Mikko Koivu

Mikko Koivu
Henkilötiedot
Syntynyt12. maaliskuuta 1983 (ikä 41)
Turku
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Mik[1], The Kaptain[2]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 189[3] cm
Paino 98[3] kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2000–2021
Aik. seurat TPS (SML)
Houston Aeros (AHL)
Minnesota Wild (NHL)
Columbus Blue Jackets (NHL)
NHL-varaus 6. varaus, 2001
Minnesota Wild
Mitalit
Mikko Koivu vuoden 2008 MM-kisoissa.
Mikko Koivu vuoden 2008 MM-kisoissa.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2011 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2007 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2016 jääkiekko
Pronssia Pronssia Latvia 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kanada 2008 jääkiekko
World Cup
Hopeaa Hopeaa 2004 jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2001 jääkiekko
Pronssia Pronssia Tšekki 2002 jääkiekko
Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Sveitsi 2000 jääkiekko
Pronssia Pronssia Suomi 2001 jääkiekko

Mikko-Sakari Koivu (s. 12. maaliskuuta 1983 Turku) on uransa lopettanut suomalainen jääkiekkoilija. Koivu pelasi keskushyökkääjänä. Koivu on myös yksi HC TPS Turku Oy:n osaomistaja.

Koivun ammattilaisura käynnistyi Turun Palloseurassa, jossa hän voitti ensimmäisellä kaudellaan Suomen mestaruuden. Minnesota Wild varasi Koivun NHL:ään vuoden 2001 varaustilaisuudessa numerolla 6,[3] ja Koivu siirtyi Pohjois-Amerikkaan NHL:n työsulkukaudeksi 2004–2005, jolloin hän pelasi AHL-liigassa Minnesotan entisessä farmijoukkueessa Houston Aerosissa. Hän pelasi ensi kerran NHL:ssä Minnesotan joukkueessa kaudella kaudella 2005–2006 ja hänet valittiin ennen kauden 2009–2010 alkua Minnesotan seurahistorian ensimmäiseksi vakituiseksi kapteeniksi.

Koivu on Minnesotan seurahistorian eniten maalisyöttöjä ja tehopisteitä tehnyt pelaaja. Hän on myös Minnesotan kaikkien aikojen tehokkain pelaaja ylivoimatehopisteiden määrässä ja seuran historian toiseksi tehokkain maalintekijä.

Koivu on saavuttanut maajoukkuetasolla arvokisamitaleja kolmessa eri ikäluokassa. Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueessa hän on voittanut maailmanmestaruuden vuonna 2000 ja MM-pronssin vuonna 2001. Hän voitti MM-hopean alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueessa vuonna 2001 ja MM-pronssin vuonna 2002. Miesten jääkiekkomaajoukkueessa hän on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 2011 ja MM-hopean vuosina 2007 ja 2016, MM-pronssia tuli vuosina 2006 ja 2008. Koivu voitti olympiahopeaa vuonna 2006 ja olympiapronssia vuonna 2010. Jääkiekon maailmancupissa hän edusti Suomea vuonna 2004, jolloin Suomi sijoittui maailmancupissa toiseksi.

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaisuran alku Turun Palloseurassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivu pelasi jääkiekkouransa alussa TPS:n juniorijoukkueissa.[3] 17-vuotiaana hän siirtyi TPS:n edustusjoukkueeseen, jossa myös hänen isoveljensä Saku Koivu pelasi 1990-luvun alkupuolella. Tulokaskaudellaan 2000–2001 Koivu pelasi runkosarjassa 21 ottelua, joissa hän teki yhden syöttöpisteen.[3] TPS voitti kauden päätteeksi SM-kultaa kolmatta kertaa peräkkäin, mutta Koivu ei pelannut pudotuspeleissä.

