Määräenemmistö on jokin puolikasta suurempi enemmistö, esimerkiksi 2/3 tai 3/4, joka vaaditaan jonkin päätöksen tekemiseen äänestyksessä. Määräenemmistö on siis vaikeampi saavuttaa kuin ehdoton enemmistö (sama kuin yksinkertainen enemmistö, kun kaikki jäsenet ovat läsnä) eli yli puolet äänen antaneista.
Määräenemmistösäännösten hyötyinä voidaan nähdä esimerkiksi ne, että ne suojelevat vähemmistöä satunnaisen enemmistön vallankäytöltä ja myös hillitsevät tempoilua päätöksenteossa tilanteissa jossa niukan enemmistön toistuvasti vaihtaessa poliittista suuntausta hyvin usein vaihdetaan lakia.
Monissa valtiosäännöissä perustuslain muuttamiseen tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Ruotsin kuningaskunnassa 1700-luvun lopulta oli voimassa sääntö, jonka mukaan säätyetuoikeudet, privilegiot, edellyttivät sitä, että niitä muutettiin kaikkien neljän valtiosäädyn yksimielisyydellä. Normaali lainsäädäntö edellytti vain kolmen säädyn yksimielisyyttä. Sama käytäntö siirtyi Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosääntöön yhdistys- ja vakuuskirjan kautta.
Myös esimerkiksi osakeyhtiöiden päätöksentekoon sisältyy määräenemmistösäännöksiä. Suomen osakeyhtiölaissa vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö yhtiökokouksen äänistä ja osakkeista muun muassa päätökseen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta, suunnatusta osakeannista, yhtiön sulautumisesta tai jakautumisesta, tai asettamisesta vapaaehtoiseen selvitystilaan. [1]
Missä suoraa määräenemmistövaatimusta ei ole säädetty, samankaltainen vähemmistöä suojaava vaikutus voidaan tietyissä rajoissa saavuttaa jarrutuskeskustelulla.