Nakajima B5N

Nakajima B5N
Nakajima B5N
Nakajima B5N
Tyyppi torpedokone
Valmistaja Nakajima
Suunnittelija Katsuhi Nakamura
Ensilento tammikuu 1937
Valmistusmäärä 1 149

Nakajima B5N (jap. 九七式艦上攻撃機, kyū-nana-shiki kanjō kōgeki-ki "laivaston tyypin 97 torpedokone" ja liittoutuneiden raportointinimi Kate) oli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien torpedokone. Se oli luotettava ja monikäyttöinen lentokone, jonka suurin heikkous oli heikko aseistus ja hitaus.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1932 keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat julkisti 7-Shi-vaatimukset. Aichi, Mitsubishi ja Nakajima valmistivat vaatimusten mukaiset prototyypit, mutta yhdenkään ei katsottu olevan käyttökelpoisia. Laivasto julkaisi sen sijaan 9-Shi-vaatimukset, jolla haettiin korvaajaa laivaston tyypin 92 torpedokoneelle B3Y1. Vaatimusten mukaisen kone suunniteltiin Yokosukan laivaston lentoteknisellä varikolla . Lentokone laitettiin tuotantoon laivaston tyypin 96 torpedokone B4Y1, joka oli kuitenkin ainoastaan väliaikainen ratkaisu suunniteltaessa vaatimukset täyttävää suunnitelmaa.[1]

Vuonna 1935 laivasto julkaisi 10-Shi-vaatimukset, joka määritteli yksimoottorisen ja yksitasoisen torpedokoneen. Vaatimuksina olivat[1]:

  • Siipien kärkiväli ei saanut ylittää 16 metriä ja koneessa tuli olla taittuvat siivet, jotta kärkiväli voitiin supistaa 7,5 metriin
  • Aseistuksen tuli olla 800 kilogramman torpedo tai vastaava pommikuorma ja yksi 7,7 millimetrin konekivääri
  • Huippunopeus 180 solmua 2 000 metrin korkeudessa
  • Lentonopeus 135 solmua, 4 tunnin lentoaika ja 7 tuntia maksimilentoaika
  • Kolmen hengen miehistö
  • Moottorina joko Nakajima Hikari tai Mitsubishi Kinsei.

Katsuji Nakamuran johtama ryhmä käytti Nakajiman tyypin K alatasoa, johon suunniteltiin sisäänvedettävät laskutelineet. Suuret siivet voitiin taittaa ylöspäin ja siipien kärjet menivät ristiin ylös ja taakse ohjaamon päälle taitettuina. Rungon kokonaispituus oli vain 10,3 metriä, jotta se kyettiin siirtämään käytössä olevien lentotukialusten hisseillä. Koneen muina uutuuksina oli säätölapapotkuri ja Fowler-siivekkeet. Prototyypin moottorina oli ilmajäähdytteinen 9-sylinterinen Nakajima Hikari 2. Kone valmistui joulukuussa 1936 ja teki ensilennon tammikuussa 1937 saaden virallisen nimen B5N1. Hydraulijärjestelmässä havaitut ongelmat häiritsivät koelentoja, mutta ne saatiin kuitenkin nopeasti ratkaistua.[1]

Kone ylitti koelennolla vaaditun huippunopeuden reilusti, mutta siitä huolimatta laivaston esikunta esitti huolensa koneen lukuisista innovaatioista. Erityisesti huolta aiheuttivat mahdolliset ylläpito-ongelmat. Toisesta prototyypistä alkaen hydraulinen siiventaittojärjestelmä korvattiin manuaalisella järjestelmällä ja Fowler-siivekkeet vaihdettiin perinteisiin siivekkeisiin. Muina muutoksina oli kiinteälapaisella propellilla varustetun Hikari 3 -moottorin käyttöönotto samoin kuin lisätankkien asentaminen siipiin. Näin muutettuna malli voitti Mitsubishi B5M1 -mallin testeissä. Laivasto määräsi marraskuussa 1937 mallin tuotantoon Koizumin tehtaalle nimellä laivaston tyypin 97 lentotukialus torpedokone malli 1.[2]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanissa järjestetyn miehistöjen koulutuksen jälkeen lentokone, joka oli nimetty uudelleen laivaston tyypin 97 lentotukialus torpedokoneeksi malli 11, sijoitettiin palvelukseen lentotukialuksille. Saman aikaisesti maatukikohdissa toimivat yksiköt saivat lentokoneita taistelutoimiin Kiinassa, missä pommein varustetut lentokoneet toimivat maavoimien taktisena tukena. Koneiden operoidessa niitä suojaavien laivaston tyypin 96 lentotukialushävittäjien kanssa, ne osoittautuivat kohtuullisen onnistuneiksi heikosta omasuoja-aseistuksesta ja puuttuvasta panssaroinnista huolimatta. Koneiden omasuojana oli ainoastaan radio-operaattorin 7,7 millimetrin tyypin 92 konekivääri. Pommituslennoilla tähystäjä, joka istui lentäjän ja radio-operaattorin välissä, vastasi pommien pudottamisesta. Tähtääminen tapahtui avaamalla pienet luukut lattiassa. Kiinan-Japanin sodan aikana mallista ei löytynyt puutteita, jotka olisivat vaatineet muutoksia. Ainoat muutokset olivat radiojärjestelmien päivitys. Myöhemmin tuli tarve parantaa lentokoneen suorituskykyä, kun kohdattiin moderneja hävittäjiä.[2]