Kesän 2001 NHL-varaustilaisuudessa Minnesota Wild varasi Koivun NHL:ään ensimmäisen kierroksen kuudentena varauksena.[3] Koivu pelasi kuitenkin vielä kaudet 2001–2004 SM-liigassa. Toisella SM-liigakaudellaan 2001–2002 Koivu pelasi 48 runkosarjaottelua tehopistein 4+3=7.[3] Pudotuspeleissä Koivu pelasi 8 ottelua tehoin 0+3=3.[3] TPS ylsi pronssiotteluun, jonka HPK voitti lukemin 1–0. Kaudella 2002–2003 Koivu pelasi 37 runkosarjaottelua tehoin 7+13=20 ja seitsemän pudotuspeliottelua tehoin 2+2=4.[3] TPS ei kuitenkaan päässyt mitalipeleihin, ja mestaruuden voitti kauden päätteeksi Tampereen Tappara.

Viimeinen SM-liigassa vietetty kausi oli Koivulle menestyksekäs. Hän teki runkosarjan 45 ottelussa tehopisteet 6+24=30 ja nousi joukkueen johtaviksi pelaajiksi seuran päävalmentajaksi hankitun isänsä Jukka Koivun luotsatessa TPS:n runkosarjavoiton kautta finaaliin. Finaalisarjassa Oulun Kärpät kuitenkin voitti TPS:n otteluvoitoin 3–1.

NHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-uran ensimmäiset kaudet Minnesota Wildissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän SM-liigakauden jälkeen Koivu suuntasi Minnesota Wildin organisaatioon. Kaudella 2004–2005 NHL:ssä oli kuitenkin työsulku, minkä vuoksi Koivu pelasi koko kauden AHL:ssä farmijoukkue Houston Aerosissa opetellen pienen kaukalon peliä. Koivu pelasi 67 runkosarjaottelua pistein 20+28=48.[3] Pudotuspeleissä Koivu pelasi viisi ottelua, joissa hänen ainoat tilastomerkintänsä olivat yksi maali sekä yksi kahden minuutin jäähy.[3]

Koivu debytoi NHL:ssä kaudella 2005–2006 ja pelasi 64 runkosarjaottelua keräten tehopisteet 6+15=21.[3] Wild ei kuitenkaan edennyt pudotuspeleihin. Koivu pelasi NHL:ssä vaativan valmentajan Jacques Lemairen alaisuudessa ja tulokasvuosi oli lupaava.

Varsinaisen NHL-läpimurtonsa Koivu teki kaudella 2006–2007 pelattuaan 82 runkosarjaottelua tehopistein 20+34=54.[3] Minnesota eteni pudotuspeleihin, joissa se pelasi kuitenkin vain viisi ottelua Anaheim Ducksin pudotettua joukkueen jatkosta otteluvoitoin 4–1 ja edettyä lopulta Stanley Cup -mestaruuteen.

Kaudella 2007–2008 Koivu toimi Wildin varakapteenina, mutta pelasi ainoastaan 57 runkosarjaottelua.[3] Vähäisen pelimäärän taustalla oli loukkaantuminen syksyllä 2007 Vancouver Canucksin ruotsalaispuolustaja Mattias Öhlundin aiheutettua Koivulle jalkamurtuman tahallisella mailaniskulla.[4][5] Koivun tehopisteet runkosarjassa olivat 11+31=42.[3] Lisäksi hän ylsi Wildin seurahistorian ennätykseen antamalla neljä maalisyöttöä yhdessä ottelussa lokakuussa 2008 Florida Panthersia vastaan pelatussa ottelussa.[6] Lisäksi 30. lokakuuta pelatussa ottelussa veljekset Mikko ja Saku Koivu kohtasivat ensi kertaa NHL-jäillä Montreal Canadiensin kohdatessa Minnesotan.[7] Kyseessä oli ensimmäinen kerta NHL:ssä, kun vastakkain pelaavien seurojen veljekset kohtasivat toisensa omien seurojensa kapteeneina. Pudotuspeleissä Koivu pelasi kuudessa ottelussa tehoin 4+1=5.[3]

Koivu pelasi kaudella 2008–2009 79 runkosarjaottelua ja nousi Wildin tärkeimmäksi hyökkääjäksi. Hän pelasi jälleen keskushyökkääjänä nopealle laiturille Marián Gáboríkille. Wildin GM Doug Risebrough kuvasi Koivua joukkueen moottoriksi.[8] Kauden loppupuolella Koivu loukkasi polvensa, mitä ennen oli kuitenkin ehtinyt tehdä tehopisteet 20+47=67.[3]

Wildin vakituisena kapteenina (2009–2020)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koivu aloituksessa Carolina Hurricanesia vastaan.

