Muumipapan urotyöt

Muumipapan urotyöt
Muminpappans bravader: berättade av honom själv
Alkuperäisteos
Kirjailija Tove Jansson
Kuvittaja Tove Jansson
Kansitaiteilija Tove Jansson
Kieli ruotsi
Genre satu
Kustantaja Schildts
Julkaistu 1950
Suomennos
Suomentaja Laila Järvinen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1963
Sarja: Muumit
Edeltävä Taikurin hattu
Seuraava Vaarallinen juhannus
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Muumipapan urotyöt (ruots. Muminpappans bravader: berättade av honom själv, myöh. Muminpappans memoarer) on Tove Janssonin kirjoittama neljäs muumikirja, joka julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsiksi vuonna 1950 ja suomeksi 1963. Kirjasta on myös uudempi versio vuodelta 1968. Tämä versio ilmestyi suomeksi vuonna 2010.

Kirja kertoo Muumipapan lapsuudesta ja nuoruudesta hänen itsensä kertomana, joten sen tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen ensimmäistä muumikirjaa Muumit ja suuri tuhotulva (1945). Muumipappa kertoo myös ensitapaamisestaan Muumimamman kanssa ja selventää Pikku Myyn, Nipsun ja Nuuskamuikkusen taustoja.[1]

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muumipapan urotyöt on neljäs Tove Janssonin kirjoittama Muumi-kirja. Aiemmin hän oli kirjoittanut teokset Muumit ja suuri tuhotulva (1945), Muumipeikko ja pyrstötähti (1946) ja Taikurin hattu (1948). Suomeksi julkaistiin ensimmäiseksi kuvakirja Kuinkas sitten kävikään? vuonna 1952.[2] Kaksi ensimmäistä kirjaa kustansi Söderström & Co, mutta Taikurin hatusta lähtien Janssonin kustantaja oli Schildts, joka kustansi myös Muumipapan urotyöt.[3]

Kirjoissa Muumit ja suuri tuhotulva, Muumipeikko ja pyrstötähti ja Muumipapan urotyöt Muumilaakso sijaitsee vielä eksoottisessa ympäristössä, mutta Muumipapan urotöiden jälkeen Tove Jansson sijoitti Muumilaakson Suomeen.[4]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirjassa Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan ja lukee niitä ääneen Muumipeikolle, Nipsulle ja Nuuskamuikkuselle.[5] Ennen varsinaista tarinaa kirjassa on esinäytös ja johdanto.[6]

Muumipappa on aivan pienenä jätetty löytölasten kodin portaille,[7] mutta hän ei kuitenkaan viihdy Hemuli-tädiksi kutsutun hemulin pitämässä lastenkodissa vaan karkaa.[8] Sitten hän tapaa keksijä Fredriksonin sekä tämän ystävät Hosulin ja Juksun.[9] He lähtevät yhdessä purjehtimaan Fredriksonin Merenhuiske-laivalla. Laiva saadaan vesille, kun Fredrikson huijaa valtavan Drontti Edvardin kylpemään joessa, mikä saa aikaan hyökyaallon.[10] Matkalla he purjehtivat jokea pitkin ja näkevät Mörön kallioiden takana ajamassa takaa jotakuta. Mörön ahdistelema henkilö pelastetaan, ja hän paljastuu lastenkotia pitäneeksi Hemuli-tädiksi.[11]

Täti panee Muumipapan ja muut järjestykseen,[12] mutta pian lauma tahmatassuja kävelee laivan kannen yli ja he vievät tädin mukanaan.[13] Seuraavaksi seurue saapuu Itsevaltiaan saarelle ja osallistuu hänen satavuotisjuhliinsa.[14] Myöhemmin Muumipappa, Juksu, Hosuli ja Mymmelin tytär perustavat siirtokunnan.[15] Fredrikson sen sijaan on pestattu Itsevaltiaan kuninkaalliseksi hovikeksijäksi Yllätysten puistoa varten,[15][16] ja hän rakentaa alusta, joka kulkisi maassa, vedessä ja ilmassa.[17] Muumipappa rakentaa talon meren viereen kalliolle, tutustuu kummitukseen ja pelastaa eräänä myrskyisenä iltana merestä Muumimamman.[18][19] Hosuli taas menee naimisiin Sosulin kanssa.[20]