Uusi versio B5N2 teki ensilentonsa joulukuussa 1939 ja siirrettiin tuotantoon nimellä laivaston tyypin 97 lentotukialustorpedokone malli 12. Kone oli ulkoisesti samanlainen kuin edeltänyt B5N1, mutta sen moottorina oli 1 000 hevosvoiman 14-sylinterinen kaksirivinen Nakajima Sakae 11, joka oli kuitenkin halkaisijaltaan pienempi kuin aiempi 9-sylinterinen yksirivinen Nakajima Hikari 3 -moottori. Nakajiman suunnittelijat esittivät moottorin koteloinnin pienentämistä lentäjän näkökentän laajentamiseksi. Huolimatta 36 prosentin tehonlisäyksestä kone ei kuitenkaan ollut merkittävästi edeltäjäänsä nopeampi. Laivasto kuitenkin hyväksyi moottorin vaihdon, koska toimintavarmemman Sakaen ylläpito oli helpompaa.[3]

Uusi malli oli ensilinjan yksiköissä täysin korvannut edeltäjänsä B5N1:n ja B4Y1:n Japanin hyökätessä Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Malli osallistui kaikkiin lentotukialusoperaatioihin, kunnes se korvattiin 1944 laivaston lentotukialustorpedokone Tenzanilla. B5N2, joka sai liittoutuneilta koodinimen Kate, oli myös maakentille sijoitetuissa lentoyksiköissä ottaen osaa Salomon saarten taisteluihin ja viimeisen kerran aktiivisesti operaatioissa Filippiinien taisteluissa 1944. Kun hälyttävän suuret tappioluvut ja riittämätön suorituskyky pakottivat mallin siirtämisen toisarvoisiin tehtäviin, kone sai pitkän toimintasäteensä vuoksi tehtäväksi tiedustelussa ja sukellusveneidentorjunnassa operoiden liittoutuneiden hävittäjien toiminta-alueen ulkopuolella tutkalla tai magneettisen häiriön ilmaisimilla varustettuina. Osa koneista sijoitettiin koulukoneiksi täydentämään B5N1-K-kalustoa. Samoin osa oli hinaamassa Chikara erityispurjekoneita.[4]

Tekniset tiedot (Nakajima B5N2)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nakajima B5N

Lähde: [5]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 3 (lentäjä, maalinetsijä/navigaattori/pommittaja ja radisti/taka-ampuja)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&010.030000010,30 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&015.051000015,51 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.07000003,70 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02277.&&&&002 277 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&04108.&&&&004 108 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Nakajima NK1B Sakae 11 -14-sylinterinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0746.&&&&00746 kW (&&&&&&&&&&&01000.&&&&001 000 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0378.&&&&00378 km/h 3 600 metrissä
  • Toimintasäde: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.2 000 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&08260.&&&&008 260 m

Aseistus

  • yksi 7,7 mm konekivääri
  • yksi 800 kg torpedo tai sama määrä pommeja

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • René J. Francillon: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Francillon 1979 s. 412
  2. ↑ a b Francillon 1979 s. 413
  3. ↑ Francillon 1979 s. 414
  4. ↑ Francillon 1979 s. 414-415
  5. ↑ Francillon 1979 s. 415–416

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]