Kaudella 2009–2010 Koivu valittiin Minnesotan seurahistorian ensimmäiseksi vakituiseksi kapteeniksi. Ennen tätä Wildissa oli käytetty kiertävän kapteenin vastuun järjestelyä, jossa kapteeni valittiin aina kuukaudeksi kerrallaan, joskin toimikausia oli mahdollista olla useampi perätysten. Ennen tätä Minnesotalla oli ollut 22 kapteenina toiminutta pelaajaa. Wildin uusi toimitusjohtaja Chuck Fletcher kertoi Koivun olevan NHL:n kolmen parhaan puolustavan sentterin joukossa.lähde? Koivu teki kaudella runkosarjassa uransa ennätyspisteet 22+49=71 ja pelasi ykkösketjussa yhdessä Martin Havlátin ja Andrew Brunetten kanssa. Koivu osoittautui Wildin kasvoiksi ja erinomaiseksi erikoistilannepelaajaksi; hän teki 28 pistettä ylivoimalla ja oli Wildin tärkein alivoimapelaaja. Koivua ei kuitenkaan valittu ehdolle parhaan puolustavan hyökkääjän Frank J. Selke Trophyn saajaksi, mitä monet hämmästelivät.lähde? Minnesota Wildin toimitusjohtaja Fletcher sanoi Koivun olevan hänen mielestään liigan aliarvostetuin pelaaja ja samaa mieltä oli myöhemmin myös kanadalainen tv-selostaja Gord Miller.[9] Wild jäi kaudella pudotuspelien ulkopuolelle toisen kerran peräkkäin.

Heinäkuussa 2010 Koivu solmi Minnesotan kanssa seitsemän vuoden jatkosopimuksen, joka päättyi kauteen 2017–2018.[10] Sopimuksen arvo oli 47,25 miljoonaa dollaria eli noin 36,6 miljoonaa euroa ja kyseessä oli tuolloin kaikkien aikojen suurin NHL-seuran ja suomalaispelaajan välinen sopimus.[11][Huom 1][12]

Kaudella 2010–2011 Koivu pelasi runkosarjassa 71 ottelua tehoin 17+45=62.[3] Koivun kausi keskeytyi helmikuussa sormimurtumaan, jonka hän sai yrittäessään torjua kädellään laukausta.[13][14] Koivun loukkaantuminen paljasti joukkueen riippuvuuden kapteenistaan: hänen poissaolonsa heikensi peliä ja parani taas Koivun palattua.lähde? Minnesota ei kaudella päässyt pudotuspeleihin.

Koivu jatkoi 2011–2012 Wildin kapteenina ja keulakuvana. Hän sai ketjukaverikseen tunnetun maalintekijän Dany Heatleyn, kun Martin Havlát myytiin pois. Minnesota Wild aloitti kauden hyvin johtaen joulukuussa jopa koko liigaa. Koivu kutsuttiin ensimmäisen kerran tähdistöotteluun vuonna 2012, josta hän kuitenkin jäi pois loukkaantumisen vuoksi. Loukkaantumisen vuoksi Koivu pelasi kaudella vain 55 ottelua, eikä Wild edennyt tälläkään kaudella pudotuspeleihin. Koivu teki 44 pistettä ja voitti loukkaantumisistaan huolimatta joukkueen syöttöpörssin. Lisäksi hän keräsi tehotilastoon joukkueensa parhaan lukeman +10.

Kauden 2012–2013 työsulun takia Koivu pelasi alkukaudella kymmenen ottelua SM-liigassa TPS:ssä.[3] NHL:n tynkäkaudella hän pelasi 48 runkosarjaottelua tehopistein 11+26=37.[3] Minnesota eteni monen vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin, joissa Koivu pelasi viisi ottelua ilman tehopisteitä.[3]

Kaudella 2013–2014 Koivu loukkasi jalkansa kiekon osumasta. Vamman vuoksi hän joutui jäämään pois Sotšin olympialaisten kokoonpanosta. Hän palasi peleihin hieman olympialaisten jälkeen. Myöhemmin hän ohitti vanhan seurakaverinsa Marian Gaborikin Wild-seurapisteissä. Gaborikin entinen seuraennätys Wildissä oli 437 tehopistettä.

