NHL:n pudotuspelit

NHL:n pudotuspelit
(Stanley Cup Playoffs)
Pudotuspelien vuosittainen tunnus
Pudotuspelien vuosittainen tunnus
Laji jääkiekko
Maa(t) Kanada Kanada
Yhdysvallat Yhdysvallat
Perustettu 1893
(yksinomaan NHL:n pudotuspelijärjestelmänä 1927)
Joukkueita 16
Hallitseva mestari Florida Panthers
Eniten mestaruuksia Montreal Canadiens (24)
TV Kanada
Sportsnet, CBC, TVA
Yhdysvallat
NBC, NHL Network
Suomi
Viasat, Yle Urheilu

NHL:n pudotuspelit eli Stanley Cupin pudotuspelit (engl. Stanley Cup Playoffs) on jääkiekkoliiga NHL:ssä kauden päätteeksi pelattava pudotuspelijärjestelmä, joka koostuu neljästä kierroksesta. Kierrokset pelataan paras seitsemästä -menetelmällä. Itäisestä ja Läntisestä konferenssista pääsee molemmista kahdeksan joukkuetta pudotuspeleihin runkosarjan sijoitusten perusteella. Viimeistä kierrosta kutsutaan Stanley Cupin loppuotteluiksi (engl. Stanley Cup Finals), ja sen voittaja palkitaan Stanley Cup -pokaalilla.

NHL:ssä on pelattu sen perustamisesta lähtien pudotuspelejä vaikkakin ne ovat muuttuneet vuosien varrella liigan perustamisesta 1917 lähtien.

Nykyinen järjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molemmista konfrensseista kahdeksan joukkuetta saa paikan pudotuspeleihin. Kolme ensimmäistä jokaisesta divisioonasta pääsee automaattisesti jatkoon.[1] Kaksi muuta joukkuetta pääsee pistemäärän perusteella divisioonasta riippumatta jatkoon villinä korttina.

Ensimmäisiä kahta kierrosta kutsutaan divisioonan pudotuspeleiksi. Kahdeksan joukkuetta on jaettu kahden joukkueen pareihin divisioonittain. Yhteen divisioonaan lasketaan sen kolme parasta automaattisesti mukaan päässyttä joukkuetta sekä yksi villillä kortilla mukaan päässyt joukkue. Villi kortti -joukkueet kohtaavat toisten divisioonien voittajat. Toiseksi sijoittuneet kohtaavat toisen divisioonan kolmanneksi sijoittuneen joukkueen.

Molempien divisioonien semifinaaleiden voittajat etenevät divisioonien finaaleihin, joissa joukkueet taistelevat pääsystä konferenssien finaaleihin ja sieltä Stanley Cup -finaaliin.

Kahdella ensimmäisellä kierroksella korkeammalle sijoitettu joukkue saa kotiedun riippumatta runkosarjan pistemäärästä. Konferenssi- ja Stanley Cup -finaaleissa runkosarjassa paremmin menestynyt joukkue saa kotiedun ja isännöi ensimmäistä, toista, viidettä ja seitsemättä ottelua, kun taas vastustaja on kotijoukkue kolmannessa, neljännessä ja kuudennessa ottelussa. Näistä viides, kuudes ja seitsemäs pelataan vain tarvittaessa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL:ssä on käytetty alusta asti pudotuspelejä mestarin ratkaisemisessa. NHL:n perustamisesta vuoteen 1920 asti runkosarjan molempien puolikkaiden voittajat kohtasivat toisensa Stanley Cup -finaalissa, kun Pacific Coast Hockey Assocation oli jakanut kauden kahteen osaan. Vuonna 1920 Ottawa Senators julistettiin automaattisesti mestariksi, kun se oli voittanut molemmat puolikkaat kaudesta. Seuraavana vuonna puolikkaista luovuttiin ja alettiin käyttää menetelmää, jossa kaksi parasta joukkuetta kohtasivat kahden ottelun mittaisessa finaalissa, joiden maalit laskettiin yhteen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Stanley Cup playoffs