Moottorivene on vene, jota liikuttaa moottori potkurin välityksellä. Moottoreita on monenlaisia, mutta yleisimpiä ovat perinteinen perämoottori, sisäperämoottori ja sisämoottori. Perämoottoreita käytetään useimmiten pienissä ja keskikokoisissa veneissä, sisäperämoottoreita yleensä keskikokoisissa matkaveneissä ja sisämoottoreita suuremmissa veneissä.
Perämoottoreiden osalta ovat yleistyneet nelitahtimoottorit, jotka ovat hiljaisempia ja taloudellisempia kuin perinteiset kaksitahtimoottorit. Nelitahtimoottorit eivät myöskään hyydy eivätkä karstoita moottoria koneen käydessä pienillä kierroksilla. Mainittujen ominaisuuksien takia nelitahtimoottorit ovat miellyttävämpiä muun muassa vetouistelussa. Kiihtyvyys on kuitenkin kaksitahtimoottoreita huonompi. Nelitahtiset veneet maksavat noin 30 prosenttia kaksitahtisia enemmän, mutta ovat käytössä jopa 30–50 prosenttia taloudellisempia.[1]
Nykyään markkinoilla on myös sähköperämoottoreita, jolloin polttonestesäiliö ja kaasusäiliöt voidaan korvata kokonaan akuilla. Matkaveneissä sähkö voidaan tuottaa esimerkiksi aurinkopaneeleilla ja tuuligeneraattoreilla, jolloin matkan pituutta rajaa ainoastaan makea vesi ja elintarvikkeet. Ruoanvalmistus hoidetaan tällöin kaasulieden ja -uunin sijaan induktioliedellä ja kiertoilmahöyryuunilla.
Moottoriveneiden rungot voidaan jakaa kolmeen ryhmään: uppoumarunkoisiin, liukuviin ja puoliliukuviin. Uppoumarunkoinen vene on tyypillisesti hidas, liukuvarunkoinen nopea ja puoliliukuva siltä väliltä. [2]
Uppoumarunkoisen veneen runkoa kannattelee noste, joka syntyy rungon syrjäyttämästä vesimäärästä eli uppoumasta. Tähän ei juurikaan vaikuta veneen nopeus. Uppoumarunkoisen veneen pohjan muoto on yleensä pyöreä, jotta veden virtaus noudattaisi pohjan muotoa sulavasti aiheuttamatta pyörteilyä, joka lisäisi kulkuvastusta. Uppoumarunkoisia veneitä ovat yleensä purjeveneet, soutuveneet ja hitaat moottoriveneet. Uppoumarunkoisen veneen suurin taloudellinen nopeus on runkonopeus. [2]
Liukuvarunkoista venettä kannattelee voima, joka syntyy, kun veden virtaus osuu veneen pohjaan ja kääntyy pohjan suuntaiseksi. Hitaissa nopeuksissa liukuvarunkoinen vene toimii uppoumarunkoisen veneen tapaan. Liukuvarunkoisen veneen pohja on yleensä suora ja V-kirjaimen muotoinen. V:n kulman jyrkentäminen parantaa veneen kulkua aallokossa, mutta lisää samalla vastusta. Perässä V:n kulma on loivempi, sillä se kohentaa raskaan perän nostetta. Pohjaan voidaan lisätä nousulistoja, jotka parantavat nostetta kääntämällä veden virtausta. Pohjaan rakennettavien poikittaisten portaiden tarkoitus on ohjata ilmaa pohjan ja veden väliin, sillä ilma hidastaa veneen kulkua vähemmän kuin vesi. Tähän tarkoitukseen on käytetty myös ilmaputkia.[2]
Puoliliukuva runko on edellisten välimuoto tai yhdistelmä. Puoliliukuvan veneen nosteesta suurin osa tulee staattisesta nosteesta kuten uppoumarunkoisessa veneessä, mutta myös liukuvarunkoiselle veneelle tyypillisen dynaamisen nosteen osuus on merkitsevä. Puoliliukuvalle veneelle ei ole yksiselitteistä määritelmää ja niiden runkomuodot poikkeavat huomattavasti toisistaan. Jotkut puoliliukuvat veneet muistuttavat uppoumarunkoisia veneitä, kun taas toiset puoliliukuvat voisivat suuremmalla moottoriteholla olla täysin liukuvia. Puoliliukuvissa veneissä on usein pitkä köli parantamassa suuntavakavuutta. Joissakin malleissa on nouseva pohjalinja ja pyöreä perä, jotka vähentävät pyörteilyä, mutta heikentävät rungon ominaisuuksia suuremmissa nopeuksissa. Puoliliukuva vene ei ole yhtä taloudellinen uppoumanopeudella kuin uppoumarunkoinen vene. Sen etu on olla liukuvarunkoista taloudellisempi hieman uppoumanopeuden yläpuolella. [2]
Rungon kategoria voidaan määrittää Frouden luvun avulla. Frouden luvun ollessa alle 0,4 vene on uppoumarunkoinen. Välillä 0,5–1 vene on puoliliukuva. Luvun ollessa yli 1 vene on liukuva. [2]
Ensimmäisen kaasumoottorilla kulkevan moottoriveneen rakensi Samuel Brown vuonna 1827. Ranskalainen teknikko Étienne Lenoir käytti kehittämäänsä toimivaa polttomoottoria veneessä ensimmäisen kerran vuonna 1860.[3] Saksalainen insinööri Gottlieb Daimler suunnitteli veneeseen sopivan polttomoottorin vuonna 1886.[4]
Suomen ensimmäisen moottoriveneen hankki vuonna 1889 Kotkaan konsuli Bülow. Veneessä oli Englannista tuotettu 16 hevosvoiman kaksisylinterinen Daimler-moottori ja vene saavutti 9 solmun nopeuden.[5]
Merkki | Malli | Vuosimalli | Hv | Polttoaine | Matkanopeus (nm/h) | Kulutus l/h | Kulutus l/nm |
Terhi | 4100 | - | 20 | bensiini | 18,8 | 8,6 | 0,46 |
Buster | L Special | - | 50 | bensiini | 20,8 | 14,4 | 0,69 |
Flipper | 630CC | - | 130 | bensiini | 24,8 | 23,8 | 0,96 |
Sun | Albatross | - | 100 | diesel | 9,2 | 9,5 | 1,03 |
Sea Ray | 215 | - | 240 | bensiini | 22,2 | 29,2 | 1,31 |
Finnmaster | 7050 | - | 165 | diesel | 21,4 | 21,7 | 1,01 |
Marex[6] | 330 | 2004 | 420 | diesel | 22 | 55 | 2,5 |
Manner-Suomen yleisimmät moottorivenemerkit vuonna 2022: [8]
|
Eri valmistajien veneissä sama kirjainyhdistelmä saattaa tarkoittaa täysin eri asioita[9]. Usein käytetään seuraavia merkintöjä[9]:
Veneiden mallinimissä esiintyvä numero kertoo joskus veneen pituuden, useimmiten jalkoina, metreinä tai millimetreinä. Mittaan on joskus laskettu mukaan pidentäviä osia kuten uimataso.[9]