Kaudella 2015–2016 28. helmikuuta 2016 Koivu ohitti Nick Schultzin (743 peliä) eniten otteluita pelanneena pelaajana Minnesota Wildissa. Hän on tehnyt myös Wildin historiassa eniten maalisyöttöjä ja tehopisteitä.[15] Joulukuussa 2019 Koivu saavutti urallaan tuhat NHL-ottelua ja samassa ottelussa seitsemänsataa tehopistettä.[16] Syyskuussa 2020 Wildin toimitusjohtaja Bill Guerin ilmoitti, ettei Wild tee jatkosopimusta Koivun kanssa.[17]

Columbus Blue Jackets ja uran lopetus (2021)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2020 Koivu teki yksivuotisen 1,5 miljoonan dollarin sopimuksen Columbus Blue Jacketsin kanssa. Helmikuussa 2021 hän ilmoitti kesken kauden uransa lopettamisesta.[18] Koivu liittyi kesällä 2021 alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmennusryhmään.[19]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten maajoukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut 2000 ja 2001

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivu pelasi vuonna 2000 alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa, joissa Suomi voitti kultaa.[3] Vuonna 2001 hän voitti pronssia alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa ja hopeaa nuorten maailmanmestaruuskisoissa.[3]

A-maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmancup vuonna 2004

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivun ura varsinaisessa maajoukkueessa alkoi vuoden 2004 maailmancupissa, johon Koivu hankittiin korvaamaan nilkkavaivasta kärsinyttä Esa Pirnestä. Suomen joukkue saavutti maailmancupissa hopeaa.

Talviolympialaiset ja maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2006

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivu pelasi Suomen joukkueessa Torinon talviolympialaisissa 2006, joissa Suomi ylsi finaaliin saavuttaen hopeaa. Koivua peluutettiin Torinossa suurimmaksi osaksi neljännen kentän keskushyökkääjänä. Keväällä 2006 Koivu pelasi myös Latvian maailmanmestaruuskisoissa voittaen pronssia.

Maailmanmestaruuskilpailut vuosina 2007 ja 2008

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskovan maailmanmestaruuskisoissa 2007 Koivu oli Suomen kärkihyökkääjiä. Suomi eteni finaaliin Koivun ratkaistua Venäjä-ottelun jatkoajalla. Finaalissa Suomi kuitenkin hävisi Kanadalle. Koivu oli mukana myös Kanadan maailmanmestaruuskisoissa 2008 Suomen voittaessa pronssia. Vuoden 2009 maailmanmestaruuskisoihin Koivu ei osallistunut polvivamman vuoksi.

Talviolympialaiset vuonna 2010 ja maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Koivu pelasi toisen kerran talviolympialaisissa, joissa Suomi voitti pronssia. Vuoden 2011 maailmanmestaruuskisoihin Koivu osallistui Suomen joukkueen kapteenina Tuomo Ruudun ja Lasse Kukkosen toimiessa joukkueen varakapteeneina. Suomi voitti kisoissa historiansa toisen maailmanmestaruuden 16 vuoden tauon jälkeen.

Maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toistaiseksi ainoa kerta, jolloin Koivu on jäänyt arvoturnauksessa ilman mitalia oli vuoden 2012 maailmanmestaruuskilpailut, joissa Suomi sijoittui neljänneksi.

Maailmanmestaruuskilpailut ja maailmancup vuonna 2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivu edusti seuraavan kerran Suomen maajoukkuetta arvokisoissa vasta kevään 2016 maailmanmestaruuskisoissa. Häneltä jäivät vuoden 2014 talviolympialaiset väliin nilkkavamman vuoksi. Koivu toimi jälleen joukkueen kapteenina ja johdatti Leijonat aina finaaliin saakka. Nimekkäällä joukkueella mukana ollut Suomi kuitenkin hävisi loppuottelun Kanadalle.

