Neljä suurta

Neljä suurta
The Big Four
Alkuperäisteos
Kirjailija Agatha Christie
Kieli englanti
Genre salapoliisiromaani
Kustantaja William Collins & Sons
Julkaistu 1927
Sivumäärä 282
Suomennos
Suomentaja Anna Liisa Laine
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1978
Sivumäärä 223
ISBN 951-0-08440-9
Sarja: Hercule Poirot
Edeltävä Roger Ackroydin murha
Seuraava Sininen juna
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Neljä suurta (engl. The Big Four) on Agatha Christien kirjoittama salapoliisiromaani, jonka julkaisi Englannissa 1927 William Collins & Sons.[1]

Rakenteeltaan Neljä suurta poikkeaa lähes kaikista Christien muista romaaneista, sillä se on sarja lyhyitä tarinoita eikä käsittele yhtä yksittäistä rikosta. Se koostuu itse asiassa novelleista, jotka oli aiemmin julkaistu The Sketch -lehdessä ja muokattiin vasta myöhemmin romaanimuotoon. Tarina käsittelee Poirot’n pyrkimyksiä saada kiinni maailman rikollisnerot, niin sanotut ”neljä suurta”.lähde?

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Hastings palaa Britanniaan asuttuaan jonkin aikaa vaimoineen Argentiinassa. Perillä hän saa kuulla, että Hercule Poirot on kansainvälisen maailman hallitsijoiksi pyrkivän Neljä suurta -nimisen rikollisliigan jäljillä. Tarinan edetessä ja Poirot’n ja Hastingsin tutkiessa tapauksia heille alkavat selvitä Neljän suuren henkilöllisyydet, jotka ovat:

  • Numero Yksi – Li Chang Yen, kiinalainen mandariini ja poliitikko, Neljän suuren aivot
  • Numero Kaksi – Abe Ryland, yhdysvaltalainen saippuateollisuusyrittäjä ja maailman rikkain mies
  • Numero Kolme – rva Olivier, ranskalainen tiedenainen, joka on perehtynyt muun muassa radiumin tutkimiseen
  • Numero Neljä – tuntematon englantilainen mies, josta käytetään nimitystä ”Tuhoaja”. Poirot ja Hastings epäilevät tarinan aikana näyttelijä Claude Darrellia Numero Neljäksi.

Poirot ja Hastings ratkovat monta pientä juttua, jotka kaikki jotenkin liittyvät Neljään suureen. Eräässä vaiheessa Hastingsille valehdellaan, että Neljä suurta on kaapannut hänen vaimonsa Argentiinassa, mikä kuitenkin paljastuu valheeksi, sillä Poirot on huolehtinut tämän turvallisuudesta.

Lopulta näyttää siltä, että Poirot kuolee Neljän suuren juonittelujen ansiosta. Hastings kuitenkin jatkaa yksin taistelua rikollisjärjestöä vastaan, kunnes Poirot palaakin hänen rinnalleen. Neljän suuren Pohjois-Italiassa sijaitseva tukikohta paljastuu lopulta ja Poirot ja Hastings matkustavat Italiaan. Heidän jouduttuaan Neljän suuren vangeiksi tukikohdassa näyttääkin siltä, että Poirot ei olekaan todellisuudessa elossa, vaan kyseessä on tämän aiemmin mainitsema kaksoisveli Achille. Tämä kertoo, että poliisi on piirittänyt tukikohdan ja että vastarinta on turhaa. Tämän jälkeen tukikohdassa tapahtuu räjähdys, jossa Numerot Kaksi, Kolme ja Neljä kuolevat.

Räjähdyksen jälkeen paljastuu, että Poirot oli sittenkin todella se, jolta näyttikin, eikä tämän kaksoisveljeä ole edes olemassa. Myöhemmin Kiinasta saapuu uutinen, että Li Chang Yen on tehnyt itsemurhan. Neljä suurta on voitettu.

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Times Literary Supplementin arvostelu kirjasta 3.2.1927 oli positiivinen, joskin väärästä syystä, sillä kirjoittaja arveli romaanin poikkeavan sen välittömän edeltäjän Roger Ackroydin murhasta tyylistä tahallisesti: "M. Poirot, belgialainen etsivä, joka on esiintynyt myös muissa Christien teoksissa, on erittäin hyvässä kunnossa seikkailujensa viimeisimmässä luvussa. "Roger Ackroydin murhassa" käytetty juonenkäänne, joka niin hämmensi salapoliisiromaanien lukijoita, on sellainen, jota kirjailija ei helposti voi käyttää toista kertaa. Niinpä käsillä oleva tarina ei niinkään ole yhden arvoituksen selvittämistä vaan ennemminkin kertomus Poirot'n useista kohtaamisista kansainvälisten rikollisten kanssa, joilla on lähes rajaton valta ja halu hallita koko maailmaa." Hastings kuvattiin "yhtä tarmokkaaksi kuin aina ennenkin." [2]

