Musta ori (elokuva)
| Musta ori | |
|---|---|
| The Black Stallion | |
 |
|
| Ohjaaja | Carroll Ballard |
| Käsikirjoittaja |
Melissa Mathison William D. Wittliff Walter Farley |
| Perustuu | Walter Farleyn romaaniin Musta orhi |
| Tuottaja | Fred Roos |
| Säveltäjä | Carmine Coppola |
| Kuvaaja | Caleb Deschanel |
| Leikkaaja | Robert Dalva |
| Tuotantosuunnittelija | Aurelio Crugnola |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | American Zoetrope |
| Levittäjä |
United Artists Netflix Hulu Fandango at Home |
| Kesto | 117 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Seuraaja | Mustan oriin paluu (1983) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Musta ori (The Black Stallion) on Carroll Ballardin ohjaama yhdysvaltalainen lasten seikkailuelokuva vuodelta 1979. Se perustuu Walter Farleyn romaaniin Musta orhi (1941, suom. 1953), jonka pohjalta käsikirjoituksen ovat laatineet Melissa Mathison, Jeanne Rosenberg ja William D. Wittliff. Elokuvan pääosaa, laivan haaksirikossa uljaan hevosen kanssa yhteen lyöttäytyvää poikaa esittää Kelly Reno. Muissa pääosissa ovat Teri Garr ja Hoyt Axton Alecin vanhempina sekä Mickey Rooney pojan ja hevosen laukkavalmentajana. Päätuottajana toimi Francis Ford Coppola, ja musiikin on säveltänyt hänen isänsä Carmine Coppola.[1][2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 1946 noin kymmenvuotias Alec Ramsay on matkustajana laivalla Pohjois-Afrikan rannikolla isänsä kanssa. Poika näkee, miten vikuroiva musta hevonen teljetään laivan kannen huoltohyttiin kyhättyyn pilttuuseen. Poika käy salaa tekemässä tuttavuutta hevosen kanssa, mutta sen omistaja saa pojan kiinni. Pian laivalla syttyy tulipalo, jonka kaaoksessa ensin hevonen ja sitten Alec putoavat mereen. Poika tarrautuu hevoseen ja pääsee sen avulla rantautumaan autiolle saarelle. Hän saa sen vähitellen kesyyntymään ja onnistuu lopulta jopa ratsastamaan sillä niskaharjaksista kiinni pitäen.
Ohi ajavan kalastusaluksen miehistö huomaa pojan ja hevosen autiolla saarella. He aikovat ensin pelastaa vain pojan, mutta hevonen ui veneen perässä kalastusalukseen. Poika pääsee palaamaan laivoilla kotimaahansa Yhdysvaltoihin vanhempiensa luo hevonen mukanaan ja saa sankarin vastaanoton. Hevonen karkaa perheen pihalta, ja kiinnioton yhteydessä Alec tutustuu entiseen laukkaurheiluvalmentajaan Henry Daileyyn, joka alkaa kiinnostua nopean tuntuisesta hevosesta. Elokuvan loppupuolisko keskittyy rauhalliseen tahtiin oriin ja pojan valmentamiseen kilpahevoseksi ja sen jockeyksi.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kelly Reno | … | Alec Ramsey |
| Mickey Rooney | … | Henry Dailey |
| Teri Garr | … | Alecin äiti |
| Clarence Muse | … | Snoe |
| Hoyt Axton | … | Alecin isä[3] |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rooney oli pojan mentorin roolista ehdolla parhaan miessivuosan Oscar-palkintoon. Elokuva tuotti ehdokkuudet myös kuva- ja äänileikkauksesta, joista jälkimmäisen kategorian se voitti.[4]. Carmine Coppola sai elokuvan musiikista Golden Globe -ehdokkuuden.[5]
Kriitikot ihastuivat Mustaa oriin. Esimerkiksi Roger Ebert nimesi sen vuoden parhaaksi elokuvaksi ja kehui sen ensimmmäistä puoliskoa, etenkin jaksoa jossa poika kesyttää hevosta saaren rannalla, henkeäsalpaavan kauniiksi. Loppupuolta hän piti lähinnä komeasti toteutettuna, mutta tavanomaisen eennalta arvattavana urheiluelokuvana.[6]
Elokuva tuli Suomessa teattereihin elokuussa 1980 ja sai teatterikierroksella 10 446 katsojaa, mikä tarkoitti sijaa 143 sen vuoden 253 ensi-iltaelokuvasta[7]. Suomen tv-kanavilla Musta ori on esitetty 1987 (MTV1), 1997 (Yle TV1), 2010 (MTV3) ja 2011 (MTV3)[3]. Helsingin Sanomien Mikael Fränti piti vuonna 1987 filmiä rakastettavana tarinana ja edellisvuosien parhaimpiin kuuluvana nuortenelokuvana, samalla kertaa jännittävãnä ja kasvattavana, muttei ehkä ihan perheen pienimmille sopivana. ”Poika oppii ymmärtämään elämäã ja vähän ihmisyyttäkin, mutta samalla hänestä tulee nuorukainen, joka pystyy ottamaan vastuun itsestään ja lähimmäisistään.”[1] Roope Lehtinen kirjoitti Video-oppaassa vuonna 1994 Mustan oriin tarjoavan upeaa kuvausta ja hyviä roolisuorituksia ja olevan liiasta pituudestaan huolimatta hyvin suositeltava. Hän antoi kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arvosanaa ”hyvä”.[2]
American Film Institute valitsi elokuvan vuonna 2006 listalleen sadasta kaikkien aikojen innostavimmasta yhdysvaltalaiselokuvasta.[8]
Jatko-osa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan leikkaaja Robert Dalva ohjasi jatko-osan Mustan orin paluu (1983), jossa teiniksi kasvanut poika (edelleen Kelly Reno) seikkailee hevosensa kanssa Saharassa.[2][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Fränti, Mikael: Mustan oriin ja pojan rakastettava tarina. Helsingin Sanomat, 25.1.1987, s. 107. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c Video-opas 95, WSOY 1994.
- ↑ a b Musta ori (elokuva) Elonet.
- ↑ Haku 'Black Stallion' Academy Awards Database. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ Black Stallion, goldenglobes.com. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ Ebert, Roger: The Black Stallion rogerebert.com. 17.10.1979. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1980 Elokuvauutiset. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ AFI’s 100 Most Inspiring Films of All Time, American Film Institute 2006. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ Ylänen, Helena: Virkistävä seikkailu. Helsingin Sanomat, 18.2.1984, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Musta ori Internet Movie Databasessa (englanniksi)