Saman vuoden syksyllä pelatussa maailmancupissa Koivu toimi Suomen joukkueen kapteenina. Koivu oli joukkueen ainoa pelaaja, joka oli ollut mukana vuoden 2004 maailmancupissa. Suomi sijoittui vuoden 2016 turnauksessa viimeiseksi tehden vain yhden maalin.

Perhe ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Koivun isoveli Saku Koivu pelasi ammatikseen jääkiekkoa. Veljesten isä Jukka Koivu on jääkiekkovalmentaja.[20]

Mikko Koivu valmistui ylioppilaaksi Aurajoen urheilulukiosta.[21] Hän aloitti varusmiespalveluksensa 19. huhtikuuta 2011 Hämeen Rykmentin Lahden Urheilukoulussa. Koivu suoritti palveluksen loppuosan urheilukomennuksella.[22]

Saku ja Mikko Koivu ostivat vuonna 2010 Turun keskustasta 36-asuntoisen kerrostalon, jonka asunnot laitettiin vuokralle.[23]

Mikko oli naimisissa vuodesta 2014 Helena Koivun (o.s. Kipper, s. 1986) kanssa.[24] Pariskunnan esikoistytär syntyi syksyllä 2013[25], vanhin poika poika vuonna 2015[26] ja nuorin poika vuonna 2018. Helmikuussa 2020 Mikko Koivu päätti hakea yksin avioeroa[27]. Yhdysvaltalaistuomioistuin vahvisti eron 2. tammikuuta 2024.[28]

Koivu avioitui yhdysvaltalaisen Natalie Dillonin kanssa lokakuussa 2024.[29]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmancup

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
2000–2001 TPS SM-liiga 21 0 1 1 2 – – – – – JMM 7 0 3 3 8
2001–2002 TPS SM-liiga 48 4 3 7 34 8 0 3 3 4 JMM 7 1 5 6 4
2002–2003 TPS SM-liiga 37 7 13 20 20 7 2 2 4 6
2003–2004 TPS SM-liiga 45 6 24 30 36 13 1 7 8 8
2004–2005 Houston Aeros AHL 67 20 28 48 47 5 1 0 1 2 MC 4 0 1 4 1
2005–2006 Minnesota Wild NHL 64 6 15 21 40 – – – – – OK 8 0 0 0 6
MM 9 2 2 4 8
2006–2007 Minnesota Wild NHL 82 20 34 54 58 5 1 0 1 4 MM 9 2 2 4 26
2007–2008 Minnesota Wild NHL 57 11 31 42 42 6 4 1 5 4 MM 9 4 5 9 6
2008–2009 Minnesota Wild NHL 79 20 47 67 66 – – – – –
2009–2010 Minnesota Wild (C) NHL 80 22 49 71 50 – – – – – OK 6 0 4 4 2
2010–2011 Minnesota Wild (C) NHL 71 17 45 62 50 – – – – – MM (C) 9 2 6 8 4
2011–2012 Minnesota Wild (C) NHL 55 12 32 44 28 – – – – – MM (C) 10 3 8 11 4
2012–2013 TPS SM-liiga 10 5 5 10 16 – – – – –
Minnesota Wild (C) NHL 48 11 26 37 26 5 0 0 0 8
2013–2014 Minnesota Wild (C) NHL 65 11 43 54 24 13 1 6 7 10 –
2014–2015 Minnesota Wild (C) NHL 80 14 34 48 38 10 1 3 4 2
2015–2016 Minnesota Wild (C) NHL 82 17 39 56 40 6 3 2 5 2 MM (C) 10 4 6 10 12
2016–2017 Minnesota Wild (C) NHL 80 18 40 58 34 5 1 1 2 0 MC (C) 3 0 0 0 0
2017–2018 Minnesota Wild (C) NHL 82 14 31 45 46 5 0 4 4 2
2018–2019 Minnesota Wild (C) NHL 48 8 21 29 22 – – – – –
2019–2020 Minnesota Wild (C) NHL 55 4 17 21 28 4 0 0 0 6
2020–2021 Columbus Blue Jackets NHL 7 1 1 2 2 – – – – –
NHL yhteensä[36] 1035 206 505 711 594 59 11 17 28 38
SM-liiga yhteensä 161 22 46 68 108 28 3 12 15 18

