Nevaimarre

Nevaimarre
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Polypodiopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Sysi-imarrekasvit Thelypteridaceae
Suku: Sysi-imarteet Thelypteris
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi

Thelypteris palustris
Schott

Synonyymit
  • Dryopteris thelypteris
  • Lastrea thelypteris
  • Thelypteris thelypteroides
Katso myös

  Nevaimarre Wikispeciesissä
  Nevaimarre Commonsissa

Nevaimarre (Thelypteris palustris, syn. T. thelypteroides, Dryopteris thelypteris, Lastrea thelypteris) on suurehko, Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa laajalle levinnyt saniainen. Suomessa laji on tavanomainen vain eteläisimmissä osissa maata. Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa kasvi on rauhoitettu.[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nevaimarteen itiöpesäkkeistö.
Nevaimarrekasvusto.

Nevaimarteen pitkä maavarsi on vaakasuora ja nysty- tai karvasuomuinen. Lehdet ovat pystyjä ja kasvavat yksittäin. Lehtien ruoti kasvaa 15–50 senttimetriä pitkäksi ja lapa 15–40 cm pitkäksi. Ruodin pituus suhteessa lehden lapaan vaihtelee lapaa paljon lyhyemmästä hieman pidempään. Lapa on kapeansoikea, lähes kalju ja parilehdykkäinen. Lehdykät ovat kapeanpuikeita, parijakoisia tai -osaisia, lehdyköiden liuskat ehytlaitaisia ja kolmiomaisia. Lehtilavan alapuolella olevat itiöpesäkeryhmät ovat nuorina katesuomuisia, myöhemmin suomut katoavat. Suomessa nevaimarteen itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[3]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nevaimarre kasvaa lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän läpi Keski-Aasiaan ja Himalajalle. Nevaimarteen muunnoksia tavataan lisäksi Kaukoidässä Kiinassa, Japanissa ja Korean niemimaalla (var. pubescens), ja toisaalta Pohjois-Amerikan keski- ja itäosissa (var. pubescens ja var. haleana).[4] Suomessa lajia tavataan satunnaisesti koko maassa Rovaniemen korkeudelle saakka. Yleinen laji on kuitenkin ainoastaan Lounais-Suomen ja Suomenlahden rannikkoseuduilla.[5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nevaimarre kasvaa luhtaisilla, rehevillä rannoilla, erityisesti lampien nevareunuksissa, tervaleppä- ja lettokorvissa sekä rehevissä pajuviitakorvissa.[3] Laji kasvaa yleensä kosteammissa paikoissa kuin muut Suomessa tavattavat saniaislajit. Nevaimarre on taantunut muun muassa ojitusten, purojen perkausten ja lampien vedenpinnan laskujen takia.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kavak, S.: Thelypteris palustris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 29.10.2009.
  3. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 48.
  4. ↑ Den virtuella floran: Kärrbräken (Thelypteris palustris) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 26.9.2011. (ruotsiksi)
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Nevaimarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.9.2011.
  6. ↑ Uusitalo 2007, s. 173.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]