The New York Times Book Review kuvasi 2.10.1927 juonen peruskuviot ja totesi: "Neljä suurta pysyy arvoituksena lähes loppuun asti. Siksi etsivän onkin vaikeampaa puolustautua ja jatkaa tutkimuksiaan – mikä myös luo tarinan jännittävimmät hetket."[3]

The Observerin kriitikko (13.2.1927) ei odottanut omaperäisyyttä lukiessaan Neljän suuren kaltaista kirjaa, mutta myönsi kuitenkin: "Kun avaa kirjan ja löytää nimen Li Chang Yen, ja sitten viedään East Endin kellareihin, joissa 'riippuu runsaasti itämaista silkkiä', lukija voi odottaa pahinta. Ei niinkään, että Christie antaisi meille huonointansa; siihen hän on liian taitava ja kokenut. Lyhyesti: itse asiassa romaanin eri lukujen arvoitukset ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin 'Neljän suuren' superrikollisen toimet." Kirjan loppuratkaisu oli "mahtipontinen" eikä "onnistunut vaikuttamaan" ja kriitikko toteaakin: "kirjalla on hetkensä – itse asiassa liian monta – se yrittää hyvittää yksityiskohdissa sen, minkä se menettää laadussa ja tarinan jatkuvuudessa."[4]

The Scotsman totesi 17.3.1927, että "Poirot’n toimia ei voi ottaa vakavasti – kuten esimerkiksi Sherlock Holmesin ottaisi – itse asiassa kirja vaikuttaa ennemminkin salapoliisikirjallisuuden äärimmilleen viedyltä parodialta kuin vakavasti otettavalta salapoliisiromaanilta. Mutta se on hyvin hauskaa lukemista, mikäli lukija osaa asennoitua sille aallonpituudelle. Jos tämä oli kirjailijan tarkoitus, niin sitten hän on onnistunut täydellisesti."[5].

Robert Barnard: "Tämä jännitysromaani kyhättiin kasaan Christien langon avustuksella, kun Christien oma elämä oli pohjalukemissaan. Hyväntekeväisyys oli siis päivän sana, ja romaani on lähinnä kaamea, ja (olipa sitten mitä mieltä tahansa Poirot'sta romaanihahmona) tämä ei todellakaan ole Poirot’n arvolle sopivaa."[6]

Sarjakuvaversio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HarperCollins julkaisi sarjakuvaromaaniversion Neljästä suuresta 3.12.2007. Sovittaja ja piirtäjä oli Alain Paillou (ISBN 0-00-725065-7). Se oli käännetty ranskalaisesta alkuperäisteoksesta Les Quatre (2006).

Julkaisuhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellien ensijulkaisut Britanniassa ja Yhdysvalloissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Neljän suuren tarinat ilmestyivät alun perin The Sketch -lehdessä 1924. Alaotsikkona oli The Man who was No. 4 (Mies joka oli numero 4). Novellien julkaisutiedot ja vastaavat luvut romaanissa:

  • The Unexpected Guest: The Sketch numero 1614, 2.1.1924. Romaanissa luvut 1 ja 2: The Unexpected Guest (Odottamaton vieras) ja The Man from the Asylum (Mies mielisairaalasta).
  • The Adventure of the Dartmoor Bungalow: The Sketch numero 1615, 9.1.1924. Romaanissa luvut 3 ja 4: We Hear More about Li Chang Yen (Me kuulemme lisää Li Chang Yenistä) ja The Importance of a Leg of Mutton (Lampaanreiden merkitys).
  • The Lady on the Stairs: The Sketch numero 1616, 16.1.1924. Romaanissa luvut 5 ja 6: Disappearance of a Scientist (Tiedemiehen katoaminen) ja The Woman on the Stairs (Nainen portaissa).
  • The Radium Thieves: julkaistu: The Sketch numero 1617, 23.1.1924. Romaanissa luku 7: The Radium Thieves (Radiumvarkaat)
  • In the House of the Enemy: The Sketch numero 1618, 30.1.1924. Romaanissa luku 8: In the House of the Enemy(Vihollisen talossa).
  • The Yellow Jasmine Mystery: The Sketch numero 1619, 6.2.1924. Romaanissa luvut 9 ja 10: The Yellow Jasmine Mystery (Keltajasmiinin arvoitus) ja We Investigate at Croftlands (Me suoritamme tutkimuksia Croftlandsissa).
  • The Chess Problem: The Sketch numero 1620, 13.2.1924. Romaanissa luku 11: A Chess Problem (Sakkitehtävä).
  • The Baited Trap: The Sketch numero 1621, 20.2.1924. Romaanissa luvut 12 ja 13: The Baited Trap (Ansa) ja A Mouse Walks In (Hiiri astuu sisään).
  • The Adventure of the Peroxide Blond: julkaistu: The Sketch numero 1622, 27.2.1924. Romaanissa luku 14: The Peroxide Blond (Valkaistu vaaleaverikkö).
  • The Terrible Catastrophe: The Sketch numero 1623, 5.3.1924. Romaanissa luku 15: The Terrible Catastrophe (Kauhea katastrofi).
  • The Dying Chinaman: The Sketch numero 1624, 12.3.1924. Romaanissa luku 16: The Dying Chinaman (Kuoleva kiinalainen).
  • The Crag in the Dolomites: The Sketch numero 1625, 19.3.1924. Romaanissa luvut 17 ja 18: Number Four Wins the Trick (Numero Neljä saa tikin) ja In the Felsenlabyrinth (Felsenlabyrinthissa). Tämä oli myös viimeinen Poirot-novelli, jonka Christie kirjoitti The Sketchille.

