Neuvostoliiton ja Albanian välirikko syntyi Neuvostoliiton ja Albanian kommunistidiktaattoreiden Nikita Hruštšovin ja Enver Hoxhan välisistä erimielisyyksistä vuonna 1961. Kiistassa oli kyse ideologisista ja poliittisista näkemyseroista.
Albania ja Jugoslavia olivat toisen maailmansodan jälkeen läheisessä yhteistyössä. Jugoslavian ja Albanian välit kuitenkin heikentyivät pian muun muassa tuotannollisten näkemyserojen takia. Albania myös koki joutuneensa Jugoslavian riistämäksi. Albania kääntyi Neuvostoliiton puoleen ja oli läheisessä liitossa Neuvostoliiton kanssa Josif Stalinin kuolemaan asti.[1][2]
Hruštšovin noustessa Neuvostoliiton johtoon Albanian ja Neuvostoliiton välit heikentyivät nopeasti. Albania suhtautui epäluuloisesti Neuvostoliiton rauhanomaisen rinnakkaiselon teoriaan, jolla Neuvostoliitto pyrki liennyttämään suhteita länteen.[3] Myös Hruštšovin halu parantaa suhteita Jugoslavian kanssa herätti huolta Albaniassa.[4] Albania alkoi suhtautua yhä kriittisemmin Neuvostoliittoon Hruštšovin tuomittua stalinismin. Hoxha uskoi Hruštšovin Neuvostoliiton pyrkivän horjuttamaan hänen valtaansa stalinismiin ja henkilöpalvontaan kohdistuvan kritiikin varjolla.[5] Suhteiden yhä viiletessä Hoxha alkoi pelätä Neuvostoliiton tukevan Kreikan laajentumispyrkimyksiä Albanian kustannuksella.[6] Albania alkoi lähentyä Kiinan kanssa ja tuki Kiinaa Neuvostoliiton ja Kiinan välisessä ideologisessa kiistassa.[7] Neuvostoliitto syytti Albaniaa dogmatismista ja lahkolaisuudesta. Hruštšov kutsui Hoxhaa imperialistiseksi agentiksi. Hoxha torjui syytökset Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 22. kongressissa ja vihjaili Neuvostoliiton tukevan Jugoslavian imperialistisia suunnitelmia Albanian suhteen. Neuvostoasiantuntijat vedettiin pois Albaniasta. Neuvostoliitto lakkautti taloudellisen tukensa Albanialle ja veti suurlähettiläänsä pois Tiranasta. Välirikko johti Albanian täydelliseen eristäytymiseen Euroopasta.[8][9]