Morkinskinna on nimitys laajalle, keskiajan islantilaiselle kuningassaagalle, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Islantilainen historioitsija Þormóður Torfason (1636—1719) antoi sen säilyneelle käsikirjoitukselle GkS 1009 fol. nimen Morkinskinna (”homeinen” tai ”huonokuntoinen nahka”) sen ulkonäön vuoksi, mutta myöhemmin nimellä on alettu tarkoittaa itse teosta.[1] Morkinskinna on eräänlainen Pyhästä Olavista kertovan saagan (Óláfs saga helga) jatko, sillä sen kerronta alkaa Olavin pojasta eli vuosina 1035–1047 hallinneesta Maunu Hyvästä ja on mahdollisesti jatkunut vuonna 1177 käytyyn Rén taisteluun saakka. Morkinskinnan käsikirjoitus ei kuitenkaan ole täydellinen; siitä puuttuu noin kolmannes, ja sen kerronta päättyy äkisti vuoteen 1157 hieman kuningas Sigurðr II Haraldinpojan kuoleman jälkeen.[2] Morkinskinna, sellaisena kuin se nykyään tunnetaan, sisältää myös useita lyhyempiä þáttr-tarinoita, joissa kerrotaan Norjan kuninkaan hovissa oleskelleista islantilaisista, sekä runsaasti skaldirunoutta (265 säkeistöä).[3] Morkinskinnaa ei ole suomennettu.
Morkinskinnan alkuperäinen versio, joka on oletettavasti laadittu vuoden 1220 tietämillä, ei ole säilynyt, kuten ei myöskään suuri osa sen kirjoittajan käyttämistä lähteistä. Siitä, miten paljon alkuperäinen versio on myöhempien kopioimisten yhteydessä muokkautunut, ei ole varmaa tietoa. Osa esimerkiksi niistä þáttr-tarinoista, jotka ovat nykyään tunnetussa, kahden islantilaisen kirjurin noin vuonna 1275 laatimassa Morkinskinnassa, ei toisten tutkijoiden näkemyksen mukaan ole kuulunut Morkinskinnan alkuperäiseen versioon. Ne, sekä jonkin verran skaldirunoutta, lisättiin tämän näkemyksen mukaan mahdollisesti vasta nykyään tunnettuun Morkinskinnaan. [4]
Jotkut tutkijat ovat kuitenkin katsoneet, että þáttr-tarinat olisivat olleet osa Morkinskinnaa jo alusta alkaen.[5] Ne sopivat kontekstiinsa eivätkä ole turhia tai irrallisilta vaikuttavia lisäyksiä. On esitetty, että ne ovat toimineet esimerkiksi opettavaisina exemplum-kertomuksina, jotka opastivat islantilaisille hoviin kuuluvia käytöstapoja ja kuvasivat kuninkaan roolia yhteiskunnassa.[6]
Morkinskinnan kirjoittaja on ollut islantilainen, mutta hän on tuntenut hyvin Norjan historian. Hän kuvaa usein kuninkaan hovissa olleita islantilaisia miehiä ja skaldirunoilijoita ja on kiinnostunut näiden asemasta hovissa, kuten myös kuninkuuden ideologiasta ja hallitsijoiden hyveistä.[7]
Morkinskinnan kirjoittaja käytti lähteenään nyt jo kadonnutta Norjan kuninkaista kertonutta tekstiä *Hryggjarstykki sekä suullista perinnettä ja skaldirunoutta. Kirjoittaja on mahdollisesti käyttänyt myös muita kirjallisia lähteitä, kuten Orkneylaisten saagaa ja Norjassa 1100-luvun lopulla laadittua Norjan kuninkaista kertovaa teosta Ágrip (tai: Ágrip af Nóregs konunga sögum).[8]
Morkinskinna edustaa toisen kuningassaagan, Fagrskinnan, tavoin vaihetta, jolloin alettiin laatia Norjan kuninkaista ja historiasta pitempiä ja yksityiskohtaisempia teoksia. Niiden materiaali oli peräisin aiemmista kuningassaagoista, skandinaavisten kuninkaiden hoveissa toimineiden skaldien runoudesta ja suullisesta perinteestä. Morkinskinnaa pidetään Fagrskinnaa vanhempana. Fagrskinnan ja Morkinskinnan välillä on kuitenkin selviä yhteyksiä. Joskus Fagskinnan kerronta seuraa lähes sanatarkasti sitä Morkinskinnan versiota, joka nykyään tunnetaan. Myös Snorri Sturluson on oletettavasti tuntenut sekä Fagrskinnan että Morkinskinnan ja käyttänyt myös viimeksi mainittua kirjoittaessaan Norjan kuninkaista teostaan Heimskringla. Sekä Fagrskinnan että Heimskringlan lähteenä on oletettavasti ollut Morkinskinnan alkuperäinen versio.[9] Osia Morkinskinnasta on säilynyt myös Flateyjarbókissa. Nämä osiot täyttävät joitakin Morkinskinnan aukkokohtia.[10]