Kirjassa esiintyy ensi kerran juhannusyönä syntynyt Pikku Myy, joka on Mymmelin lapsi.[21] Kirjassa selviää, että Hosuli ja Sosuli ovat Nipsun vanhemmat ja Juksu ja Mymmeli Nuuskamuikkusen vanhemmat.[22][23] Muumipappa kohtaa ystävänsä jälleen kirjan lopussa, kun he tulevat käymään Muumitalossa.[24]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schildts julkaisi kirjan ruotsinkielisen alkuteoksen Muminpappans bravader: berättade av honom själv Helsingissä vuonna 1950.[25] Jansson kirjoitti vuonna 1968 kirjasta uuden version, joka julkaistiin nimellä Muminpappans memoarer. Uudempi versio alkaa prologilla, jota vanhemmassa ei ole.[26]

WSOY julkaisi kirjan suomeksi ensimmäisen kerran Porvoossa vuonna 1963,[27][28] ja sen suomensi Laila Järvinen.[29] Kirjasta tehtiin vuonna 1969 13-osainen radiokuunnelma, jonka lukijana oli Lasse Pöysti.[30] WSOY luokittelee kirjan nykyään klassikoksi.[31] Kokoelmakirjassa Takaisin Muumilaaksoon tarina julkaistiin nimellä Muumipapan villi nuoruus.[29] Muumipapan urotyöt on julkaistu vuonna 1988 suomeksi myös WSOY:n kustantamana äänikirjana, jonka lukijana toimi Ahti Jokinen.[32] Kirja on julkaistu myös pokkarina.[33]

Muumipapan urotyöt on käännetty useille muille kielille, kuten englanniksi, ranskaksi, saksaksi, japaniksi, latviaksi, bulgariaksi, venäjäksi ja tšekiksi.[34][35] Kaikkiaan Muumi-kirjoja on käännetty yli 50 kielelle.[36]

Teemoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien Muumi-kirjojen arvopohja perustuu Tove Janssonin omiin arvoihin. Näitä ovat muun muassa ystävällisyys ja erilaisuuden ymmärtäminen. Kirjan hahmojen erilaisuus käy ilmi esimerkiksi siitä, että Muumipapan keskittyessä kirjoittamiseen Muumimamma hoitaa perheen arkiset työt.[37]

Yksi Muumipapan urotöiden tärkeitä teemoja on muiden Muumi-romaanien tapaan vapaus: muistelmista käy ilmi Muumipapan kaipuu vapauteen.[38] Kirjan lopussa ilmenee myös Muumimamman ja Muumipapan välinen rakkaus.[39] Kuten Muumi-kirjoissa yleensäkin, myös Muumipapan urotöissä merellä on tärkeä rooli: Muumipappa kaipaa meriseikkailuja Merenhuiske-laivalla ystäviensä kanssa.[40] Muumipappa on keskeisenä hahmona lisäksi kirjan Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962) novellissa ”Hattivattien salaisuus” ja kirjassa Muumipappa ja meri (1965).[41][42]

Kirjallisuustutkija Boel Westinin mukaan kirja parodioi muistelmatekniikkaa.[43]

Kuvitus ja kansi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portti Muumipapan muistelmiin Naantalin Muumimaailmassa.

Muumipapan urotyöt on Tove Janssonin itsensä kuvittama.[44] Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia,[45] ja ne liittyvät kirjan tapahtumiin ja hahmoihin. Osassa on signeeraus ”Tove”.[46] Lukujen alussa anfangit on osin kuvitettu.[47][48]

Kirjan kannessa on kuvattuna Itsevaltiaan maa[46] ja Muumipappa katselemassa sitä. Aiemman suomenkielisen version kannessa Muumipappa nojaa pylvääseen.[49] WSOY:n uusimmissa painoksissa kannen alaosa on sininen ja kuvaa kehystävät keltaiset reunat.[50] Eräässä englanninkielisessä julkaisussa on kannessa kuva, jossa Muumipappa pelastaa Muumimamman merestä.[35]

Tarina muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksot Muumipapan muistelmat 1, 2 ja 3 kertovat Muumipapan nuoruudesta.[51] Eroja on jonkin verran: esimerkiksi lastenkodin hoitaja on hemulin sijasta vilijonkka.[51] Tosin kirjan johdannossa Muumipappa kertoo toisinaan vaihtaneensa vilijonkat hemuleiksi ”hienotunteisuudesta eräitä vielä elossa olevia henkilöitä kohtaan”.[52] Myös Muumien maailma -pala-animaatiosarjassa on Muumipapan nuoruudesta kertovia jaksoja.[53]

Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on tehnyt kolme kolmiulotteista muumikuvaelmaa, jotka perustuvat Muumipapan urotyöt -kirjan tapahtumiin. Näistä ensimmäinen on Merenhuiskeen vesillelasku (1984–1985), jonka Pietilä on rakentanut yhdessä erikoislääkäri Pentti Eistolan kanssa. Teoksessa tapahtumia ei ole kuvattu täysin samoin kuin kirjassa, sillä siinä on käytetty sellaisiakin hahmoja, jotka eivät esiinny kirjassa. Kaksi muuta kuvaelmaa ovat Tahmatassut ryöstävät hemulin tädin (1985) ja Toverukset matkalla Yllätysten puutarhaan (1985). Ne Pietilä on valmistanut itsenäisesti. Viimeksi mainitussa teoksessa Pietilä on hyödyntänyt kolmea pientä hyljettä, jotka hän on tuonut matkamuistona Islannista vuonna 1972. Kaikki kolme teosta kuuluvat tamperelaisen Muumimuseon kokoelmaan.[54]

