Nainen vailla varjoa (saks. Die Frau ohne Schatten) (Op.65 ; TrV 234 ) on Richard Straussin säveltämä kolminäytöksinen ooppera, joka sai ensi-iltansa 10. lokakuuta 1919 Wienin valtionoopperassa Straussin johtajakauden avajaisiksi.
Oopperan syntyprosessi oli pidempi kuin minkään muun Straussin oopperan. Hugo von Hofmannsthal alkoi suunnitella librettoa jo vuonna 1911, mutta partituuri valmistui vasta vuonna 1917. Oopperan valmistumista viivästyttivät ensimmäinen maailmansota, oopperan musiikin haastavuus ja näyttämötekniikan vaatimukset.[1]
Suomessa Nainen vailla varjoa kuultiin konserttiesityksenä vuonna 1992,[2] ja Kansallisoopperassa se esitettiin ensi kerran vuonna 2006.[3][4][5]
Oopperan tapahtumapaikka on tarumaailma tarujen aikaan. Mysteerinäytelmässä esiintyy sekä ihmisiä että henkimaailman olentoja. Keisaripari ja värväripari joutuvat kokeeseen, jossa heidän pitää muuttua. Keisarinna oppii ymmärtämään ihmiskohtaloa, ei ota toisen varjoa ja luopuu tavoitteesta tulla ihmiseksi. Keisari luopuu omistavasta rakkaudesta. Molemmat oppivat tuntemaan sympatiaa muita ihmisiä kohtaan. Värväri taas kehittää sielullista herkkyyttä ja hänen vaimonsa oppii ymmärtämään omistautuvan rakkauden arvon. Ainoastaan keisarinnan imettäjä ei läpäise koetta vaan on yhä keisarinnaa kohtaan tuntemansa, kaiken muun pois sulkevan rakkauden vallassa.[1]