Mormonifundamentalistien liike

Mormonifundamentalistien liike eli mormonifundamentalismi (engl. Mormon Fundamentalists tai Fundamentalist Mormons) on kokoava nimitys myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuuluville ryhmittymille, jotka kannattavat ja noudattavat moniavioisuuden periaatetta. Suurin osa fundamentalistimormoneista edustaa muutenkin "konservatiivista" mormonistista uskonnäkemystä, joka ei hyväksy Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon nykyisiä opillisia korostuksia. Fundamentalistien uskonnäkemys seuraa sen sijaan pitkälti kirkon toisen profeetan Brigham Youngin opetuksia. Useat fundamentalistiryhmät harjoittavat "pyhitykset lakia" eli omaisuuden yhteyttä asuen kommuuneissa. Osa niistä opettaa verisovitusta, osa "Aadam–Jumala-oppia". Kaikki fundamentalistiryhmät myös sulkevat mustaihoiset pois pappeudesta. Mormonifundamentalisteja asuu ennen muuta Kalliovuorten syrjäisissä osissa, mutta osa asuu myös Meksikossa ja osa läntisessä Kanadassa. Jotkut fundamentalistimormonit asuvat eristäytyneissä kommuuneissa, osa taas elää muiden joukossa salaten vakaumuksensa.

Fundamentalistiliikkeen syntyhistoria ajoittuu vuoteen 1890, jolloin Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon neljäs presidentti Wilford Woodruff antoi julkisuuteen nk. Manifestin, jossa hän ilmoitti MAP-kirkon luopuneen moniavioisten liittojen solmimisesta, koska Yhdysvaltojen kongressi oli säätänyt niitä vastaan lakeja, jotka Yhdysvaltain korkein oikeus oli todennut perustuslain mukaisiksi. Osa kirkon jäsenistä ei hyväksynyt Manifestia Jumalan tahdon ilmoitukseksi, vaikkakin he ymmärsivät sen poliittiseksi välttämättömyydeksi. Kirkossa ajateltiin yleisesti, että moniavioisuuden julkinen hylkääminen olisi välttämätöntä MAP-kirkon vastaisen mielenkuohun tyynnyttämiseksi aina siihen asti, kunnes Utahin territoriosta tulisi Yhdysvaltain osavaltio. Ajateltiin, että osavaltiostatuksen saavuttamisen jälkeen osavaltio voisi itse säätää asiaa koskevia lakeja, joissa moniavioisuus laillistettaisiin jälleen. Utahista tulikin osavaltio 1896, mutta sen oli otettava osavaltion perustuslakiin pykälä, jonka mukaan moniavioisuus on osavaltiossa kiellettyä "ikuisiksi ajoiksi".

Tästä huolimatta useat pyhät elivät käytännössä moniavioisissa suhteissa. Yhdysvalloissa tämä tapahtui salassa, Meksikossa ja Kanadan Albertan osavaltiossa julkisesti. Moniavioiset miehet pitivät huolta vaimoistaan, ja uusiakin moniavioisia liittoja solmittiin, tosin aikaisempaa paljon vähemmän. Tämä tapahtui kirkon johtajien Wilford Woodruffin, Lorenzo Snown ja Joseph F. Smithin tieten, mahdollisesti jopa hiljaisella suostumuksella. Osa moniavioisuutta harjoittavista kertoi, että kirkon kolmas presidentti John Taylor oli vuonna 1886 pitänyt salaisen kokouksen, jossa hän oli valtuuttanut osan kirkon jäsenistä jatkamaan moniavioisten liittojen solmimista, vaikka ne virallisesti kiellettäisiinkin. Osa kertoi Joseph Smithin ja Jeesuksen Kristuksen ilmestyneen kokoukseen ja vahvistaneen käytännön. Tähän vedoten osa pyhistä jatkoi moniavioisten liittojen solmimista selittäen muodostavansa "pyhän jäännöksen".

Kun Reed Smoot, eräs kirkon kahdestatoista apostolista, valittiin 1903 Yhdysvaltain senaattiin, tuli kirkon horjuva asenne moniavioisuuteen uudestaan julkisen keskustelun kohteeksi. Smoot sai ottaa senaattorinvirkansa vastaan, mutta kirkon presidentti Joseph F. Smithin piti julkaista 1904 Toinen manifesti, jossa hän vahvisti kirkon torjuvan asenteen moniavioisuuteen ja uhkasi moniavioisia liittoja solmivia tai niitä julkisesti tukevia kirkosta erottamisella. Tämä vaikeutti ratkaisevasti moniavioisuuden kannattajien asemaa MAP-kirkossa.

1920-luvulla moniavioisuuden kannattajien asema muodostui kirkossa jo niin tukalaksi, että suurin osa heistä jätti kirkon tai tuli erotetuksi. Lorin C. Woolley esitti julkisesti, että luopumalla moniavioisuuden periaatteesta MAP-kirkko oli hylännyt Jumalan ja tullut samalla Jumalan hylkäämäksi. Tämän takia hän kehotti seuraajiaan jättämään kirkon. Suurin osa fundamentalistiryhmistä juontaa historiansa Woolleyhin. Kalliovuorille, Kanadaan ja Meksikoon syntyi useita moniavioisuutta kannattavia ryhmiä. Vaikka ryhmien kesken oli yhteistyötä, ne eivät muodostaneet omaa kirkkoaan. 1950-luvulla syntyivät suurimmat fundamentalistikirkot, Fundamentalistinen myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko ja Apostolic United Brethren.

Nykyään moniavioisuutta kannattava tai moniavioisen liiton solminut erotetaan MAP-kirkon jäsenyydestä. Jo yhteydenpito fundamentalistiryhmiin estää pääsyn temppeliin. Utahin laki kieltää moniavioisuuden. Käytännössä fundamentalistiryhmiä ei vainota osavaltiossa, elleivät ne syyllisty muihin rikoksiin, kuten lapsiin sekaantumiseen.