Mätäsrikko | |
---|---|
Mätäsrikko kuvattuna Huippuvuorilla. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Saxifragales |
Heimo: | Rikkokasvit Saxifragaceae |
Suku: | Lehtirikot Saxifraga |
Laji: | cespitosa |
Kaksiosainen nimi | |
Saxifraga cespitosa |
|
Katso myös | |
Mätäsrikko (Saxifraga cespitosa, myös S. groenlandica) on pienikokoinen rikkokasveihin kuuluva pohjoisten alueiden kasvi. Suomessa laji on tyypillinen vain maan pohjoisosissa ja on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksessa Oulun läänin eteläpuolella.[1]
Nimensä mukaisesti mätäsrikko mätästää tiheästi. Kasvin varret ovat pystyjä ja 5–15 cm korkeita. Maanpinnan lähellä olevat ruusukelehdet ovat vastapuikeita, leveäruotisia, nystykarvaisia sekä 3–5-liuskaisia tai isohampaisia. Varsilehdet ovat tasasoukkia ja usein liuskattomia. Kaksineuvoinen kukka on väriltään valkoinen ja vihertäväsuoninen. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Heteitä on 10 kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Mätäsrikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2]
Mätäsrikko saattaa risteytyä samoilla kasvupaikoilla papelorikon (S. granulata) kanssa.[3]
Mätäsrikko on tyypillinen laji Grönlannissa, Islannissa, Huippuvuorilla, Norjan ja Ruotsin vuoristoseuduilla sekä Kanadassa. Satunnaisemmin lajia tavataan lähinnä arktisella alueilla ja vuoristoseuduilla Suomesta itään läpi Venäjän Tyynellemerelle saakka, Alaskassa ja Kalliovuorten alueella.[3] Suomessa mätäsrikon suurimmat esiintymät ovat Enontekiön Kilpisjärvellä, Utsjoella ja Kuusamossa. Lajia on tavattu paikoin myös muualla Lapissa. Etelämpänä laji on hyvin harvinainen ja sitä on tavattu vain muutamalta paikalta Savosta ja Uudeltamaalta.[4]
Mätäsrikko on kalkinsuosija. Lajia tavataan kalliohyllyillä ja kallionraoissa.[5]