Mitsubishi B5M

Mitsubishi B5M
Tyyppi torpedokone
Alkuperämaa  Japani
Valmistaja Mitsubishi
Ensilento 1937
Esitelty 1937
Pääkäyttäjät keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat
Valmistusmäärä 125

Mitsubishi B5M (jap. 九七式二号艦上攻撃機 laivaston tyypin 97 lentotukialusrynnäkkökone No. 2, liittoutuneiden koodinimi Mabel) oli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien syöksypommittaja, jota valmisti Mitsubishi.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1932 keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat julkisti 7-Shi-vaatimukset. Aichi, Mitsubishi ja Nakajima valmistivat vaatimusten mukaiset prototyypit, mutta yhdenkään ei katsottu olevan käyttökelpoisia. Laivasto julkaisi sen sijaan 9-Shi-vaatimukset, jolla haettiin korvaajaa laivaston tyypin 92 torpedokoneelle B3Y1. Vaatimusten mukainen kone suunniteltiin Yokosukan laivaston lentoteknisellä varikolla. Lentokone laitettiin tuotantoon laivaston tyypin 96 torpedokone B4Y1, joka oli kuitenkin ainoastaan väliaikainen ratkaisu suunniteltaessa vaatimukset täyttävää suunnitelmaa.[1]

Vuonna 1935 laivasto julkaisi 10-Shi-vaatimukset, jotka määrittelivät yksimoottorisen ja yksitasoisen torpedokoneen. Vaatimuksina olivat[1]:

  • Siipien kärkiväli ei saanut ylittää 16 metriä ja koneessa tuli olla taittuvat siivet, jotta kärkiväli voitiin supistaa 7,5 metriin
  • Aseistuksen tuli olla 800 kilogramman torpedo tai vastaava pommikuorma ja yksi 7,7 millimetrin konekivääri
  • Huippunopeus 180 solmua 2 000 metrin korkeudessa
  • Lentonopeus 135 solmua, 4 tunnin lentoaika ja 7 tuntia maksimilentoaika
  • Kolmen hengen miehistö
  • Moottorina joko Nakajima Hikari tai Mitsubishi Kinsei.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone oli merkittävästi perinteisempi ratkaisuiltaan kuin kilpailun voittanut Nakajima B5N, joten koneella lentäneet laivaston lentäjät pitivät mallista enemmän. Lopulta kone laitettiin tuotantoon Mitsubishin tehtailla nimellä laivaston tyypin 97 lentotukialusrynnäkkökone No. 2. Tuotanto kuitenkin keskeytettiin 125 valmistuneen koneen jälkeen, kun Nakajiman lentokone osoittautui erittäin onnistuneeksi.[2]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynenmeren sodan alussa koneita oli Kaakkois-Aasian maatukikohtiin sijoitetuissa yksiköissä, mistä ne siirrettiin pian toisarvoisiin tehtäviin.[2]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 3
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&010.023400010,234 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&015.030000015,3 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03200004,32 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&037.095000037,95 m²
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&04000.&&&&004 000 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Mitsubishi MK8 Kinsei 43 14-sylinterinen ilmajäähdytteinen kaksirivinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0750.&&&&00750 kW (&&&&&&&&&&&01000.&&&&001 000 hv)
  • Potkuri: kolmelapainen

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0379.&&&&00379 km/h 2200 m
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02350.&&&&002 350 km

Aseistus

1 × 7,7 mm tyypin 92 konekivääri
800 kg pommeja
tai torpedo ulkoisissa ripustimissa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Francillon, René J.: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Francillon 1979 s. 412
  2. ↑ a b c Francillon 1979 s. 491