Miinalaiva Louhi

Louhi
Louhi saattaa aluksia Ahvenanmerellä elokuussa 1942.
Louhi saattaa aluksia Ahvenanmerellä elokuussa 1942.
Aluksen vaiheet
Palveluskäyttöön 1918 (Suomen laivasto)
Loppuvaihe upposi 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 640 t
Pituus 50 m
Leveys 8 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 800 hv (596 kW)
Nopeus 10 solmua
Aseistus
Aseistus 2 × 75 mm tykkiä
2 × 40 mm tykkiä
Miinat 150 miinaa

Miinalaiva Louhi (aiemmin Voin ja M-1) oli 1918–1945 Suomen merivoimien miinalaiva. Entinen Venäjän keisarikunnan laivaston alus otettiin Suomen laivaston käyttöön keväällä 1918 venäläisten jätettyä sen jälkeensä vetäytyessään Suomesta. Aluksen alkuperäinen venäläinen nimi oli Voin. Suomessa alus ristittiin aluksi M-1:ksi (Miinalaiva 1) ja nimeksi vaihdettiin 1936 Louhi. Alus upposi 12. tammikuuta 1945 ollessaan paluumatkalla miinoitusoperaatiosta. Louhen perässä tapahtui voimakas räjähdys kello 12.50. Alus upposi kahdessa minuutissa. Todennäköinen upottaja oli Saksan laivaston sukellusveneen U-370 laukaisema akustinen torpedo. Aluksen upotessa menehtyi yksitoista merisotilasta.

Venäjän laivastosta Suomen laivastoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miinalaiva Voin valmistui 1917 ensimmäisen maailmansodan aikana lähellä Moskovaa Kolomnassa, josta se toimitettiin Itämerelle. Alus osallistui sodan aikana miinanlaskuoperaatioihin. Venäläisten poistuttua Suomesta keväällä 1918 se jäi suomalaisten haltuun ja ristittiin M-1:ksi.[1]

Rauhan vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
M-1 tuleva miinalaiva Louhi

Rauhan aikana ennen talvisotaa M-1 (vuodesta 1936 Louhi) oli laivaston koulutusaluksena ja sukellusveneiden emälaivana.[2]

Louhi sukellusveneiden emälaivana kesällä 1939. Sen kylkeen kiinnittyneinä Suomen laivaston kaikki Vetehisluokan sukellusvenettä

Talvisodassa Suomen laivasto laski kaikkiaan noin 1 900 merimiinaa, joista Louhen osuus oli noin kolmannes. Alus oli mukana erityisesti Neuvostoliiton laivaston sukellusveneiden Pohjanlahdelle pääsyä estävän laajan miinoitteen laskemisessa.[3] Louhen laskemiin miinoitteisiin tuhoutui ainakin yksi neuvostoliittolainen alus. Joulukuussa 1939 Märketin kapeikkoon lasketun miinoitteen uhriksi joutui 3. tammikuuta 1940 sukellusvene S 2[3].

Uusien miinalaivojen Riilahden ja Ruotsinsalmen kantaessa päävastuun laivaston miinoitustoiminnasta jäi vanhentunut Louhi taka-alalle, toimien sukellusveneiden emälaivana ja kauppa-alusten saattotehtävissä.[3]

Uppoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louhen kohtaloksi koitui Saksaa vastaan käydyn Lapin sodan aikana Hangon eteläpuolella suoritettu miinoitusoperaatio. Se oli ollut 12. tammikuuta 1945 laskemassa Saksan laivaston toiminnan estämiseksi tarkoitettua miinoitetta miinalaiva Ruotsinsalmen kanssa. Alukset olivat paluumatkalla Hankoon suomalaisten ja neuvostoliittolaisten vartioveneiden suojaamina, kun Louhen takaosassa räjähti. Alus upposi vain kahdessa minuutissa 40 metrin syvyyteen 7,5 meripeninkulmaa kaakkoon Russarön majakasta. Uppoamisessa menehtyi 11 merisotilasta. Loput miehistöstä pelastettiin Louhea saattaneisiin aluksiin.[4]

Uppoamisen syyksi epäiltiin alkuun jopa suomalaisten omaa merimiinaa, joka olisi voinut olla peräisin joko suomalaisten vuonna 1941 tai saksalaisten vuonna 1944 laskemasta miinoitteesta.[3] Saksassa 2000-luvulla tehdyt arkistotutkimukset paljastivat, että todennäköinen upottaja oli Saksan laivaston sukellusveneen U-370 laukaisema akustinen torpedo.[4] Sukellusveneen ampuman torpedon ampumisaika eroaa vain kolme minuuttia suomalaisten tiedoista. Kolmen minuutin eroa suomalaiset tutkijat selittivät laukaisun ja osumaan kuluneella ajalla.[5]

Louhen uppoamispaikka on ollut pitkään merkittynä karttoihin, mutta ilmoitetusta kohdasta sitä ei ole löydetty. Sittemmin suomalaiset sukeltajat löysivät hylyn, jonka he uskovan olevan Louhi.[5] Toukokuussa 2015 Laivaston Sukeltajakillan sukeltajat kävivät hylyllä. Heidän mukaansa sen tunnistaa helposti kahdesta Vickers-tykistä.[4]

Räjähdyksen voimasta peräkansi on romahtanut ja painunut alas, kun taas konehuoneesta keulaan päin kansi on ehjä. Louhi makaa vaakasuorassa kölillään kovalla hiekkapohjalla. Varsinainen räjähdyspaikka on noin sadan metrin päässä hylystä. Alus ehti kulkea nämä sata metriä ennen uppoamistaan.[4]

Vuonna 2015 selvisi, että U-370:n ja Louhen komentajat olivat olleet ystäviä keskenään. Louhea komensi sen upotessa kapteeniluutnantti Olavi Syrjänen ja U-370:ta komensi yliluutnantti (saks. Oberleutnant zur See) Karl Nielsen. Hyvän kielitaidon omaava Syrjänen oli nimitetty jatkosodan aikana suomalaisten ja saksalaisten yhteysupseeriksi. Nielsen kävi Syrjästen luona usein kylässä Helsingissä. Louhen upottua Syrjänen oli viimeinen elossa ollut, joka pelastettiin merestä.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 35-36. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921, s. 319. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  • Helsingin Sanomat 13.12.2015 Sukeltajat päästettiin saksalaisten upottamaan miinalaiva Louheen - "Ensimmäinen havainto oli jännittävä"

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Gardiner, Robert 1906-1921 s. 319
  2. ↑ Auvinen s. 35
  3. ↑ a b c d Auvinen s.36
  4. ↑ a b c d Huhtanen, Jarmo: Sukeltajat päästettiin miinalaiva Louhen hylkyyn – ”Ensimmäinen havainto oli jännittävä” (digitilaajille) hs.fi. 13.12.2015. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 26.12.2018.
  5. ↑ a b National Geographic: FOXTV: Suomalaissukeltajat natsimysteerin jäljillä (Suomalaiset sukeltajat onnistuvat löytämään Itämerestä kaksi toisen maailmansodan aikaista saksalaista sukellusvenettä ja selvittävät, mitkä ne ovat.) foxtv.fi. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 5.1.2013.
  6. ↑ Huhtanen, Jarmo: Uusi paljastus miinalaiva Louhen tuhosta: Päällikön ystävän torpedo upotti laivan (digitilaajille) hs.fi. 20.12.2015. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 26.12.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]