Morvern Callar

Morvern Callar
Ohjaaja Lynne Ramsay
Käsikirjoittaja
Perustuu Alan Warnerin romaaniin
Tuottaja
  • Robyn Slovo
  • Charles Pattinson
  • George Faber
Kuvaaja Alwin Küchler
Leikkaaja Lucia Zucchetti
Tuotantosuunnittelija Jane Morton
Pukusuunnittelija Sarah Blenkinsop
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia, Kanada
Tuotantoyhtiö
  • Alliance Atlantis Communications
  • BBC Films
  • UK Film Council
  • Scottish Screen
  • Glasgow Film Fund
  • Company Pictures
Ensi-ilta 2002
Kesto 97 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Morvern Callar on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Lynne Ramsayn ohjaama elokuva.[1]

Tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Morvern Callar on nuori nainen pienessä skotlantilaisessa satamakaupungissa. Jouluaamuna hän herää ja huomaa poikaystävänsä tehneen itsemurhan ja jättäneen jälkeensä valmiin mutta julkaisemattoman esikoisromaanin käsikirjoituksen. Hän vaihtaa sen kansilehteen oman nimensä, tyhjentää vainajan pankkitilin, paloittelee ruumiin ja hautaa palat lähimaastoon. Sitten hän matkustaa ystävättärensä kanssa Espanjan Almeriaan, jossa myy käsikirjoituksen kustantajalle omanaan.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Sanomien Tapani Maskula kirjoitti elokuvan etenevän aluksi melkein jännärin täsmällisyydellä vastuutonta päähenkilöä kuvatessaan. Kun siirrytään Espanjaan, tarinan viritys valahtaa Maskulan mielestä kuin tyhjäkäynniksi tai aivan eri elokuvaksi: ”Oikkujensa johdateltaviksi antautuneet onnenonkijat osoittautuvat ihmisinä raivostuttaviksi ympäristönsä heittopusseiksi. Huumekoukussa räpiköivien heitukoiden irrottamiseksi ohjaaja tyrkyttää tuuria, johon on perin vaikea uskoa.”[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Varjola, Markku: Elokuvien ensi-illat Suomessa 2000–2007, s. 70. Helsinki: Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL ry, 2008. Arkistoitu 16.10.2013. (pdf) (viitattu 18.11.2012).
  2. ↑ a b Maskula, Tapani: Oikkujen ohjaamina Turun Sanomat. 20.3.2004. Viitattu 16.4.2019.