Neodyymioksidi

Neodyymioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1313-97-9
PubChem CID 159373
Ominaisuudet
Molekyylikaava Nd2O3
Moolimassa 336,48
Ulkomuoto Vaaleansininen kiteinen aine
Sulamispiste 2233 °C[1]
Kiehumispiste 3760 °C[1]
Tiheys 7,24 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Neodyymioksidi (Nd2O3) on neodyymi- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään lasin värjäykseen, lasereiden valmistukseen ja muiden neodyymiyhdisteiden valmistukseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa neodyymioksidi on vaaleansinistä kiteistä ainetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta, mutta liukenee happoihin. Kuumennettaessa vedyn kanssa yhdiste pelkistyy metalliseksi neodyymiksi.[1][2][3][4]

Neodyymioksidia valmistetaan liuottamalla malmi rikkihappoon ja saostamalla siitä neodyymioksalaattina. Neodyymioksalaatti hajoaa kuumennettaessa neodyymioksidiksi.[4][5]

(C2O4)3Nd2 → Nd2O3 + 2 CO2
Neodyymioksidilla värjättyä lasia

Neodyymioksidia käytetään neodyymin ja neodyymiyhdisteiden valmistuksen lähtöaineena. Neodyymioksidi värjää lasin ja emalin violetiksi ja värisävy riippuu lisätyn yhdisteen määrästä. Yhdistettä käytetään myös lasereissa.[2][4][5][6][7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–77. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.5.2022). (englanniksi)
  2. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 680. Walter de Gruyter, 1994. (englanniksi)
  3. ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 524. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  4. ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 600-602. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
  5. ↑ a b David A. Atwood: Sustainable Inorganic Chemistry, s. 14. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118703427 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.5.2022). (englanniksi)
  6. ↑ John Emsley: Nature's building blocks: an A-Z guide to the elements, s. 339. Oxford University Press, 2011. ISBN 978-0-19-960563-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.5.2022). (englanniksi)
  7. ↑ I.J. McColm: Dictionary of Ceramic Science and Engineering, s. 215. Oxford University Press, 1994. ISBN 978-1-4419-3235-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.5.2022). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]