Miltefosiini

Miltefosiini
Miltefosiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Heksadekyyli-2-(trimetyyliatsaniumyyli)etyylifosfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 58066-85-6
ATC-koodi L01XX09
PubChem CID 3599
DrugBank DB09031
Kemialliset tiedot
Kaava C21H46NO4P 
Moolimassa 407,558
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 232–234 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 96–98 %[2]
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 31 vuorokautta[3]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen, topikaalinen

Miltefosiini (C21H46PNO4) on orgaanisiin fosfaatteihin ja koliinijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä leishmaniaasin ja eräiden syöpätyyppien hoitoon. Miltefosiini kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[4]

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miltefosiini kehitettiin alun perin syöpälääkkeeksi, mutta 2000-luvun alussa sen huomattiin tehoavan Leishmania-suvun alkueliöihin. Sen vaikutusmekanismi ei ole tarkasti tiedossa ja mekanismeiksi on ehdotettu muun muassa alkueläinsolujen viestintäjärjestelmän häiriöistä aiheutuvaa apoptoosia, häiriötä solujen lipidiaineenvaihdunnassa ja fosfatidyylikoliinin biosynteesin estoa. Miltefosiini estää proteiinikinaasi C-entsyymin toimintaa ja siten syöpäsolujen kasvua. Miltefosiini annostellaan suun kautta tablettina. Sitä käytetään viskeraalisen leishmaniaasin hoidossa ja hoitotulos on yleensä erittäin hyvä. Lisäksi sitä voidaan käyttää iholle etäpesäkkeitä muodostavan rintasyövän hoidossa.[3][5][6][7][8][9]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimmät miltefosiinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat huonovointisuus, oksentaminen, ripuli. Miltefosiinin ottaminen ruokailun yhteydessä voi vähentää haittavaikutuksia. Miltefosiini voi nostaa kreatiinipitoisuuksia, mikä on merkki munuaistoksisuudesta, mutta varsinaiset munuaisvauriot ovat harvinaisia.[5][3][6]

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miltefosiinin synteesin ensimmäisessä vaiheessa heksadekanoli reagoi fosforyylikloridin kanssa trietyyliamiinin toimiessa katalyyttinä. Muodostuva fosfaatijohdannainen reagoi seuraavassa vaiheessa etanoliamiinin kanssa ja viimeinen vaihe on aminoryhmän metylointi dimetyylisulfaatin avulla.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1060. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. ↑ Miltefosine DrugBank. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c John E. Bennett, Raphael Dolin, Martin J. Blaser: Mandell, Douglas, and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases, s. 512. Elsevier, 2014. ISBN 9781455748013 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2019). (englanniksi)
  4. ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 3298–3305. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2019). (englanniksi)
  6. ↑ a b Jón Hjaltalín Ólafsson, Roderick James Hay: Antibiotic and Antifungal Therapies in Dermatology, s. 323–326. Springer, 2016. ISBN 978-3-319-39422-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2019). (englanniksi)
  7. ↑ Peter John Myler, Nicolas Fasel: Leishmania, s. 169. Caister Academic Press, 2008. ISBN 978-1-904455-28-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2019). (englanniksi)
  8. ↑ Michael C.D. Fürst, Anna S. Pirzer & Markus R. Heinrich: Antiparasitics (PC), Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018.
  9. ↑ a b Axel Kleemann: Antineoplastic Agents, 1. Nonhormonal, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011.