Myh’ailo Kotsjubynskyi | |
---|---|
Михайло Михайлович Коцюбинський | |
Myh’ailo Kotsjubynskyi |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Myh’ailo Myh’ailovytš Kotsjubynskyi |
Syntynyt | 17. syyskuuta 1864 Vinnytsja, Podolian kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 25. huhtikuuta 1913 (48 vuotta) Kiova, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | Zah’ar Kozub |
Tuotannon kieli | ukraina |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
kotsubinsky.org | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Myh’ailo Myh’ailovytš Kotsjubynskyi (ukr. Михайло Михайлович Коцюбинський, salanimeltään Zah’ar Kozub, ukr. Захар Козуб; 17. syyskuuta 1864 Vinnytsja, Podolian kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 25. huhtikuuta 1913 Kiova, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli ukrainalainen kirjailija.[1]
Kotsjubynskyi opiskeli teologisessa seminaarissa, mutta hänet erotettiin 1882 populistisen toiminnan vuoksi, ja hän oli sen jälkeen loppuelämänsä poliisin tarkkailussa. Luettuaan Ludwig Feuerbachin ja Charles Fourierin teoksia hän kääntyi ateistiksi ja sosialistiksi. Hän ryhtyi työskentelemään jo nuorena Ukrainan kansan hyväksi. Hän oli vuosina 1892–1897 salaisen Taras-veljeskunnan jäsen. Hän matkusteli Euroopassa ja sydänvaivojen vuoksi oleskeli Caprilla 1909–1911. Huonon terveytensä vuoksi hän ei työnteon ohella jaksanut kirjoittaa, ja vaikka hän eläkkeen saatuaan saattoi omistautua kirjoittamiselle, hän kuitenkin kuoli jo kahden vuoden kuluttua.[1]
Kotsjubynskyin tuotantoa julkaistiin hänen elinaikanaan parikymmentä teosta, joita myös käännettiin jo tuolloin venäjäksi ja eurooppalaisille kielille. 1890-luvun jälkipuolella hänestä kehittyi lahjakkaimpia ukrainalaisia modernisteja. Hänen taiteellisimpiin teoksiinsa kuuluu Intermezzo (1908), jossa hän kuvaa luonnon parantavien voimien vaikutusta herkkähermoiseen kirjailijaan. Monet 1900-luvun alun ukrainalaiset kirjailijat saivat vaikutteita hänen teoksistaan.[1]
Neuvostoliitossa tehtiin elokuvia hänen teostensa pohjalta. Hänen syntymäkodissaan Vinnytsjassa avattiin 1927 museo ja myöhemmin 1934 myös Tšernihivissä hänen asuintalossaan.[1]