Miss Jean Brodien parhaat vuodet | |
---|---|
The Prime of Miss Jean Brodie | |
Ohjaaja | Ronald Neame |
Käsikirjoittaja |
James Cresson Robert Fryer |
Perustuu | Muriel Sparkin romaaniin |
Tuottaja | Jay Presson Allen |
Säveltäjä | Rod McKuen |
Kuvaaja | Ted Moore |
Leikkaaja | Norman Savage |
Pukusuunnittelija | Elizabeth Haffenden |
Pääosat |
Maggie Smith Robert Stephens Pamela Franklin |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Britannia |
Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
Ensi-ilta |
Britannia: 24. helmikuuta 1969 Suomi: 29. elokuuta 1969 |
Kesto | 116 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 2 760 000 USD |
Tuotto |
3 000 000 USD[1] (USA / Kanada) |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Miss Jean Brodien parhaat vuodet (engl. The Prime of Miss Jean Brodie) on Ronald Neamen ohjaama brittiläinen draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1969. Jean Brodien nimiroolin näyttelee Maggie Smith, joka sai roolisuorituksestaan Oscar-palkinnon ja Bafta-palkinnon.[2] Jean Brodie oli myös Smithin läpimurtorooli. Muissa rooleissa näyttelevät muun muassa Robert Stephens ja Pamela Franklin, joka tekee elokuvassa uransa tärkeimpiä rooleja.
Miss Jean Brodien parhaat vuodet perustuu Muriel Sparkin samannimiseen romaaniin vuodelta 1961.[3][2] Miss Jean Brodien parhaat vuodet sijoittuu vuoden 1932 Edinburghiin, missä naimaton vapaamielinen Jean Brodie työskentelee historianopettajana Marcia Blaine -nimisessä tyttökoulussa. Hän ei kuitenkaan välitä opetussuunnitelmasta vaan opettaa romantiikkaa, taidetta ja fasismia. Elokuva oli vuoden 1969 Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun ehdokkaana.[4]
Jean Brodie (Maggie Smith) opettaa vuonna 1932 Edinburghissa koulutytöille maailmasta omalla tavallaan taiteen, fasismin ja romantiikan alalla. Vaikka hänellä on suuri vaikutus oppilaisiinsa, ei koulun tiukka johto juuri arvosta hänen vapaamielistä opetussuunnitelmaansa. Kun yksi oppilaista vie mentorinsa elämänfilosofian liian pitkälle, horjuu Brodien vakaumus pahemman kerran. Häntä uhkaa niin ammatillinen kuin yksityiselämänkin romahdus.
Maggie Smith | … | Jean Brodie |
Robert Stephens | … | Teddy Lloyd |
Pamela Franklin | … | Sandy |
Gordon Jackson | … | Gordon Lowther |
Celia Johnson | … | Neiti Mackay |
Diane Grayson | … | Jenny |
Jane Carr | … | Mary McGregor |
Shirley Steedman | … | Monica McLaren |
Lavinia Lang | … | Emily Carstairs |
Antoinette Biggerstaff | … | Helen McPhee |
Margo Cunningham | … | Neiti Campbell |
Isla Cameron | … | Neiti McKenzie |
Rona Anderson | … | Neiti Lockhart |
Ann Way | … | Neiti Gaunt |
Molly Weir | … | Neiti Allison Kerr |
Helena Gloag | … | Neiti Ellen Kerr |
Heather Seymour | … | Clara |
Näyttelijäkaartissa on kaksi avioparia: Maggie Smith ja Robert Stephens sekä Gordon Jackson ja Rona Anderson.
