4 2759 144 3 2,48 92,4 5 1 3 239 13 0 3,27 ?
2000–2001 Kentucky Thoroughblades AHL 36 19 9 6 2038 76 2 2,24 92,6 – – – – – – – ?
San Jose Sharks NHL 5 2 1 0 154 5 0 1,95 90,2 3 1 1 149 5 0 2,01 ?
2001–2002 Cleveland Barons AHL 4 4 0 0 242 7 0 1,73 94,9 – – – – – – – ?
San Jose Sharks NHL 20 7 6 3 1041 43 2 2,49 91,5 1 0 0 7 0 0 0,00 100,0
2002–2003 San Jose Sharks NHL 22 5 14 0 1199 65 1 3,25 87,9 – – – – – – – ?
2003–2004 Calgary Flames NHL 38 24 10 4 2300 65 4 1,69 93,3 26 15 11 1655 51 5 1,85 92,8
2004–2005 Timrå IK Elit 46 46 ? ? 2719 97 5 2,14 91,6 6 – – – – – 2,19 89,0
2005–2006 Calgary Flames NHL 74 42 20 0 4379 151 10 2,07 92,3 7 3 4 428 16 0 2,24 92,1 Vezina Trophy Jennings Trophy Ykköstähdistö
2006–2007 Calgary Flames NHL 74 40 24 0 4419 181 7 2,46 91,7 6 2 4 383 18 0 2,81 92,9
2007–2008 Calgary Flames NHL 76 39 26 10 4398 197 2 2,69 90,6 7 2 4 336 18 1 3,21 90,8
2008–2009 Calgary Flames NHL 76 45 24 5 4418 209 4 2,84 90,3 6 2 4 324 19 0 3,52 88,4
2009–2010 Calgary Flames NHL 73 35 28 10 4235 163 4 2,31 92,0 – – – – – – – –
2010–2011 Calgary Flames NHL 71 37 24 6 4156 183 6 2,63 90,6 – – – – – – – –
2011–2012 Calgary Flames NHL 70 35 22 0 4128 162 4 2,35 92,1 – – – – – – – –
2012–2013 Calgary Flames NHL 24 8 14 0 1344 77 0 3,44 88,2 – – – – – – – –
SM-liiga Yhteensä 55 – – – 3049 120 4 2,36 ? 15 – – 814 26 – 1,91 ?
Elitserien Yhteensä 130 – – – 7642 311 8 2,44 ? 13 – – 776 36 0 2,78 ?
AHL Yhteensä 87 46 28 10 5039 227 5 2,70 ? 5 1 3 239 13 0 3,27 ?
NHL Yhteensä 623 319 213 51 36169 1500 44 2,49 91,2 56 25 28 3284 127 6 2,32 92,1

(Kauden 2011–2012 tilastot on päivitetty 16.4.12)

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Kisa O V H T MIN PM NP PMK
1996 Nuorten MM 3 ? ? ? 159 9 ? 3,39
1999 MM 4 ? ? ? 156 3 0 1,16
2001 MM 3 2 1 0 140 5 1 2,14
2004 WC 6 4 1 1 363 9 2 1,48
2010 OK 5 3 2 0 250 11 1 2,64
MM YHTEENSÄ 12 ? ? ? 196 8 1 1,50

