Myooma

Myooma on kohdun lihaksen hyvänlaatuinen kasvain.

Kohdusta poistettu myooma halkaistuna

Myoomista ei yleensä ole potilaalle haittaa, eivätkä ne ole vaarallisia. Pahanlaatuisiksi eli syöpäkasvaimiksi ne eivät muutu. Joskus ne voivat sijainnistaan ja koostaan riippuen kuitenkin aiheuttaa kipua, painon tunnetta, tihentynyttä virtsaamistarvetta, lisääntynyttä vuotoa ja jopa anemiaa. Lukuisat tai suuret myoomat voivat olla joissakin tapauksissa myös riski raskauden kululle. Myoomia suositellaan seurattavaksi säännöllisesti. Koska myoomat ovat hormoniriippuvaisia kasvaimia, ne yleensä pienenevät ja jopa häviävät menopaussin jälkeen. Vaihdevuosi-iässä ilmaantuva ja nopeasti kasvava myooma pyritään yleensä hoitamaan nopeasti, sillä kyseessä voikin olla pahanlaatuinen kasvain.

Myoomien esiintyminen ja luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myoomien syntymekanismi on toistaiseksi tuntematon, mutta tiedetään, että niitä ilmaantuu erityisesti hedelmällisyysiässä. Näin ollen hormoniperäisten syiden epäillään olevan ilmiön takana. Myoomia on jossain elämänvaiheessa yli 20 %:lla naisista.[1] Myoomien ilmaantumisessa geneettinen alttius näyttelee tärkeää osaa. Suomesta tunnetaan ”myoomasukuja”, joissa naisilla esiintyy lukuisia myoomia kohdussa nuoremmalla iällä kuin keskimäärin.[2] Myös etnisyys vaikuttaa myoomien esiintyvyyteen. Mustilla myoomia esiintyy enemmän kuin valkoisilla, ne ilmaantuvat usein nuoremmalla iällä, ovat harvemmin yksittäisiä ja vaativat useammin hoitoa oireisuutensa takia.[2]

Sana leiomyooma tarkoittaa sitä, että kyseessä on sileän lihaskudoksen kasvain. Vain noin 2 % myoomista sijaitsee kohdunkaulassa. Suurikokoinen myooma kohdunkaulan alueella vaikeuttaa alatiesynnytystä.[1]

Transmuraalinen myooma on lihaskudoksen sisällä, subseröösinen myooma kohdun ulkoseinässä ja submukoosinen myooma kohtuontelossa. Myooma voi myös sijaita kohdun kannatinsiteissä sen ulkopuolella tai kasvaa kohdusta tulevan varren päässä.

Leiomyosarkooma on harvinainen pahanlaatuinen lihaskasvain, mutta solutyypiltään aivan eri asia kuin kohdunkaulan tai kohdun runko-osan syöpä.[1]

Myooma ei muutu pahanlaatuiseksi, mutta oireista riippuen varsinkin suuria tai hankalasti sijaitsevia myoomia on syytä poistaa. Suurena on tavattu pitää yli 12 cm:n läpimittaisia myoomia.[1] Vuonna 2006 Suomessa kohdunpoistoista noin kolmasosa tehtiin myoomien takia.[3]

Myoomien tutkiminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gynekologi voi epäillä myoomaa/myoomia sisätutkimuksen perusteella, mikäli kohtu tuntuu suurentuneelta, kyhmyiseltä ja huonosti liikkuvalta. Tavallinen emättimen kautta tehtävä ultraäänitutkimus havaitsee luotettavasti varsin pienetkin myoomat ja niiden sijainnin suhteessa kohtuonteloon ja kohdun limakalvoon. 3D-ultraäänitutkimuksesta voi olla lisäapua, samoin kuin doppler-tekniikan tai kohtuonteloon tehtävän keittosuolaruiskutuksen käytöstä ultraäänitutkimuksen aikana. [4] MRI-kuvantaminen on myös käyttökelpoinen vaihtoehto etenkin silloin, kun suunnitellaan myoman poistoleikkausta tai halutaan arvioida nopeasti kasvaneen myooman riskiä pahanlaatuisuuteen.[5]

Myoomien hoito[6]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasemmalla kookas subserööttinen myooma kohdun vasemmassa sarvessa. Oikealla sama kohtu avoleikkauksena tehdyn myoomanpoiston jälkeen.

