Neidonkenkä

Tämä artikkeli käsittelee kasvilajia. Neidonkenkä on myös Sirpa Kähkösen romaani. Neidonkenkä Oulangan kansallispuiston tunnuskasvi.
Neidonkenkä
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Suomessa: Vaarantunut [2]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Suku: Neidonkengät Calypso
Laji: bulbosa
Kaksiosainen nimi

Calypso bulbosa
(L.) Oakes

Katso myös

  Neidonkenkä Wikispeciesissä
  Neidonkenkä Commonsissa

Neidonkenkä (Calypso bulbosa) on laajalle levinnyt, pohjoisen havumetsävyöhykkeen kämmekkälaji. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu[3]. Neidonkenkä on sukunsa ainoa laji. Nimensä se on saanut näyttävästä, jalkinetta muistuttavasta kukastaan.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neidonkengän Pohjois-Amerikassa kasvava muoto.

Neidonkengän kukka nousee 10–20 cm pitkän varren päähän. Varren tyvi on sipulinmuotoinen mukula. Kasvin ainoa lehti on ruodillinen, selväsuoninen ja pitkittäispoimuinen. Muodoltaan se on soikea tai pyöreähkö. Lehti on yläpinnaltaan tummanvihreä, alapinnaltaan sinipunertava. Lehti talvehtii vihreänä. Neidonkengän ainoa kukka on näyttävä, halkaisijaltaan 3–4 cm. Sen alin terälehti, labellum eli huuli muodostaa kelta-punakirjavan "tohvelin", jonka pohjalla on kaksi medetöntä valekannusta. Muut terälehdet tekevät vaaleanpunaiset "kruunun" tohveliosan päälle. Kukka on vaniljantuoksuinen. Kukinta-aika on touko-kesäkuussa.[4] Pölytys tapahtuu kimalaisten, pääasiassa kuningatarten, avustuksella, mutta kypsiä kotia tavataan vain harvoin. Neidonkenkä on täysin riippuvainen yhteiselämästä sienen kanssa.[5][6]

Suomessa neidonkengän läheisin sukulainen on harajuuri (Corallorhiza trifida).[6]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neidonkenkää tavataan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Ruotsin keski- ja pohjoisosista Venäjälle, Koreaan, Kiinaan ja Japaniin saakka, sekä laajalti myös Pohjois-Amerikassa. Kaikkialla laji on suhteellisen harvinainen.[5][7] Ruotsista Venäjään ja ehkä Kiinaan asti tavataan muunnosta C. bulbosa var. bulbosa, Kaukoidässä sen korvaa pidempikannuksinen C. bulbosa var. speciosa. Pohjois-Amerikan kasvit jaetaan kahteen muunnokseen, C. bulbosa var. americana ja C. bulbosa var. occidentalis.

Suomessa neidonkengän esiintymät ovat keskittyneet toisaalta Kemin-Rovaniemen seudulle, toisaalta Koillis-Kuusamoon. Kaikkiaan Lapin ja Oulun lääneistä tunnetaan parisataa kasvupaikkaa. Etelä- ja Keski-Suomesta neidonkengän kasvupaikkoja tunnetaan vain muutamia, joilta usealta se on hävinnyt.[5] Suomessa neidonkenkä on luokiteltu vaarantuneeksi.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisimmin neidonkengän tapaa kalkkiseutujen vanhoista kuusimetsistä, mutta se kasvaa myös männiköissä, lehdoissa ja lettokorvissa. Neidonkengän kasvupaikkojen suurimpana uhkana ovat metsien avohakkuut ja auraus. Niitä ovat tuhonneet myös pellonraivaus sekä rakentaminen. Monia esiintymiä on tuhoutunut yrityksissä siirtää kasveja puutarhoihin sekä kasvien keruun seurauksena.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ulvinen, Tauno: Neidonkenkä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 88.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jäkäläniemi, A., Illarionova, I. & Rankou, H.: Calypso bulbosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.3.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b Neidonkenkä – Calypso bulbosa punainenkirja.laji.fi. Viitattu 30.8.2022.
  3. ↑ Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (pdf) Ympäristö.fi. 1.7.2013. Viitattu 25.7.2015.
  4. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 504.
  5. ↑ a b c d Ulvinen 1997, s. 88.
  6. ↑ a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 120–123.
  7. ↑ Den virtuella floran: Norna (Arkistoitu versio) Viitattu 10.5.2009. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]