Palkinnot ja saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekon SM-liiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Miikka Kiprusoff vahvistaa: "Ei ole tarkoitus enää pelata" 13.7.2013. MTV3. Viitattu 13.7.2013.
  2. ↑ Kiprusoff ja Selänne palkittiin 23.6.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 1.1.2009.
  3. ↑ Kiprusoff ehdolla NHL:n parhaaksi maalivahdiksi 2.5.2007. Plaza.fi. Viitattu 3.1.2009.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b Nyt se on varmaa: Kipperin ura paketissa 13.7.2013. Iltalehti. Viitattu 13.7.2013.
  5. ↑ 150 NHLers head to Europe ESPN Sports. Viitattu 14.7.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Hockey News: Kiprusoff NHL:n paras pelaaja 25.8.2006. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 1.11.2015. Viitattu 14.7.2013.
  7. ↑ Flames try to build momentum CBC Sports. Viitattu 14.7.2013.
  8. ↑ Kiprusoff, Flames end Wild's nine-game win streak 27.3.2013. ESPN Sports. Viitattu 14.7.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Kiprusoff ehdolla parhaaksi maalivahdiksi 2.5.2007. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 14.7.2013.
  10. ↑ Nyt se on varmaa – NHL:ään työsulku 15.9.2012. Yleisradio. Viitattu 14.7.2013.
  11. ↑ NHL:n työsulku päätökseen! 6.1.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2013.
  12. ↑ Kiprusoff kypsytettiin vartissa – jäikö viimeiseksi Calgaryssa? 2.4.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2013.
  13. ↑ a b Kiprusoff jää Calgaryyn – uran jatko täysin mahdollista 3.4.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2013.
  14. ↑ a b Flames vs. Ducks – 19/04/2013 19.4.2013. Calgary Flames. Arkistoitu 9.5.2013. Viitattu 14.7.2013. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Häikäisevä Kiprusoff pysäytti Anaheimin – jätti jäähyväiset Calgarylle? 20.4.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2013.
  16. ↑ Kiprusoff herkistyi: Tämä oli hieno viimeinen ottelu 20.4.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2013.
  17. ↑ a b Calgaryn kausi päättyi – Kiprusoff luukkuvahtina 27.4.2013. Yleisradio. Viitattu 14.7.2013.
  18. ↑ Suomalainen KHL-vahti siirtyy NHL:ään 5.7.2013. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.7.2013. Viitattu 14.7.2013.
  19. ↑ Westerlund: Kiprusoff lopettelemassa uraansa 25.6.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2013.
  20. ↑ Calgary-pomo: Jatkamme keskusteluja Kipperin kanssa 25.6.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2013.
  21. ↑ USA murskasi Leijonat avauserässä 6–0 Helsingin Sanomat. 26.2.2010. Viitattu 26.2.2010.
  22. ↑ M-Kipper Oy. Y-tunnus: 2202220-0
  23. ↑ 7-päivää 35/2010. s. 32–34.
  24. ↑ Kipper's off the market Canoe.ca. 13.8.2005. Viitattu 26.9.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  25. ↑ Leena Korja-Kaskimäki: Miikka Kiprusoff kaatoi luvatta kymmeniä puita Kakskerrassa Turun Sanomat. 5.9.2008. Arkistoitu 25.9.2020. Viitattu 25.4.2013.
  26. ↑ Miikka Kiprusoff sai huimat sakot puunkaadosta Helsingin Sanomat. 8.10.2009. Viitattu 25.4.2013.
  27. ↑ Tunnetut turkulaiset rahamiehet sijoittivat TPS:ään 21.6.2015. MTV. Arkistoitu 21.6.2015. Viitattu 21.6.2015.
  28. ↑ Verokone verokone.hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.8.2018.
  29. ↑ M-Kipper Oy vastuuhenkilöt Asiakastieto. Viitattu 15.8.2018.
  30. ↑ Vesa-Matti Peltola: Mikä onkaan oikea kutsuma- tai muu nimi? Suomen Urheilutietäjät kesälehti 2011. Viitattu 15.8.2018.
  31. ↑ Jarmo Kiprusoff at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 15.3.2021. (englanniksi)
  32. ↑ Miikka Kiprusoffin puheen pituus yllätti – Näin mies kuittaili Jarome Iginlalle www.iltalehti.fi. Viitattu 3.3.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miikka Kiprusoff.
Edeltäjä:
Olli Jokinen 		Jari Kurri -palkinnon voittaja
1999 		Seuraaja:
Tomi Kallio
Edeltäjä:
Tim Thomas 		Urpo Ylönen -palkinnon voittaja
1999 		Seuraaja:
Pasi Nurminen
Edeltäjä:
Martin Brodeur 		Vezina Trophyn voittaja
2006 		Seuraaja:
Martin Brodeur
Edeltäjä:
Martin Brodeur 		William M. Jennings Trophyn voittaja
2006 		Seuraaja:
Niklas Bäckström
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1999

1 Kiprusoff | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Berg | 6 Martikainen | 7 Niemi | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 11 Koivu (C) | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kallio | 22 Eloranta | 25 Sihvonen | 31 Sulander | 32 Rintanen | 33 Tuomainen | 35 Toskala | 42 Karalahti | 72 Lind | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2001

2 Kiprusoff | 3 Nummelin (C) | 4 Timonen (A) | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 14 Helminen (A) | 15 Laaksonen | 17 Kallio | 21 Kapanen | 24 Kapanen | 25 Hentunen | 26 Pärssinen | 27 Lind | 28 Sihvonen | 30 Nurminen | 31 Kiprusoff | 32 Rintanen | 33 Virta | 35 Myllys | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 40 Niemi | 55 Grönvall | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2010

5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen