Naulakalat | |
---|---|
Melanaulakala (Triacanthus biaculeatus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Jäykkäleukakalat Tetraodontiformes |
Heimo: |
Naulakalat Triacanthidae Bleeker, 1859 |
Suvut | |
|
|
Katso myös | |
Naulakalat (Triacanthidae) on jäykkäleukakaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan trooppisista vesistä indopasifiselta merialueelta.
Varhaisimmat naulakalojen heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu oligoseenikaudelle. Nykyään heimossa elää 7 lajia, jotka jaetaan 4 sukuun. Naulakalat ovat pienehköjä ja kasvavat noin 6–28 cm pitkiksi. Ruumis on korkea, litteähkö ja hieman vinoneliön muotoinen. Selkäeviä on kaksi ja etumaisessa selkäevässä on 6 piikkiä, vatsaevät ovat jäykät ja ohuet ja pyrstöevä on voimakkaasti haarautunut. Suu on pieni ja suussa on 10 pientä kartiomaista hammasta. Naulakalat kykenevät jäykistämään selkäevänsä ja vatsaevänsä, kun ne tuntevat olonsa uhatuksi. Heimon lajien nahka on paksu ja suomut pienikokoiset. Ne ovat tyypillisesti väriltään hopeanharmaita ja ruumiissa voi olla tummempia laikkuja.[1][2][3][4]
Naulakalalajeja tavataan lämpimistä vesistä indopasifisen merialueen länsiosista. Ne elävät lähellä rannikkoa muta- tai hiekkapohjan tuntumassa. Naulakalojen ravintoa ovat pienet selkärangattomat eläimet, jotka ne imevät torvimaisella suullaan. Naulakaloja saadaan sivusaaliina kalastettaessa arvokkaampia lajeja ja niitä käytetään eräillä alueilla ruokakaloina. Ne eivät ole kuitenkaan kovin hyvänmakuisia ja usein niitä pidetään roskakaloina.[1][2][3][4]