NHL-kausi 1979–1980

NHL-kausi 1979–1980
Järjestyksessä oleva kausi 63.
Joukkueiden määrä 21
Mestari New York Islanders
Pistepörssin voittaja Marcel Dionne
Runkosarjan arvokkain pelaaja Wayne Gretzky
Pudotuspelien arvokkain pelaaja Bryan Trottier

 ← 1978–1979

1980–1981 → 

NHL-kausi 1979–1980 oli National Hockey Leaguen historian 63. kausi. Sen aikana 21 NHL-joukkuetta pelasi kukin 80 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti New York Islanders, joka kukisti finaalisarjassa Philadelphia Flyersin otteluvoitoin 4–2.[2] Tämä oli Islandersin seurahistorian ensimmäinen Stanley Cup -mestaruus.[3]

Kaudella 1979–1980 NHL laajeni käsittämään 21 joukkuetta, kun aiemmin WHA-liigassa pelanneet Quebec Nordiques, Hartford Whalers, Winnipeg Jets ja Edmonton Oilers liittyivät NHL:ään.[4][5] Edmonton Oilersin mukana NHL:ssä aloitti myös Wayne Gretzky. Hänestä tuli 19 vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä nuorin pelaaja, joka on kyennyt tekemään 50 maalia yhden kauden aikana.[6]

Runkosarjan pistepörssin voitti Los Angeles Kingsin keskushyökkääjä Marcel Dionne, joka keräsi kauden aikana yhteensä 137 tehopistettä pelaamissaan 80 ottelussa.[7][8] Myös Wayne Gretzky ylsi 137 tehopisteeseen, mutta hänellä tehtyjä maaleja oli kaksi vähemmän kuin Dionnella.[7] Gretzkylle myönnettiin kauden päätteeksi hänen uransa ensimmäinen Hart Memorial Trophy.[9][10] Pudotuspeleissä pistepörssin voiton vei New York Islandersin Bryan Trottier. Hän teki 21 pudotuspeliottelussa yhteensä 29 tehopistettä, joista 12 oli maaleja ja 17 syöttöpisteitä.[11] Trottier arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi ja palkittiin Conn Smythe Trophyllä.[3][12]

Runkosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Prince of Wales -konferenssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adams-divisioona O V H T Pist. + −
 Buffalo Sabres 80 47 17 16 110 318 201
 Boston Bruins 80 46 21 13 105 310 234
 Minnesota North Stars 80 36 28 16 88 311 253
 Toronto Maple Leafs 80 35 40 5 75 304 327
 Quebec Nordiques 80 25 44 11 61 248 313
Norris-divisioona O V H T Pist. + −
 Montreal Canadiens 80 47 20 13 107 328 240
 Los Angeles Kings 80 30 36 14 74 290 313
 Pittsburgh Penguins 80 30 37 13 73 251 303
 Hartford Whalers 80 27 34 19 73 303 312
 Detroit Red Wings 80 26 43 11 63 268 306

[1][12]

Clarence Campbell -konferenssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Patrick-divisioona O V H T Pist. + −
Philadelphia Flyers 80 48 12 20 116 327 254
New York Islanders 80 39 28 13 91 281 247
New York Rangers 80 38 32 10 86 308 284
Atlanta Flames 80 35 32 13 83 282 269
Washington Capitals 80 27 40 13 67 261 293
Smythe-divisioona O V H T Pist. + −
Chicago Black Hawks 80 34 27 19 87 241 250
St. Louis Blues 80 34 34 12 80 266 278
Vancouver Canucks 80 27 37 16 70 256 281
Edmonton Oilers 80 28 39 13 69 301 322
Winnipeg Jets 80 20 49 11 51 214 314
Colorado Rockies 80 19 48 13 51 234 308

[1][12]

Runkosarjan pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Marcel Dionne Los Angeles Kings 80 53 84 137 32
Wayne Gretzky Edmonton Oilers 79 51 86 137 21
Guy Lafleur Montreal Canadiens 74 50 75 125 12
Gilbert Perreault Buffalo Sabres 80 40 66 106 57
Mike Rogers Hartford Whalers 80 44 61 105 10
Bryan Trottier New York Islanders 78 42 62 104 68
Charlie Simmer Los Angeles Kings 64 56 45 101 65
Blaine Stoughton Hartford Whalers 80 56 44 100 16
Darryl Sittler Toronto Maple Leafs 73 40 57 97 62
Blair MacDonald Edmonton Oilers 80 46 48 94 6

[7]

Pudotuspelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. kierros Puolivälierät Välierät Stanley Cup -finaali
                                     
1  Philadelphia Flyers 3  
16  Edmonton Oilers 0  
  1  Philadelphia Flyers 4  
  8  New York Rangers 1  
2  Buffalo Sabres 3
15  Vancouver Canucks 1  
  1  Philadelphia Flyers 4  
  6  Minnesota North Stars 1  
3  Montreal Canadiens 3  
14  Hartford Whalers 0  
  2  Buffalo Sabres 4
  7  Chicago Black Hawks 0  
4  Boston Bruins 3
13  Pittsburgh Penguins 2  
  1  Philadelphia Flyers 2
  5  New York Islanders 4
5  New York Islanders 3  
12  Los Angeles Kings 1  
  3  Montreal Canadiens 3
  6  Minnesota North Stars 4  
6  Minnesota North Stars 3
11  Toronto Maple Leafs 0  
  2  Buffalo Sabres 2
  5  New York Islanders 4  
7  Chicago Black Hawks 3  
10  St. Louis Blues 0  
  4  Boston Bruins 1
  5  New York Islanders 4  
8  New York Rangers 3
9  Atlanta Flames 1  

[2]

Pudotuspelien pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Bryan Trottier New York Islanders 21 12 17 29 16
Mike Bossy New York Islanders 16 10 13 23 8
Ken Linseman Philadelphia Flyers 17 4 18 22 40
Bill Barber Philadelphia Flyers 19 12 9 21 23
Gilbert Perreault Buffalo Sabres 14 10 11 21 8
Robert Bourne New York Islanders 21 10 10 20 10
Paul Holmgren Philadelphia Flyers 18 10 10 20 47
Bobby Clarke Philadelphia Flyers 19 8 12 20 16
Robert Goring New York Islanders 21 7 12 19 2
Denis Potvin New York Islanders 21 6 13 19 24

[11]

NHL-palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prince of Wales Trophy: Buffalo Sabres [13]
Clarence S. Campbell Bowl: Philadelphia Flyers [14]
Art Ross Trophy: Marcel Dionne, Los Angeles Kings [8]
Bill Masterton Memorial Trophy: Al MacAdam, Minnesota North Stars [15]
Calder Memorial Trophy: Ray Bourque, Boston Bruins [16]
Conn Smythe Trophy: Bryan Trottier, New York Islanders [17]
Frank J. Selke Trophy: Bob Gainey, Montreal Canadiens [18]
Hart Memorial Trophy: Wayne Gretzky, Edmonton Oilers [9][19]
Jack Adams Award: Pat Quinn, Philadelphia Flyers [20]
James Norris Memorial Trophy: Larry Robinson, Montreal Canadiens [21]
Lady Byng Memorial Trophy: Wayne Gretzky, Edmonton Oilers [22]
Lester B. Pearson Award: Marcel Dionne, Los Angeles Kings [23]
Vezina Trophy: Don Edwards ja Bob Sauvé, Buffalo Sabres [24]
Lester Patrick Trophy: Bobby Clarke, Edward M. Snider, Frederick A. Shero ja Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue talviolympialaisissa 1980 [25]

Tähdistökentälliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Tony Esposito, Chicago Black Hawks maalivahti Don Edwards, Buffalo Sabres
Ray Bourque, Boston Bruins puolustaja Börje Salming, Toronto Maple Leafs
Larry Robinson, Montreal Canadiens puolustaja Jim Schoenfeld, Buffalo Sabres
Marcel Dionne, Los Angeles Kings keskushyökkääjä Wayne Gretzky, Edmonton Oilers
Charlie Simmer, Los Angeles Kings vasen laitahyökkääjä Steve Shutt, Montreal Canadiens
Guy Lafleur, Montreal Canadiens oikea laitahyökkääjä Danny Gare, Buffalo Sabres

[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c 1979–1980 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b 1979–80 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b New York Islanders – Team History (May 24, 1980) Islanders.nhl.com. New York Islanders Hockey Club. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Fitzpatrick, Jamie: Proposed New NHL Conferences and a History of League Alignment (1974–1993) About.com. 10.1.2012. The New York Times Company. Arkistoitu 23.6.2012. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Growing Pains and Early Accomplishments Oilersheritage.com. The Edmonton Oilers Community Foundation. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Schwartz, Larry: ’Great’ and ’Gretzky’ belong together ESPN.com. ESPN Internet Ventures. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  7. ↑ a b c 1979–1980 – Regular Season – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  8. ↑ a b Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2012. The New York Times Company. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Career Stats – Wayne Gretzky TSN.ca. Bell Media. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b 1979–1980 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d 1979–80 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  16. ↑ Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Conn Smythe Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Frank J. Selke Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Jack Adams Award NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  21. ↑ James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)