Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Musta norjanhirvikoira | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Norja |
Määrä | Suomessa rekisteröity 23[1] |
Rodun syntyaika | 1800-luvun loppu |
Alkuperäinen käyttö | linnun, hirven ja karhun metsästys |
Nykyinen käyttö | hirven metsästys |
Muita nimityksiä | norsk elghund sort, Norwegian Elkhound Black[2], Black Norwegian Elkhound[3], Norwegian Black Elkhound[3], Black Elkhound[3], Norwegischer Elchhund Schwarz[2], chien d'elan norvegien noir[2], cazador de alces noruego negro[2], must norra põdrakoer, norjanmusta |
FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat #268 |
Ulkonäkö | |
Säkäkorkeus |
uros 46–49 cm narttu 43–46 cm |
Väritys |
musta - pienet valkoiset merkit varpaissa ja rinnassa hyväksytään |
Musta norjanhirvikoira (norj. norsk elghund sort) on norjalainen koirarotu, joka on harvinainen kotimaassaankin. Norjassa rekisteröidään noin 100 yksilöä vuosittain ja naapurimaassa Ruotsissa vain muutamia.[4]
Musta norjanhirvikoira on harmaata sukulaistaan hieman pienirunkoisempi, pitkäraajaisempi ja lyhytkarvaisempi.[3] Se on kiiltävänmusta, kippurahäntäinen tyypillinen pystykorva - vankkarakenteinen, ylväsryhtinen ja rungoltaan neliömäinen. Tunnusmerkkeihin lukeutuvat kiilamainen ja kuonoa kohti kapeneva pää, pystyt teräväkärkiset korvat ja yleensä tummanruskeat silmät. Karvapeite on tiheä ja karhea; peitinkarva on suora ja pitkä, aluskarva pehmeä. Urosten säkäkorkeus on 46–49 cm (ihanne 47 cm) ja narttujen 43–46 cm (ihanne 44 cm).[5]
Rotu on tarmokas, rohkea ja peloton riistakoira.[5] Harmaaseen muunnokseen verrattuna musta on luonteeltaan riidanhaluisempi, karumpi ja vähemmän lempeä.[3]
Musta norjanhirvikoira polveutuu saamelaisten koirista ja on hyvin samankaltainen kalixinkoiran kanssa.[6] Se on todennäköisesti sukua myös harmaalle norjanhirvikoiralle ja ruotsinlapinkoiralle – Norjassa kuvatuissa yksilöissä on havaittu selkeitä yhtäläisyyksiä lapinkoiran kanssa[4]. Se on alun perin kotoisin Itä-Norjasta, missä sitä käytettiin hirven, karhun ja lintujen metsästykseen.[4] Se tunnustettiin omaksi, harmaasta norjanhirvikoirasta erilliseksi rodukseen jo vuonna 1877[3], ja ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1895[4].
KoiraNetin tilastojen mukaan yhdenkään koiran lonkkia, kyynäriä, polvia tai silmiä ei ole virallisesti tutkittu.[7]