Mätäshelmikkä
| Mätäshelmikkä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Helmikät Melica |
| Laji: | picta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melica picta |
|
| Katso myös | |
Mätäshelmikkä (Melica picta) on Euroopassa kasvava, monivuotinen, lehtojen heinäkasvi. Suomessa laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mätäshelmikkä kasvaa 35–50 cm pitkäksi. Nimensä mukaisesti laji on mätästävä ja lyhtyrönsyinen. Varren tyvi on väriltään heikosti sinipunainen. Varren lehtitupet ovat litteitä ja varsinkin selkäsuoni on karhea. Pystyt lehdet ovat 2–3 mm leveitä, tasasoukkia, suippoja ja himmeitä. Lehden kieleke on lähes valkoinen, suippo ja 2–2,5 mm pitkä. Kukinto on 7–10 cm pitkä toispuoleinen, terttumainen röyhy. Nuokkuvat tähkylät ovat 5–10 mm pitkiä ja lyhytperäisiä. Kaleet ovat vihertäviä, vain kärkiosastaan hieman sinipunertavia. Mätäshelmikkä kukkii Suomessa heinäkuussa.[1]
Muista helmikkälajeista mätäshelmikkä muistuttaa huomattavasti yleistä nuokkuhelmikkää (M. nutans).[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mätäshelmikkää tavataan Etelä-Saksasta itään Bulgariaan, Romaniaan, Ukrainaan ja Etelä-Venäjälle saakka. Lajia kasvaa myös Kaukasuksen alueella. Hyvin kaukana muista esiintymistä mätäshelmikkää kasvaa myös Etelä-Suomessa, ainoana paikkana Pohjoismaissa.[2] Suomessa mätäshelmikkää tavataan Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mätäshelmikkä kasvaa suojaisissa merenrantakivikoissa, lehtoniityillä, lehtomaisissa rinnemetsissä ja lehtokallioilla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 592.
- ↑ Den virtuella floran: Bergslok (Melica nutans) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.12.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Mätäshelmikän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.12.2010.