Jay Presson Allen sovitti Sparkin romaanista Miss Jean Brodien parhaat vuodet näytelmän, joka esitettiin Lontoossa vuonna 1966. Tällöin Jean Brodien roolissa oli Vanessa Redgrave. Ensiksi Jean Brodien roolia tarjottiin Maggie Smithille, mutta hän joutui kieltäytymään elokuvasitomusten takia.Kun elokuvan tuotanto alkoi, neiti Brodien roolia tarjottiin ensin Vanessa Redgravelle. Tällä kertaa Redgravella oli työsitoumuksia ja kieltäytyi; Smith otti roolin, jota hänelle oli alun perin tarjottukin.lähde?
Broadwaylle näytelmä siirtyi vuonna 1968, jolloin nimiroolin esitti Zoe Caldwell. Caldwell voitti roolisuorituksestaan Tony-palkinnon. Broadwaylla Jean Brodie avattiin Helen Hayes Theaterissa 16. tammikuuta ja sitä esitettiin 379 näytöstä. Elokuva on myös filmatisoitu televisioon 7-osaisena televisiosarjana vuonna 1978; tällöin Geraldine McEwan näytteli nimiroolin.
Jay Presson Allen laati myös käsikirjoituksen elokuvaan Muriel Sparkin alkuperäisen teoksen ja oman näytelmäsovituksensa pohjalta. Elokuva kuvattiin lähinnä Skotlannin Edinburghissa, mutta kohtauksia kuvattiin myös Lontoossa ja Pinewood Studiosilla Buckinghamshiren Iver Heathissa. Elokuvan budjettina oli 2,7 miljoonaa dollaria.[5]
Miss Jean Brodien parhaat vuodet sai ensi-iltansa kotimaassaan Isossa-Britanniassa 24. helmikuuta vuonna 1969.[6] Suomessa elokuva sai ensi-illan 29. elokuuta 1969.[3] Tuotantoyhtiönä toiminut 20th Century Fox toimi myös elokuvan jakelijana.[3]
Ensi-illan aikaan elokuva sai kiittävää palautetta kriitikoilta. Silloin Rotten Tomatoes -sivustolla elokuvalla on 88 prosentin arvosana "fresh", joka perustui kuuteentoista arvosteluun.[7] Myöhemmin tilanne on jonkin verran muuttunut[8].
Rod McKuen oli Parhaan laulun Oscar-palkintoehdokkaana laululla "Jean", josta tuli Oliverin esittämänä suosittu syksyllä 1969.
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet | ||||
---|---|---|---|---|
Vuosi | Palkinto | Kategoria | Ehdokas | Tulos |
1969 | Cannesin elokuvajuhlat: Kultainen palmu | Paras elokuva | Ronald Neame | Ehdokkuus |
1970 | Oscar-palkinto | Paras naispääosa | Maggie Smith | Voitto |
Paras laulu (laulusta "Jean") | Rod McKuen | Ehdokkuus | ||
Bafta-palkinto | Paras naispääosa | Maggie Smith | Voitto | |
Paras naissivuosa | Celia Johnson | Voitto | ||
Paras naissivuosa | Pamela Franklin | Ehdokkuus | ||
Golden Globe | Paras kappale (laulusta "Jean") | Rod McKuen | Voitto | |
Paras draamaelokuva | James Cresson | Ehdokkuus | ||
Paras naispääosa (draama) | Maggie Smith | Ehdokkuus | ||
National Society of Film Critics -palkinto | Paras naispääosa | Maggie Smith | Ehdokkuus | |
Writers Guild of America -palkinto | Paras pohjautuva käsikirjoitus | Jay Presson Allen | Ehdokkuus | |
Laurel-palkinto | Parhain dramaattinen roolisuoritus | Maggie Smith | Ehdokkuus | |
National Board of Review -palkinto | Vuoden 10 parasta elokuvaa | James Cresson | Voitto | |
Paras naissivuosa | Pamela Franklin | Voitto |
20th Century Fox julkaisi elokuvan DVD:lle Yhdysvalloissa 6. heinäkuuta vuonna 2004.[2] Isossa-Britanniassa Acorn Media julkaisi elokuvan DVD:lle heinäkuussa vuonna 2010.