Nathanael Greene | |
---|---|
Charles Willson Pealen maalaus. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. elokuuta 1742 Potowomut, Rhode Islandin siirtokunta |
Kuollut | 19. kesäkuuta 1786 Chathamin piirikunta, Georgia |
Sotilashenkilö | |
Palvelusvuodet | 1775–1783 |
Taistelut ja sodat | Yhdysvaltain vapaussota |
Sotilasarvo | kenraalimajuri |
Nimikirjoitus |
|
Nathanael Greene (7. elokuuta 1742 – 19. kesäkuuta 1786) oli yhdysvaltalainen sotilas. Hänellä oli huomattava rooli Yhdysvaltain vapaussodassa, jossa hän toimi kenraalimajurina, ja osallistui moniin taisteluihin pohjoisilla ja eteläisillä taistelukentillä.[1]
Nathanael Greene syntyi Potowomutissa Rhode Islandin siirtokunnassa 27. heinäkuuta 1742. Greenen suku oli muuttanut Englannista Amerikkaan 1600-luvun alkupuolella, ja ollut eräs Rhode Islandin siirtokunnan perustajista.[2] Greenet olivat kveekareita, ja omistivat useita myllyjä ja kaupan. Perheen isä ei arvostanut kirjasivistystä, eikä halunnut lähettää lapsiaan yliopistoon. Koulutuksesta huolehti kotiopettaja, joka opetti lukemista, kirjoittamista ja laskentoa. Nuori Greene luki paljon Raamattua, josta hän omaksui moraalisia ihanteita ja käytöstapoja omaan elämäänsä. Isänsä estelyistä huolimatta hän opiskeli omatoimisesti, ja luki muun muassa historiallisia kirjoja. Historian ohella hän oli kiinnostunut sodankäyntiin liittyvistä asioista ja katseli mielellään oman paikkakuntansa miliisin järjestämiä sotilasparaateja.[1]
Heinäkuussa 1774 Greene nai Catharine Littlefieldin, mutta ei juuri päässyt nauttimaan perhe-elämästä, sillä amerikkalaisten ja Britannian välit olivat kärjistyneet sodan partaalle.[2] Siirtokunnat alkoivat valmistella aseellista vastarintaa ja Greene oli vuonna 1774 mukana perustamassa oman kotiseutunsa joukkoja. Sodan sytyttyä Rhode Island kokosi 1500 miehen vahvuisen prikaatin, jonka komentajaksi Greene nimitettiin prikaatinkenraalin palvelusarvolla. Nimitys kenraaliksi oli yksimielinen, vaikka hänellä ei ollutkaan sotilastaustaa. Greene liittyi Bostonin piiritykseen kesällä 1775.[3] Piirityksen alkuvaiheessa Greene tapasi Siirtokuntien armeijan tulevan ylipäällikön George Washingtonin ja miesten välille syntyi elinikäinen ystävyys. Siirtokuntien armeijan perustamisen yhteydessä Greenestä tuli kenraalimajuri, ja hän oli valmis palvelemaan Washingtonin alaisuudessa.[2]
Greene oli sodassa koko sen kahdeksanvuotisen historian ajan (1775–1783). Hän kuitenkin kieltäytyi sotaministerin tehtävästä. Hänelle myönnettiin kongressin kultamitali 1781.
Greene menehtyi saatuaan vaikean auringonpistoksen 43-vuotiaana.[2] [4] Lukuisia kohteita Yhdysvalloissa on nimetty hänen mukaansa.