Julkaisujärjestys:

  • The Unexpected Guest: maaliskuu 1927 (vuosikerta 44, numero 5), kirjan luvut 1 ja 2.
  • The Dartmoor Adventure: huhtikuu 1927 (vuosikerta 44, numero 6), kirjan luvut 3 ja 4.
  • The Lady on the Stairs: toukokuu 1927 (vuosikerta 45, numero 1), kirjan luvut 5 ja 6.
  • The Radium Thieves: kesäkuu 1927 (vuosikerta 45, numero 2), kirjan luku 7.
  • In the House of the Enemy: heinäkuu 1927 (vuosikerta 45, numero 3), kirjan luku 8.
  • The Yellow Jasmine Mystery: elokuu 1927 (vuosikerta 45, numero 4), kirjan luvut 9 ja 10.
  • The Chess Problem: syyskuu 1927 (vuosikerta 45, numero 5), kirjan luku 11.
  • The Baited Trap: lokakuu 1927 (vuosikerta 45, numero 6), kirjan luvut 12 ja 13.
  • The Peroxide Blond: marraskuu 1927 (vuosikerta 46, numero 1), kirjan luku 14.
  • The Enemy Strikes: joulukuu 1927 (vuosikerta 46, numero 2), kirjan luvut 15 ja 16.
  • The Crag in the Dolomites: tammikuu 1928 (vuosikerta 46, numero 3), kirjan luvut 17 ja 18.

Romaanijulkaisut Englannissa ja Yhdysvalloissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

selvennä

  • 1927, William Collins and Sons (London), 27.1.1927
  • 1927, Dodd Mead and Company (New York), 1927, sid., 276 s.
  • 1957, Penguin Books, (Penguin numero 1196), nid., 159 s.
  • 1961, Pan Books, (Great Pan G427), nid., 155 s.
  • 1964, Avon Books (New York), nid.
  • 1965, Fontana Books (Imprint of HarperCollins), nid., 159 s.
  • 1965, Dell Books (New York), nid., 173 s.
  • 1974, Ulverscroft Large-print Edition, sid., 414 s., ISBN 0-85-456283-4
  • 2006, Poirot Facsimile Edition (näköispainos 1. englantilaisesta painoksesta), HarperCollins, 6.11.2006, sid., ISBN 0-00-723451-1

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaaniversion tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1926 oli vaikea vuosi Christielle: hänen äitinsä oli juuri kuollut ja hänen avioliittonsa Archibald Christien kanssa oli päättymäisillään. Christie oli rahan tarpeessa ja hänen lankonsa Campbell Christie ehdotti Sketch-novellien muokkaamista romaanimuotoon ja myös auttoi häntä tässä. Näin Christien ei tarvinnut kirjoittaa aivan uutta romaania.[7] Campbell Christien osuutena oli lähinnä vain novellien alkujen ja loppujen muokkaaminen siten, että niistä muodostuisi yhtenäinen kokonaisuus. Itse tarinat ovat samanlaisia sekä novelli- että romaanijulkaisuissa. Toisin kuin vastaavanlaisessa romaanissa Rikos yhdistää (1929), novellien järjestys romaanissa vastaa niiden alkuperäistä julkaisujärjestystä.

1942 Christie kirjoitti agentilleen Edmund Corkille ja pyysi häntä säilyttämään erästä käsikirjoitusta (erittäin todennäköisesti Neiti Marplen viimeinen juttu) ja totesi samalla: "Olen kerran ollut tilanteessa, jossa "halusin" kirjoittaa vain rahan takia, mutta tunsin että "en pysty siihen" – se on hermoja raastava tilanne. Jos minulla olisi ollut käsikirjoitus takataskussani, se olisi helpottanut asemaani huomattavasti. Jouduin silloin tuottamaan Neljän suuren ja pakotin itseni kirjoittamaan Sinisen junan.[7]

Omistuskirjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä oli Christien toinen kirja, jossa ei ollut omistuskirjoitusta. Ensimmäinen oli Poirotin varhaiset jutut.selvennä

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Lähteitä ei liene luettu vaan ne ovat tulleet en.wikipediasta

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Publishers' Circular and Booksellers Record, 15.1.1927, s. 1
  2. ↑ The Times Literary Supplement 3.2.1927 (s. 78)
  3. ↑ The New York Times Book Review 2.10.1927 (s. 30)
  4. ↑ The Observer 13.2.1927 (s. 5)
  5. ↑ The Scotsman 17.03.1927 (s. 2)
  6. ↑ Barnard, s. 188
  7. ↑ a b Morgan 1984, s. 163

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]