Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: artikkeli vaatii faktantarkistusta, esim. meriin päätyvän jätteen %-osuus ei perustu tieteellisiin tutkimuksiin vaan greenpeacen sanomisiin, muovin tuotanto 270 miljoonaa tonnia vuodessa, 100 000 kuollutta merinisäkästä vuodessa on huuhaata kts. https://seura.fi/asiat/tutkivat/nain-merten-muoviongelmaa-paisutellaan-yllattavan-moni-roskavaite-ei-kesta-faktantarkistusta-2/ |
Muovijäte on yleisesti mitä tahansa muovia sisältävää jätettä. Järjestäytyneessä jätehuollossa muovijäte voi olla kerättävä jätejae, joka sisältää vain tiettyjä sopivia muovilaatuja. Luontoon päätynyt muovi lasketaan saasteeksi. Vuonna 2019 muovia tuotettiin noin 450 miljardia kiloa eli noin 50 kilogrammaa per henkilö.[1]
Muovijätettä syntyy paljon, koska muovi on huokeaa valmistaa sekä monikäyttöistä. Lisäksi se on verrattain hyvin ympäristössä säilyvää verrattuna moniin aiempiin vastaaviin tuotteisiin käytettyihin materiaaleihin, kuten puuhun, nahkaan tai paperiin. Koska kuluttajien käyttäytyminen ja jätehuolto eivät monissa maissa ole pysyneet muovien kulutuksen vauhdissa, luontoon heitetty muovijäte on merkittävä ympäristöongelma. Erään arvion mukaan vuosituotannosta noin 10 prosenttia päätyy meriin.[2] Lisäksi sitä on hengitysilmassa.
Muovijätettä syntyy runsaasti hajautetusti kuluttajakäytössä, koska muovia käytetään paljon pakkauksissa ja myös itse tuotteissa. Pakkauksista tulee välittömästi jätettä, minkä lisäksi monet muoviset tuotteet ovat lyhytikäisiä.
OECD:n mukaan aikavälillä 2000–2019 muovintuotanto kaksinkertaistui 460 miljoonaan tonniin (Mt) vuonna 2019.[1] Samalla aikavälillä muovintuotannon kasvu on ylittänyt talouden kasvun lähes 40 prosentilla.[1] Saman tarkastelun mukaan muuttumattomalla trendillä tuotanto kolminkertaistuisi 1231 Mt:iin vuoteen 2060 mennessä.[1]
Muoveja on monenlaisia, mutta pääosin muovi hajoaa luonnossa hyvin heikosti ja päätyy saasteeksi. Vaikka muovikappale hajoaisi pieniksi silmin näkymättömiksi palasiksi, sen osaset säilyvät ja muodostuu niin kutsuttua mikromuovia, jonka osaset ovat kooltaan mikrometriluokkaa. Lisäksi jotkin tuotteet, kuten kosmetiikka, voivat sisältää mikromuovia jo valmiiksi.[3]
Greenpeacen mukaan 10 prosenttia käytetystä muovista (100 miljoonaa tonnia vuodessa) päätyy mereen, ja suurin osa siitä vajoaa meren pohjaan. Mereen joutuvasta muovista viidesosa tulee laivoista ja loput maalta, varsinkin tuulen mukana kaatopaikoilta.[4] Maailman meriin joutuu muovijätettä yli 500 tonnia tunnissa.[5]
Suurimpia merten roskaajia ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa.[2] Näistä viidestä maasta tulee 60 prosenttia merten muoviroskasta.[2] Yli 90 prosenttia merten muovisaasteista tulee kymmenestä Aasian ja Afrikan joesta.[6] Suurimpia syypäitä merten muovittumiseen ovat kaatopaikat merten ja jokien läheisyydessä, teollisuus, jätevedet ja turistit sekä puutteellinen jätehuolto[2].
Mikromuovit ovat läpimitaltaan alle 5 millimetrin kokoisia muovipartikkeleita, jotka eivät hajoa luonnossa tai hajoavat hyvin hitaasti.[7] Mikromuoveja esiintyy kaikkialla vesistöissä sekä kaloissa, simpukoissa ja muissa pohjaeläimissä. Mikromuovit aiheuttavat vesieliöille stressiä ja voivat altistaa ne haitta-aineille.[8]
Mikromuovia tulee vesistöihin useista lähteistä.[9] Autonrenkaat ovat merkittävä mikromuovin lähde (sade huuhtoo renkaista irtoavat mikromuovit vesistöihin). Lisäksi mikromuovia päätyy meriin ja järviin myös muun muassa muoviroskan hajotessa pieniksi hipuiksi, tekokuituisten tekstiilien pesusta ja kosmetiikasta.[7]
Riittävän pieni mikromuovi voi läpäistä myös esimerkiksi juomaveden puhdistuksen.[9] Se, kuinka pieneksi muovi lopulta pidemmän ajan kuluessa hajoaa, on avoin tutkimuskohde.[9]
Mikromuovia on todettu myös hengitysilmassa. Tämän terveysvaikutuksista ei ole vielä täsmällistä tietoa.[10]
Esimerkiksi irrallaan ajelehtivat muoviset kalaverkot ja muut roskat aiheuttavat "mekaanisesti" merieläinten kuolemia. Arviolta miljoona merilintua ja satatuhatta merinisäkästä kuolee muovijätteiden vaikutuksesta.[2] Muoviroskat tukkivat myös viemäreitä ja aiheuttavat siten tulvia muun muassa Bangladeshissa.[11] Näistä syistä monet maat ovat pyrkineet esimerkiksi rajoittamaan muovipussien käyttöä.
Hajottuaan mikromuoviksi muovi pääsee eliöiden sisään ja voi vaikuttaa "kemiallisesti". Joissakin muoveissa on myrkyllisiä lisäaineita, kuten pehmentimiä ja palonestoaineita. Muoviroska voi myös sitoa niin kutsuttuja ympäristömyrkkyjä itseensä.[12] Lisäaineet voivat liueta veteen.[12] Esimerkiksi kalojen syödessä mikromuovia voi osa myrkyistä siirtyä niiden kudoksiin.[3]
Pohjoiselta Tyyneltämereltä löydettiin 1990-luvun lopussa laaja, merivirtojen kasaama jätekeskittymä. Se sisältää arviolta 100 miljoonaa tonnia jätettä, josta 90 prosenttia on muovia. Muovi on jauhautunut hyvin pieniksi hitusiksi, ja sen poistamista alueelta pidetään lähes mahdottomana. Vastaavia jätepyörteitä on kaikissa valtamerissä, suurimmilla merillä Tyynellä ja Atlantilla eteläinen sekä pohjoinen ja Intian valtamerellä eteläinen jätepyörre.[13][2]
YK:lla on ollut jo vuodesta 1982 lähtien merioikeuksia käsittelevä sopimus, jonka yhtenä osana on meriä koskevan jätteen ongelma.[2]
Lähinnä makroskooppisen, vielä pinnassa kelluvan muovijätteen poistamiseksi kehitetään tekniikoita.[2]
Teollisuuden tuotannossa syntyvää muovijätettä kierrätetään paljon. Kuluttajien käytöstä syntyvää muovijätettä on vaikeaa kierrättää uusiomuovin raaka-aineena, koska muoveja on niin monta lajia, että erilaatuiset muovit pitäisi lajitella. Muovilaadun kertoo kierrätysmerkki. Soveltuvin osin muovijätettä käytetään myös polttoaineena, järjestäytyneimmin erityisissä jätteenpolttolaitoksissa.
Muoveja voi kierrättää myös kemiallisesti. Kemiallisessa kierrätystavassa muovit hajotetaan peruskemikaaleikseen kuumuudella tai kemiallisella käsittelyllä. Käsittelyssä syntyy monomeereja tai muita tuotteita, joita voidaan yhdistää polymeereiksi tai käyttää muihin sovelluksiin. Kemiallinen kierrätys jaetaan yleensä termolyysiin ja solvolyysiin. Termolyysiä kutsutaan myös termokemialliseksi kierrätykseksi. Termolyysi perustuu kolmeen pääprosessiin: pyrolyysi, kaasutus ja hydraus. Solvolyysissä käytetään liuottimia ja maltillisempia lämpötiloja kuin termolyysissä.
Muovikassi on tutkimustiedon valossa ympäristöystävällisin ostoskassi, mutta sen jättäminen luontoon on haitallista. Kangaskassit ovat satoja tai tuhansia kertoja haitallisempia, paperikassitkin 11 kertaa, vaikka käyttökertojen määrä otettiin huomioon.[14][15] Suomessa muovipussin ympäristöhaitta on merkityksetön.[16]