Modern Times Bob Dylan | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | helmikuu 2006 | |
Julkaistu | 29. elokuuta 2006 | |
Tuottaja(t) | Bob Dylan | |
Tyylilaji | folk rock, blues | |
Kesto | 63.04 | |
Levy-yhtiö | Columbia | |
Listasijoitukset | ||
Bob Dylanin muut julkaisut | ||
Blues 2006 |
Modern Times 2006 |
Bob Dylan: The Collection 2006 |
Modern Times on Bob Dylanin elokuussa 2006 julkaistu 31. studioalbumi. Albumi julkaistiin kahdessa eri muodossa: standardimuodossa sekä erikoispainoksena, joka sisältää CD:n lisäksi DVD:n. Syyskuussa 2006 se nousi Yhdysvaltain listaykköseksi ensimmäisenä Dylan-levynä 30 vuoteen. Näin Dylanista tuli vanhin elinaikanaan ykköspaikalle noussut artisti. Suomessa albumi nousi virallisen albumilistan sijalle 4.[1]
Modern Times nauhoitettiin Dylanin tämänhetkisen kiertueyhtyeen kanssa, johon kuuluvat basisti Tony Garnier, rumpali George G Receli, kitaristit Stu Kimball ja Denny Freeman sekä multi-instrumentalisti Donnie Herron.
Dylanin asema populaarimusiikin historiassa sekä hänen kaksi edellistä albumiaan, suuren menestyksen saavuttaneet Time out of Mind (1997) ja Love and Theft (2001), tekivät Modern Timesista odotetun julkaisun.
Modern Times vuosi Internetiin lukuisten BitTorrent-sivustojen kautta 21. elokuuta 2006, kahdeksan päivää ennen albumin julkaisua.
Elokuussa 2006 musiikkilehdet alkoivat julkaista arvioitaan albumista. Sekä Rolling Stone ja UNCUT antoivat albumille viisi tähteä. Rolling Stone -lehden kriitikko Joe Levy sanoi albumia Dylanin "kolmanneksi perättäiseksi mestariteokseksi". Myös kriitikko Robert Christgaun arvio Blender-lehdessä oli myönteinen.
Jon Pareles kirjoitti The New York Timesissa, että ”Modern Times kuulostaa kokeellisemmalta kuin yksikään sen edeltäjistä”. The Chicago Tribunen Greg Kot oli samoilla linjoilla Parelesin kanssa todetessaan, että ”liian usein yhtye kuulostaa siltä, kuin se olisi opetellut kappaleet nauhoittaessaan niitä -- (Modern Times -albumilta) Dylanin lavaesiintymisten sähköistävät aallot puuttuvat.” Tästä kritiikistä huolimatta sekä Pareles että Kot olivat yleisesti ottaen varsin myönteisiä albumia kohtaan.
The Guardian -lehden Alexis Petridis pilkkasi muuten positiivisessa arvostelussaan albumin julkaisua edeltänyttä hehkutusta.[2]
The Chicago Sun-Times -lehden Jim DeRogatis kehui albumin kappaleiden sanoituksia, mutta ihmetteli laimeaa musiikkia. Erityisen kriittinen hän oli albumin balladeja kohtaan.
Albumin kansikuva on Ted Cronerin valokuva ”Taxi, New York at Night”.