Mustapukuisen naisen arvoitus | |
---|---|
Violette Nozière | |
Ohjaaja | Claude Chabrol |
Käsikirjoittaja |
|
Perustuu | Jean-Marie Fitèren teokseen Violette Nozière (1975) |
Tuottaja | |
Säveltäjä | Pierre Jansen |
Kuvaaja | Jean Rabier |
Leikkaaja | Yves Langlois |
Tuotantosuunnittelija | Jacques Brizzio |
Lavastaja | Jacques Brizzio |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä |
Entertainment One Films Netflix |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 124 minuuttia |
Alkuperäiskieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Mustapukuisen naisen arvoitus (ransk. Violette Nozière) on vuonna 1978 ensi-iltansa saanut Claude Chabrolin ohjaama ranskalais-kanadalainen jännitys- ja rikosdraamaelokuva, jonka pääosia näyttelevät Isabelle Huppert, Stéphane Audran ja Jean Carmet.[1]
Mustapukuisen naisen arvoitus perustuu tositapahtumiin ja Jean-Marie Fitèren teokseen Violette Nozière (1975), jonka pohjalta Odile Barski, Hervé Bromberger ja Frédéric Grendel laativat elokuvan käsikirjoituksen.[2][3][4] Elokuva perustuu tosielämän Violette Nozièreen (1915–1966) ja Ranskassa vuonna 1933 tapahtuneeseen murhatapaukseen.[5] Elokuvan tuottajina olivat Denis Héroux ja Eugène Lépicier.[2][3][4]
Mustapukuisen naisen arvoitus sai ensi-iltansa vuoden 1978 Cannesin elokuvajuhlilla, missä Claude Chabrol oli ehdokkaana pääkilpailussa parhaan elokuvan Kultaisen palmun saajaksi.[1][6] Isabelle Huppert palkittiin roolisuorituksestaan Cannesin elokuvajuhlien parhaan naisnäyttelijän palkinnolla.[1][7][8] Elokuva voitti yhden César-palkinnon neljästä ehdokkuudestaan; Audran palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Césarilla.[1][8]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Mustapukuisen naisen arvoituksen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[9]
Elokuva sijoittuu 1930-luvun alun Pariisiin, sotien väliseen Ranskaan, joka kamppailee sosiaalisen ja poliittisen muutoksen kanssa. 19-vuotias Violette Nozière on jännitystä etsivä tyttö, joka kapinoi klaustrofobisten työväenluokkaisten vanhempiensa, Germainen ja Baptisten, rajoitteita vastaan traagisin seurauksin. Violette työskentelee salaa prostituoituna, kunnes hän rakastuu tuhlaavaiseen nuoreen mieheen, jota hän alkaa tukea taloudellisesti rahoilla, jotka hän on varastanut vanhemmiltaan ja tienannut prostituutiosta. Hän alkaa suunnitella vanhempiensa murhaa, sillä heidän kuolemiensa myötä hän perisi isänsä omaisuuden.
Samaan aikaan lääkäri kertoo vanhemmille Violettella olevan syfilis. Violette onnistuu lähestulkoon vakuuttamaan vanhempansa, että hän on jotenkin perinyt kyseisen sukupuolitaudin heiltä. Tällä tekosyyllä hän huijaa heidät ottamaan ”lääkettä”, joka on itse asiassa myrkkyä. Myrkky tappaa hänen isänsä, mutta hänen äitinsä selviää hengissä. Violette pidätetään ja saa syytteen murhasta. Hän puolustaa itseään väittämällä, että hänen isänsä käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen. Kun henkiin jäänyt äiti todistaa tytärtään vastaan, Violette todetaan syylliseksi murhaan ja tuomitaan kuolemaan.
Elokuvan lopussa kerrotaan, että hänen kuolemanrangaistuksensa kumottiin ja muuttui lievennetyksi elinkautiseksi – hän lopulta vapautui vankilasta, avioitui ja sai monta lasta.