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Minnesotan suomalaiset NHL-tähdet: ”PEH-turi”, ”Mik” ja ”Nikke” Uusi Suomi. 8.4.2008. Viitattu 8.6.2015.
  2. ↑ Minnesotan NHL-pelaajien lempinimet julki – Kuka onkaan "Finnish Baby Jesus"? yle.fi. 17.10.2016. Yle. Viitattu 6.12.2016.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj Mikko Koivu Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. ↑ Kunnari, Timo: Sairausloma jatkuu Iltalehti. 11.12.2007. Viitattu 2.3.2022.
  5. ↑ Lahti, Markku: Mikko Koivun jalka ei kestä Helsingin Sanomat. 18.12.2007. Viitattu 2.3.2022.
  6. ↑ Miettinen ja Koivu kaatoivat Floridan 17.10.2008 / 24.12.2009. Yle. Viitattu 2.3.2022.
  7. ↑ Palomäki, Ilkka: Isoveli juhli kapteeni-Koivujen taistelussa 01.11.2008. Yle Urheilu. Viitattu 6.11.2013.
  8. ↑ Uusi Minnesota-luotsi ylistää Mikko Koivua 12.9.2009. MTV.fi. Viitattu 6.11.2013.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Tunnettu kanadalainen tv-selostaja: Tämä suomalainen on NHL:n aliarvostetuin 12.10.2011. MTV.fi. Viitattu 6.11.2013.
  10. ↑ Koivu Signs Seven-Year Extension 15.7.2010. Minnesota Wild Hockey Club. Viitattu 6.11.2013. (englanniksi)
  11. ↑ Mikko Koivu sai jättisopimuksen Minnesota Wildiin Kaleva.fi. 16.7.2010. Viitattu 6.11.2013.[vanhentunut linkki]
  12. ↑ Rinne rikkoi ennätyksen – historian rahakkain suomalaissopimus 3.11.2011. MTV.fi. Viitattu 6.11.2013.[vanhentunut linkki]
  13. ↑ Mikko Koivu viikkoja sivussa murtuman takia 21.2.2011. Mtv3. Viitattu 2.3.2022.
  14. ↑ Wild-luotsi paljasti Mikko Koivun paluuaikataulun Ilta-Sanomat. 4.3.2011. Viitattu 2.3.2022.
  15. ↑ Mikko Koivu tekee historiaa – pelikaveri paljasti mielenkiintoisia tietoja uran varrelta 26.2.2016. Iltalehti. Viitattu 26.2.2016.
  16. ↑ https://thehockeywriters.com/minnesota-wild-koivu-1000-games/
  17. ↑ https://www.sportsnet.ca/nhl/article/wild-gm-bill-guerin-announces-team-wont-re-sign-mikko-koivu/
  18. ↑ Mikko Koivu lopettaa pelaajauransa www.iltalehti.fi. Viitattu 9.2.2021.
  19. ↑ Jere Lehtinen kertoo Leijonien johdon tarkkailureissusta NHL:ään – viikon rypistyksen aikana näytillä jopa 25 suomalaispelaajaa Yle Urheilu. Viitattu 13.10.2021.
  20. ↑ Jukka Koivu Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  21. ↑ Jääkiekkolehti, 2004, nro 10/2004, s. 66.
  22. ↑ Granlundista Mikko Koivun inttikaveri 17.5.2011. Ruotuväki-lehti. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 30.7.2014.
  23. ↑ Saku ja Mikko Koivu ostivat kerrostalon Turun Sanomat. 18.1.2011. Viitattu 6.11.2013.[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Tunnetut suomalaiset loistavat kesän 2014 upeina morsiamina 18.7.2014. mtv.fi. Arkistoitu 25.7.2014. Viitattu 18.7.2014.
  25. ↑ Mikko Koivu sai tyttövauvan Iltalehti. 25.9.2013. Viitattu 6.11.2013.
  26. ↑ Emilia Saloranta: Mikko Koivulle poika Apu. 19.5.2015. Viitattu 3.8.2015.
  27. ↑ [1]
  28. ↑ Mattla, Sanni: Helena ja Mikko Koivun avioerossa lopullinen ratkaisu Ilta-Sanomat. 5.1.2024. Viitattu 5.1.2024.
  29. ↑ Podcast: Mikko Koivu meni naimisiin www.iltalehti.fi. Viitattu 22.10.2024.
  30. ↑ a b c Jalonen, Pekka: Mikko Koivu tekee historiaa - pelikaveri paljasti mielenkiintoisia tietoja uran varrelta iltalehti.fi. 26.2.2016. Iltalehti. Viitattu 27.2.2016.
  31. ↑ Uusitalo, Timo: Mikko Koivu teki upeaa seurahistoriaa NHL:ssä yle.fi. 28.2.2016. Yleisradio. Viitattu 1.3.2016.
  32. ↑ Mikko Koivu hehkuu – uusi seuraennätys ts.fi. 29.3.2015. Turun Sanomat. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 27.2.2016.
  33. ↑ Kärpille Lindblad-palkinto liiga.fi. 12.3.2015. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 22.1.2016.
  34. ↑ Mennander, Pasi: Ville Niemisen uralle jälleen yksi kunnianosoitus – President’s Trophy! leijonat.fi. 2.5.2015. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 27.2.2016.[vanhentunut linkki]
  35. ↑ SM-liigakauden kausipalkinnot 2012 jaettu liiga.fi. 5.5.2012. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 27.2.2016.
  36. ↑ Mikko Koivu, Wild – Stats NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 1.12.2014. (englanniksi)

