Neuropsykiatria on useimmiten psykiatrian tai neurologian suppea erikoisala. Neuropsykiatria on saavuttanut Saksassa itsenäisen aseman[1], mutta sielläkään ei ole mahdollisuutta hankkia neuropsykiatrin tutkintoa.[2] Yhdysvalloissa voi opiskella neuropsykiatriksi, jos on valmistunut ensin neurologiksi tai psykiatriksi.[3]
Neuropsykiatrian määritelmästä ei vallitse täyttä yksimielisyyttä. Erään määritelmän mukaan neuropsykiatria tutkii psyykkisiä tai kognitiivisia oireita aiheuttavia aivosairauksia.[4] Tämä määritelmä on sikäli huono, että se ei erottele neuropsykiatriaa muusta psykiatriasta, sillä myös psykiatria tutkii psyykkisiä tai kognitiivisia oireita aiheuttavia aivosairauksia.
Toisen määritelmän mukaan neuropsykiatria tutkii ”poikkeavan käytöksen” neurologisia eli aivoelimellisiä syitä.[5] Osa neuropsykiatreista on erikoistunut synnynnäisten neurologisten poikkeavuuksien kuten ADHD:n ja Aspergerin, Kannerin sekä Touretten oireyhtymän diagnosointiin ja hoitoon.
Näyttöön perustuvia hoitoja on luotettavien tutkimusten puuttuessa neuropsykiatriassa toistaiseksi käytettävissä vain harvoin.[1]
Väestötutkimuksissa on havaittu, että runsas antibioottien käyttö elämän alkuvaiheessa lisää neuropsykiatristen häiriöiden riskiä. Ilmiö saattaa selittyä sillä, että antibioottien käyttö muuttaa suoliston bakteerikantaa, lisää immuunipuolustukseen osallistuvien sytokiinien pitoisuuksia aivoissa ja muuttaa veri-aivoesteen toimintaa.[6]