Isabelle Huppert | … | Violette Nozière |
Stéphane Audran | … | Germaine Nozière |
Jean Carmet | … | Baptiste Nozière |
Jean-François Garreaud | … | Jean Dabin |
Zoé Chauveau | … | Zoé |
Jean-Pierre Coffe | … | tohtori Déron |
Jean Dalmain | … | herra Émile |
Guy Hoffmann | … | tuomari |
Henri-Jacques Huet | … | komissaari Guillaume |
François Maistre | … | herra Mayeul |
Philippe Procot | … | herra Vésinne-Larue |
Bernard Alane | … | André de Pinguet |
Mario David | … | vankilan johtaja |
Lisa Langlois | … | Maddy |
Fabrice Luchini | … | Camus |
Maurice Vaudaux | … | Willy |
Dora Doll | … | rouva Mayeul |
Violette Nozièren lapset eivät aluksi halunneet elokuvaa heidän äitinsä tarinasta, sillä he pelkäsivät sen tahraavan hänen muistoaan.[5] Lapsien lupa elokuvaan oli välttämätön, joten Claude Chabrol selitti heille elokuvan olevan myötätuntoinen Nozièrea kohtaan.[5] Kun elokuva valmistui, Chabrol näytti elokuvan heille, jotka pitivät siitä hyvin paljon.[5]
Mustapukuisen naisen arvoitus -elokuvan kuvaukset alkoivat 14. marraskuuta 1977 ja päättyivät 31. joulukuuta 1977.[10] Elokuva kuvattiin Pariisissa Ranskassa 1 360 000 dollarin budjetilla.[10] Elokuvan tuotantoyhtiöinä olivat ranskalaiset Filmel ja France 3 Cinéma sekä kanadalainen Cinévidéo.[1][4][11]
Mustapukuisen naisen arvoitus sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla Ranskassa 20. toukokuuta 1978.[10] Elokuva sai teatteriensi-iltansa Ranskassa 24. toukokuuta 1978, Kanadassa 9. kesäkuuta 1978 ja Suomessa 4. elokuuta 1978.[1][2][10] Elokuvan teatterilevittäjinä olivat Ranskassa Gaumont, Kanadassa Cinépix Film Properties (CFP) ja Suomessa Magna-Filmi Oy Ab.[1][2][10] Elokuva keräsi Ranskassa teatterikierroksensa aikana 1 074 507 katsojaa ja oli Suomessa 87. katsotuin elokuva 26 059 hengen katsojamäärällään vuonna 1978.[8][12]
Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 83% kriitikoista on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 6,9/10 keskiarvolla.[13] Keräys perustuu kuuteen arviointiin.[13] 215 käyttäjästä 68% on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 3,5/5 keskiarvolla.[13] Internet Movie Databasen 1 546 käyttäjää on antanut elokuvalle keskiarvon 7,4/10.[10]
Mustapukuisen naisen arvoitus julkaistiin Ranskassa DVD:lle 1. syyskuuta 2001.[1]
Palkinnot ja ehdokkuudet | |||
---|---|---|---|
Palkinto | Kategoria | Ehdokas | Tulos |
César | Paras naissivuosa | Stéphane Audran | Voitto |
Paras naispääosa | Isabelle Huppert | Ehdokkuus | |
Paras musiikki | Pierre Jansen | Ehdokkuus | |
Paras lavastus | Jacques Brizzio | Ehdokkuus | |
Cannesin elokuvajuhlien parhaan naisnäyttelijän palkinto | Paras naisnäyttelijä | Isabelle Huppert | Voitto |
Cannesin elokuvajuhlien Kultainen palmu | Paras elokuva | Claude Chabrol | Ehdokkuus |
Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix | Paras elokuva (2. sija) | Claude Chabrol | Ehdokkuus |
Cannesin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan palkinto | Paras ohjaaja | Claude Chabrol | Ehdokkuus |
Cannesin elokuvajuhlien universaalin tuomariston palkinto | Paras elokuva | Claude Chabrol | Ehdokkuus |
Chicagon elokuvajuhlien Kultainen Hugo | Paras elokuva | Claude Chabrol | Ehdokkuus |