Näkymättömyys

Hakusana ”näkymätön” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Tällä saralla tiede on edistynyt varsinkin pienillä mittakaavoilla;artikkeli painottuu sotilaalliseen, tarvitaan muutakin käsittelyä, esim. juuri fiktio.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Väärä määritelmä. Ei faktista sisältöä eikä lähteitä, paitsi osiossa Sotilasteknologia
"Näkymätön mies lepuuttaa jalkojaan". Populaarikulttuurissa suosittu aihe.

Näkymättömyys on esineen ominaisuus, joka estää sen erottumisen taustasta. Yleensä näkymättömyydellä tarkoitetaan näönvaraisten havaintojen mahdottomuutta.

Fiktiossa näkymättömyys on suosittu aihe, tunnettuina esimerkkeinä H. G. Wellsin Näkymätön mies ja Harry Potterin näkymättömyysviitta.

Sotilasteknologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinkin sotilasteknologiassa tarkastellaan näkyvyyttä muillakin aallonpituuksilla kuin näkyvällä valolla, esimerkiksi näkyvyyttä tutkassa. Sotilaskirjallisuuden laajempi määritelmä näkymättömyydelle kuuluu: ”Kohde on näkymätön silloin, kun sen sensorissa aiheuttama signaali eli heräte on sama kuin taustan aiheuttama signaali eli taustaheräte kaikilla tiedusteltavilla spektrikaistoilla.”[1]

Sotilaskäytössä näkymättömyyteen pyritään stealth- eli häivetekniikoilla, kuten naamioinnilla tai muuttamalla pinnan ominaisuuksia niin että tutka-aallot siroavat niistä halutulla tavalla.[1] Absorptiomateriaaleilla muutetaan saapuva tutkapulssi lämmöksi, jolloin takaisinsiroava teho pienenee, kun taas pinnan muotoilulla pyritään pienentämään tutkakaikupintaa, jolloin näkymättömästä esineestä siroava teho ei osu tutkan vastaanottoantenniin.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Haapamaa, Jouko: Pysytään piilossa – häivetekniikan uudet mahdollisuudet. Puolustusvoimien tutkimuslaitos. Viitattu 25.12.2018.
  2. ↑ Latvakoski, Juho: Tutkasensori ja häiveet osana sensorijärjestelmiä, s. 18–20. (Kandidaatintyö) Oulun yliopisto, Konetekniikan koulutusohjelma, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.12.2018).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]