Naantalin Muumimaailmaan on rakennettu kirjaan liittyviä paikkoja ja esineitä, kuten Merenhuiske-laiva[55], jonka tilalle tuli Niiskun keksintöpuisto vuonna 2019[56].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. (22. painos (suom. Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä)) WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37218-0
  • Eija Pääkkönen: Hyvää elämää Muumilaaksossa – Maailmankuva, moraali ja arvot onnellisen elämän aineksina Tove Janssonin muumiromaaneissa. (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylän yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.5.2011).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pääkkönen, s. 13.
  2. ↑ Klassikkovinkkejä Kangasniemi.fi. Arkistoitu 23.9.2009. Viitattu 26.5.2011.
  3. ↑ Tove Jansson: Muumipapan urotyöt Kirjaseuranta.fi. Viitattu 25.5.2011.
  4. ↑ Pääkkönen, s. 12.
  5. ↑ Jansson, s. 40–41.
  6. ↑ Jansson, s. 7–11.
  7. ↑ Jansson, s. 13.
  8. ↑ Jansson, s. 14–20.
  9. ↑ Jansson, s. 29–37.
  10. ↑ Jansson, s. 45–46.
  11. ↑ Jansson, s. 51–53.
  12. ↑ Jansson, s. 54.
  13. ↑ Jansson, s. 59–60.
  14. ↑ Jansson, 84–96.
  15. ↑ a b Jansson, s. 106.
  16. ↑ Jansson, s. 128.
  17. ↑ Jansson, s. 129.
  18. ↑ Jansson, s. 110–116.
  19. ↑ Jansson, s. 151.
  20. ↑ Jansson, s. 140–141.
  21. ↑ Jansson, s. 125.
  22. ↑ Jansson, s. 141–142.
  23. ↑ Jansson, s. 155.
  24. ↑ Jansson, s. 156–157.
  25. ↑ Muminpappans bravader : berättade av honom själv / Tove Jansson Åbo Akademin tietokanta. Viitattu 23.5.2011.[vanhentunut linkki]
  26. ↑ Kysy kirjastonhoitajalta -kysymys Kirjastot.fi. Viitattu 20.5.2011.
  27. ↑ Muumipapan urotyöt / Tove Jansson ; suom. Laila Järvinen Åbo Akademin tietokanta. Viitattu 23.5.2011.[vanhentunut linkki]
  28. ↑ Tove Jansson: Muumipapan urotyöt Kirjaseuranta.fi. Viitattu 23.5.2011.
  29. ↑ a b Petri Liukkonen: Tove (Marika) Jansson (1914-2001) authorscalendar.info. Viitattu 22.5.2011. (englanniksi)
  30. ↑ Kajava, Jukka: Muumipapan urotyöt. Helsingin Sanomat, 17.2.2001. Sanoma.
  31. ↑ Tove Jansson, Muumipapan urotyöt WSOY. Viitattu 28.10.2024.
  32. ↑ Jansson Tove, Muumipapan urotyöt Biblio.fi. Viitattu 22.5.2011.[vanhentunut linkki]
  33. ↑ Muumipapan urotyöt (WSOY pokkari) (Jansson, Tove) wsoy.fi. Arkistoitu 17.3.2012. Viitattu 23.5.2011.
  34. ↑ Erikielisiä muumikirjoja Lastenkirjainstituutti.fi. Arkistoitu 2.3.2014. Viitattu 20.5.2011.
  35. ↑ a b The Moomin Trove: The Exploits of Moominpappa Moomintrove.com. Viitattu 23.5.2011. (englanniksi)
  36. ↑ Muumi-kirjoja karjalan kielellä Moomin.com. Viitattu 27.7.2017.
  37. ↑ Pääkkönen, s. 19.
  38. ↑ Pääkkönen, s. 21.
  39. ↑ Pääkkönen, s. 23.
  40. ↑ Pääkkönen, s. 14.
  41. ↑ Pääkkönen, s. 27.
  42. ↑ Pääkkönen, s. 30.
  43. ↑ Tove Jansson kirjailijana Tovejanssonseura.fi. Viitattu 27.5.2011.
  44. ↑ Jansson, s. 4.
  45. ↑ Muumipapan urotyöt – Jansson, Tove Suurikuu.fi. Viitattu 23.5.2011.[vanhentunut linkki]
  46. ↑ a b Jansson, s. 94.
  47. ↑ Jansson, s. 33.
  48. ↑ Jansson, s. 104.
  49. ↑ Muumipapan urotyöt (Jansson, Tove). WSOY. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 23.5.2011.
  50. ↑ Muumipapan urotyöt wsoy.fi. Arkistoitu 1.4.2012. Viitattu 23.5.2011.
  51. ↑ a b Muumilaakson tarinoita YLE. Arkistoitu 2.2.2010. Viitattu 22.5.2011.
  52. ↑ Jansson, s. 12.
  53. ↑ Muumien maailma – Muumipapan nuoruusvuodet Elokuvakontakti.fi. Viitattu 20.5.2011.
  54. ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 80, 84, 97, 100. (Toim. Mirja Kivi) Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3
  55. ↑ Muumimaailman kartta Muumimaailma.fi. Arkistoitu 28.5.2011. Viitattu 25.5.2011.
  56. ↑ Naantalin Muumimaailma on uudistunut täksi sesongiksi Turkulainen. 6.6.2019. Viitattu 6.10.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muumit
Hahmot
Paikat
Kirjat
Kuvakirjat
Televisiosarjat
Elokuvat
Lyhytelokuvat
Sarjakuva

Muumipeikko (sarjakuva)

Videopelit
Lautapelit
Muuta