Myoomia hoidetaan, jos ne aiheuttavat naista häiritseviä oireita. Yksittäisiä kohtuonteloon pullistuvia ja vuoto-oireita aiheuttavia myoomia voidaan poistaa kohduntähystyksessä höyläämällä ne pois sähkövirran avulla (resektoskopia). Myös kohdun lihaskerroksessa tai ulkopinnalla olevia myoomia voidaan poistaa leikkauksella, mikäli kohtu halutaan säilyttää esimerkiksi raskaustoiveen takia, mutta pelkkien myoomien poistaminen ei estä niiden ilmaantumista uudelleen. Kohtuvaltimoiden tai myooman syöttöverisuonien tukkimista läpivalaisussa (ns. embolisaatio) on myös käytetty pienentämään myoomia ja vähentämään vuoto-oireita. Embolisaation jälkeen raskautta ei yleensä suositella, koska kohdun verenkierto ei ole enää ennallaan ja vakavia istukan kiinnittymishäiriöitä on tavattu. Myoomaembolisaatioita tehdään kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa. Uutena hoitovaihtoehtona on magneettiohjattu ultraääni (MRg-HIFU: magnetic resonance-guided high-intensity focused ultrasound), jolla myoomia voidaan tuhota. HIFU-hoito säilyttää hedelmällisyyden, vaikkakaan raportoituja raskauksia ei vielä ole kovin paljon ja lisää tutkimusta tarvitaan[7]. HIFU-hoitomuoto on Suomessa saatavilla Turun yliopistollisessa sairaalassa.

Myoomiin voidaan myös käyttää hormonaalista hoitoa. Lisääntynyttä kuukautisvuotoa voidaan hoitaa hormonikierukalla. Uutena lääkkeenä markkinoille on tullut ulipristaaliasetaatti, kauppanimeltään Esmya. Se vaikuttaa tehokkaasti vuotoa vähentävästi ja myös pienentää myoomia. Esmyaa on käytetty kolmen kuukauden kuurina vähentämään potilaan oireita ennen myoomien tai kohdun poistoa, mutta se näyttäisi olevan turvallinen myös toistettuina kuureina ilman leikkaushoitoa.[8]

Lopullinen ja tehokkain myoomien hoitovaihtoehto on kohdunpoisto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Sam Brody: ”Myom och sarcom i uterus”, Obstetrik och gynekologi, s. 695–706. (Fjärde omarbetade upplagen) Stockholm: Almqvist&Wiksell Förlag Ab, 1977. ISBN 91-20-04480-1 (ruotsiksi)
  2. ↑ a b Radmila Sparic, Ljiljana Mirkovic, Antonio Malvasi, Andrea Tinelli: Epidemiology of Uterine Myomas: A Review. International Journal of Fertility & Sterility, 2016, nro 4, s. 424–435. PubMed:26985330 ISSN 2008-076X Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Tea H. I. Brummer, Jyrki Jalkanen, Jaana Fraser, Anna-Mari Heikkinen, Minna Kauko, Juha Mäkinen: FINHYST 2006--national prospective 1-year survey of 5,279 hysterectomies. Human Reproduction (Oxford, England), October 2009, nro 10, s. 2515–2522. PubMed:19592483 doi:10.1093/humrep/dep229 ISSN 1460-2350 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Fabiana D. Fascilla, Paola Cramarossa, Rossella Cannone, Claudiana Olivieri, Antonella Vimercati, Caterina Exacoustos: Ultrasound diagnosis of uterine myomas. Minerva Ginecologica, June 2016, nro 3, s. 297–312. PubMed:27014801 ISSN 1827-1650 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ James Shwayder, Khaled Sakhel: Imaging for uterine myomas and adenomyosis. Journal of Minimally Invasive Gynecology, May 2014, nro 3, s. 362–376. PubMed:24316138 doi:10.1016/j.jmig.2013.11.011 ISSN 1553-4669 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ George A. Vilos, Catherine Allaire, Philippe-Yves Laberge, Nicholas Leyland, SPECIAL CONTRIBUTORS: The management of uterine leiomyomas. Journal of obstetrics and gynaecology Canada: JOGC = Journal d'obstetrique et gynecologie du Canada: JOGC, February 2015, nro 2, s. 157–178. PubMed:25767949 doi:10.1016/S1701-2163(15)30338-8 ISSN 1701-2163 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Julia Keltz, Mark Levie, Scott Chudnoff: Pregnancy Outcomes After Direct Uterine Myoma Thermal Ablation: Review of the Literature. Journal of Minimally Invasive Gynecology, May 2017, nro 4, s. 538–545. PubMed:28109894 doi:10.1016/j.jmig.2017.01.009 ISSN 1553-4669 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Bart C. J. M. Fauser, Jacques Donnez, Philippe Bouchard, David H. Barlow, Francisco Vázquez, Pablo Arriagada: Safety after extended repeated use of ulipristal acetate for uterine fibroids. PLoS ONE, 7.3.2017, nro 3. PubMed:28267814 doi:10.1371/journal.pone.0173523 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio.