Milton Glaser (26. kesäkuuta 1929 New York – 26. kesäkuuta 2020[1]) oli yhdysvaltalainen graafinen suunnittelija, joka tunnetaan parhaiten New Yorkin kaupungille suunnittelemastaan valtavan suositusta ja monia jäljittelijöitä saaneesta I Love New York -logosta[2] ja vuoden 1966 psykedeelisestä Bob Dylan -julisteestaan. Yhdessä Clay Felkerin kanssa hän perusti New York Magazine -aikakauslehden 1968.[3]
Glaser valmistui graafiseksi suunnittelijaksi New Yorkin Cooper Union -oppilaitoksesta. Vuonna 1954 hän perusti Push Pin Studios -suunnittelutoimiston Edward Sorelin, Seymour Chwastin ja Reynold Ruffinsin kanssa. Glaser ja Chwast johtivat studiota parikymmentä vuotta, jona aikana siitä tuli kansainvälinen graafisen suunnittelun suunnannäyttäjä.[4]
Vuonna 1974 Glaser perusti Manhattanille oman yrityksensä Milton Glaser Inc., jonka kautta hän teki yritysgrafiikkaa, myymäläsuunnittelua, pakkauksia ja tuotemuotoilua asiakkainaan muiden muassa JetBlue Airways, Target-vähittäiskauppaketju, muotoiluyritys Alessi, Juilliard School -musiikkioppilaitos, monet muut oppilaitokset ja teatterit sekä aikakauslehdet.
Vuonna 2004 Glaserille myönnettiin Cooper-Hewitt-museon National Design Award -elämäntyöpalkinto. Vuonna 2009 presidentti Barack Obama myönsi hänelle National Medal of Arts -kunniamerkin.[2]
Glaserin töitä on muun muassa Cooper Hewitt -museon, Lontoon Victoria and Albert Museumin ja Jerusalemin Israel-museon kokoelmissa.
Glaserin töiden yksityisnäyttelyjä ovat järjestäneet muun muassa New Yorkin Museum of Modern Art 1975, Pariisin Pompidou-keskus 1977,[2] New Yorkin Lincoln Center 1981, Cooper Union 1984 sekä Italiassa Vicenzan museo ja Bolognan Galleria Comunale d’Arte Moderna 1989 ja Nuages-galleria Venetsiassa 2000. Vuonna 1997 Japanin Suntory-museo järjesti Push Pin Studios -toimiston takautuvan näyttelyn.
Glaserista tehtiin vuonna 2009 dokumenttielokuva To Inform and Delight: The World of Milton Glaser.[5] Vuonna 2014 Glaserilta tilattiin tunnusgrafiikka New Yorkin mainosmaailmasta kertovan Mad Men -televisiosarjan viimeistä tuotantokautta varten, joka sijoittuu 1960-luvun lopulle.[3]