Münchenin kaupunginmuseo
Münchenin kaupunginmuseo (saks. Münchner Stadtmuseum) on Münchenin ja sen asukkaiden historiaa dokumentoiva, kokoava ja esillepaneva museo. Kaupungin arkistonhoitaja Ernst von Destouches perusti museon 29. heinäkuuta 1888, ja se sijaitsee myöhäisgoottilaisessa asevarastossa.[1]
Pysyvät näyttelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Münchenin kulttuurihistoria kaupungin perustamisesta nykyhetkeen
- Kansallissosialismi Münchenissä
- Musiikki-instrumenttikokoelma
- Nukketeatterikokoelma
- Valokuvakokoelma
- Elokuvamuseo
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiajalla Münchenin kaupunki kaavoitti tulevan museon tontin ensin vaunuvarastoksi, sitten paloasemaksi ja lopulta kaupungin vilja-aitaksi. Kolmikerroksinen tiilirakennus valmistui viimein vuosina 1491-1496 muurarimestari Lukas Rottalerin valvonnan alaisuudessa, ja se oli kaupungin suurin myöhäiskeskiajan rakennusprojekti heti Frauenkirchen ja Altes Rathaus -tanssisalin jälkeen.[1]
Rakennusta kutsuttiin aluksi viljavarastoksi sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan, mutta pian vuonna 1520 siitä ruvettiin käyttämään nimitystä asevarasto, koska siellä säilytettiin kaupungin sota-ajan aseistusta. Kaupunki ei päivittänyt tätä aseistusta, joten kun vuoden 1848 kapinassa Münchenin asukkaat valtasivat asevaraston, he löysivät vain vanhentunutta aseistusta, josta ei ollut kapinassa hyötyä.[1]
Asevaraston pihalle avattiin 1800-luvun alussa köyhien soppakeittiö amerikkalaiskeksijä ja Rumfordin kreivi Benjamin Thompsonin aloitteesta, ja siellä tarjoiltiin köyhille Rumfordin keittoa.[1]
Morris-tanssijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Münchenin kaupungin omistamista taideteoksista arvokkaimmat ovat Erasmus Grasserin vuonna 1480 veistämät Morris-tanssija-patsaat (saks. Moriskentänzer). Morris-tanssi on alun perin maurilaista alkuperää oleva loikkiva tanssi, jota myöhemmin tanssittiin myös Münchenin herttuan rakennuttamassa suuressa tanssisalissa Altes Ratshausissa, jota varten patsaat oli veistetty. Salissa oli näytillä hallitsijasuvun vaakunat, ja sitä koristivat yli sata kilpeä. Patsaat löydettiin uudestaan 1900-luvun alussa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]