Neliapilaliittymä (engl. cloverleaf interchange) on neliapilan muotoinen eritasoliittymä, jossa on neljä silmukkaramppia ja neljä suoraa ramppia. Liittymä muistuttaa rakenteeltaan nelilehtistä apilakasvia. Neliapilaliittymä on rakennuttajalle edullinen, koska yksinkertaisimpaan sellaiseen tarvitaan vain yksi silta. Suomessa täydellisiä neliapilaliittymiä on vain kaksi. Ne sijaitsevat Tampereella Hervannan valtaväylän ja Tampereen kehätien liittymäkohdassa sekä Turussa Turun kehätien ja valtatien 9 liittymäkohdassa.[1]
Neliapilaliittymän kehitti ja vuonna 1916 patentoi yhdysvaltalainen insinööri Arthur Hale. Suunnittelun aikana ei tunnettu moottoritien käsitettä ja siksi alkuperäinen suunnitelma on mittasuhteiltaan nykyisestä poikkeava.
Ensimmäinen neliapilaliittymä rakennettiin Avenelissa, New Jerseyssä vuonna 1929. Moottoriteiden ensimmäisinä vuosina liittymää pidettiin nerokkaana. Sen silmukan muotoisten ramppien kokoja voitiin tarvittaessa muokata, eikä liittymä vaikuttanut suuresti kaupunkimaisemaan tai projektin budjettiin.
Neliapilaliittymän merkittävin ongelma on silmukoiden vaatima suuri tila. Lisäksi liian suurella nopeudella ajettaessa silmukoissa on vaara ajaa ulos. Tätä on korjattu ramppien halkaisijan kasvattamisella, joka vuorostaan vaatii entistä enemmän tilaa. Euroopassa liittymää on käytetty ongelmien takia harvemmin, ja sen pohjalta on kehitetty erilaisia hybridimalleja, joissa on säädelty ramppien määrää ja tyyppiä. Esimerkiksi pääliikennesuuntien rampit on saatettu toteuttaa loivasti päätien yli kaartuvina siltoina.