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maalivahti Pekka Rinne solmi vuonna 2011 suomalaispelaajista kaikkien aikojen arvokkaimman 49 miljoonan dollarin sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Sami Kapanen
Jussi Jokinen 		Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
2011 ja 2012
2016 		Seuraaja:
Lasse Kukkonen
Edeltäjä:
Saku Koivu 		Suomen kapteeni jääkiekon maailmancupissa
2016 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Mikael Granlund 		President’s Trophyn voittaja
2012 		Seuraaja:
Antti Raanta
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2006

3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen | 6 Saravo | 7 Berg | 9 Luoma | 10 Bergenheim | 12 O. Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 21 Koivu | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Bäckström | 33 Lehtonen | 36 J. Jokinen | 37 J. Ruutu (A) | 55 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2007

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 7 Berg | 9 Koivu | 10 Bergenheim | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 22 Pyörälä | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 32 Lehtonen | 33 Saravo | 34 Söderholm | 35 Wallinheimo | 37 J. Ruutu (A) | 39 Kapanen | 41 Kontiola | 44 Laamanen | 71 Kallio | Valmentaja Doug Shedden

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2008

4 Koistinen | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Selänne | 9 M. Koivu (A) | 10 Pirnes | 11 S. Koivu | 12 O. Jokinen (A) | 15 Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Hyvönen | 19 Luoma | 20 Bergenheim | 21 Niskala | 23 Hahl | 27 Jokela | 31 Rämö | 32 Bäckström | 33 Salmela | 35 Vehanen | 36 J. Jokinen | 37 Pyörälä | 38 Pihlström | 39 Kapanen | 40 Lepistö | Valmentaja Doug Shedden

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2011

4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2012

4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Mäenpää | 9 Koivu (C) | 12 Tuppurainen | 18 Joensuu | 19 Kiiskinen | 20 Pesonen | 21 Niskala | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 30 Rämö | 31 Vehanen | 32 Lehtonen | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 51 Filppula | 56 Järvinen | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2016

1 Saros | 2 Pokka | 4 Kivistö | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 19 Koskinen | 20 Aho | 24 Lajunen | 28 Salmela | 29 Laine | 32 Bäckström | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 51 Sallinen | 55 Ohtamaa | 56 Pulkkinen | 61 Barkov | 64 Granlund | 71 Komarov | 96 Rantanen | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2016

2 Jokipakka | 3 Määttä | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 12 Lehterä | 18 Lepistö | 19 Koskinen | 20 Aho | 22 Pokka | 27 Donskoi | 28 Korpikoski | 29 Laine | 35 Rinne | 36 Jokinen (A) | 40 Rask | 45 Vatanen | 51 Filppula (A) | 55 Ristolainen | 56 Haula | 64 Granlund | 71 Komarov | 86 Teräväinen | 91 Barkov | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2010

5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen