Musta norjanhirvikoira

Musta norjanhirvikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Norja
Määrä Suomessa rekisteröity 23[1]
Rodun syntyaika 1800-luvun loppu
Alkuperäinen käyttö linnun, hirven ja karhun metsästys
Nykyinen käyttö hirven metsästys
Muita nimityksiä norsk elghund sort, Norwegian Elkhound Black[2], Black Norwegian Elkhound[3], Norwegian Black Elkhound[3], Black Elkhound[3], Norwegischer Elchhund Schwarz[2], chien d'elan norvegien noir[2], cazador de alces noruego negro[2], must norra põdrakoer, norjanmusta
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat
#268
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 46–49 cm
narttu 43–46 cm
Väritys musta
- pienet valkoiset merkit varpaissa ja rinnassa hyväksytään

Musta norjanhirvikoira (norj. norsk elghund sort) on norjalainen koirarotu, joka on harvinainen kotimaassaankin. Norjassa rekisteröidään noin 100 yksilöä vuosittain ja naapurimaassa Ruotsissa vain muutamia.[4]

Rodunedustaja näyttelyssä.

Musta norjanhirvikoira on harmaata sukulaistaan hieman pienirunkoisempi, pitkäraajaisempi ja lyhytkarvaisempi.[3] Se on kiiltävänmusta, kippurahäntäinen tyypillinen pystykorva - vankkarakenteinen, ylväsryhtinen ja rungoltaan neliömäinen. Tunnusmerkkeihin lukeutuvat kiilamainen ja kuonoa kohti kapeneva pää, pystyt teräväkärkiset korvat ja yleensä tummanruskeat silmät. Karvapeite on tiheä ja karhea; peitinkarva on suora ja pitkä, aluskarva pehmeä. Urosten säkäkorkeus on 46–49 cm (ihanne 47 cm) ja narttujen 43–46 cm (ihanne 44 cm).[5]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on tarmokas, rohkea ja peloton riistakoira.[5] Harmaaseen muunnokseen verrattuna musta on luonteeltaan riidanhaluisempi, karumpi ja vähemmän lempeä.[3]

Musta norjanhirvikoira polveutuu saamelaisten koirista ja on hyvin samankaltainen kalixinkoiran kanssa.[6] Se on todennäköisesti sukua myös harmaalle norjanhirvikoiralle ja ruotsinlapinkoiralle – Norjassa kuvatuissa yksilöissä on havaittu selkeitä yhtäläisyyksiä lapinkoiran kanssa[4]. Se on alun perin kotoisin Itä-Norjasta, missä sitä käytettiin hirven, karhun ja lintujen metsästykseen.[4] Se tunnustettiin omaksi, harmaasta norjanhirvikoirasta erilliseksi rodukseen jo vuonna 1877[3], ja ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1895[4].

Terveystilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KoiraNetin tilastojen mukaan yhdenkään koiran lonkkia, kyynäriä, polvia tai silmiä ei ole virallisesti tutkittu.[7]

  1. Musta norjanhirvikoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 12.1.2021.
  2. a b c d Norsk Elghund Sort. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 12.1.2021.
  3. a b c d e f Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 99. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  4. a b c d Musta norjanhirvikoira. Suomen Harmaahirvikoirajärjestö. Haettu 12.1.2021.
  5. a b Rotumääritelmä: Musta norjanhirvikoira. Suomen Kennelliitto, 19.5.1998. Haettu 12.1.2021.
  6. Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 168. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
  7. Musta norjanhirvikoira: Terveystilastot 1988-2021. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Haettu 12.1.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]