Musta tietoisuus -liike oli Etelä-Afrikassa 1960-luvun puolivälissä syntynyt ruohonjuuritason apartheidin vastainen liike. Se syntyi Sharpevillen verilöylyn jälkeisestä PAC:n ja ANC:n kieltämisestä ja niiden johtajiston vangitsemisesta syntyneeseen tyhjiöön. Steve Biko, eräs liikkeen johtohahmoista esitti, että mustien tuli muuttaa ajatteluaan ja päästä eroon heitä vaivanneesta alemmuuskompleksista ja aloittaa "voimakas ruohonjuuritasolta lähtevä mustan tietoisuuden kehittäminen siten, että mustat oppivat esittämään oikeutetut vaatimuksensa." [1]
Keskeiset musta tietoisuus -liikkeen järjestöt South African Students' Organisation, Black People’s Convention ja Black Community Programmes kiellettiin Etelä-Afrikassa vuonna 1977 niiden osallisuudesta vuoden 1976 Soweton mellakoihin ja vuonna 1978 niiden jatkajaksi perustettiin Azanian People's Organisation-puolue.[2]
Musta tietoisuus oli Afrikkalaisen nationalismin muoto, joka oli saanut paljon vaikutteita muun muassa Frantz Fanonilta. Musta tietoisuus -liikkeen ajattelijat katsoivat, että "sorretun mieli on voimakkain sortajan aseista" ja siksi vapauttaakseen itsensä mustien tuli tarkistaa arvonsa, asenteensa ja omakuvansa. Myös yhdysvaltalaisilla ajattelijoilla oli voimakas vaikutus mustaan tietoisuuteen ja liikkeen käyttämä termi "musta" (engl. Black), joka yhdisti aikaisemmat määreet "afrikkalainen", "intialainen" ja "värillinen" Etelä-Afrikan etnisistä ryhmistä, lainattiin Yhdysvalloista.[3]
Mustien vapautus- ja yhtenäisyysajatukset liittyivät keskeisesti apartheidin vastaiseen taisteluun. Apartheid-hallinnon tarkoituksena oli mustien ja valkoisten erottelemisen lisäksi jaotella mustat tiukasti eri kielellisiin ja kulttuurisiin ryhmiin. Steve Biko vastusti tätä suunnitelmaa ja pyrki luomaan kaikkia mustia yhdistäviä ja mustien yhteisiä etuja ajavia liikkeitä.[3]
Biko katsoi, että Etelä-Afrikan rotusorron perustana oli kulttuuri: valkoiset kuvailivat mustien kulttuuria halventavasti ja mustat eteläafrikkalaiset häpesivät historiaansa, uskontoaan ja taidettaan. Tämä afrikkalaisen kulttuurin halveksunta loi mustiin alemmuuden tunteen, joka teki heidät kykenemättömiksi vastarintaan ja toimintaan. Bikon mukaan ennen poliittista vallankumousta tuli tapahtua kulttuurinen vallankumous siinä miten mustat arvioivat menneisyyttään ja tulevaisuuttaan.[3]