New Worlds Fair Michael Moorcock & The Deep Fix | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | 1974-1975 Astoria- ja Pye-studiot, Lontoo | |
Julkaistu | toukokuu 1975 | |
Tuottaja(t) | Steve Gilmore | |
Tyylilaji | progressiivinen rock | |
Kesto | 67.13 (2008 versio) | |
Levy-yhtiö | United Artists Records Griffin Music Dojo Records Esoteric Recordings | |
muut julkaisut | ||
New Worlds Fair |
The New Worlds Fair on tieteiskirjailija Michael Moorcockin ja hänen Deep Fix -yhtyeensä tekemä musiikkialbumi vuodelta 1975.
Musiikkipuolella Moorcock oli työskennellyt varsinkin Hawkwind-yhtyeen kanssa tekemällä heille sanoituksia ja lausumalla runoja heidän konserteissa. Moorcock itse hallitsi mm. banjon ja mandoliinin soiton ja oli esiintynyt 1960-luvulla mm. klubeilla. Hawkwindin levy-yhtiö United Artists Records ehdotti Moorcockille sooloalbumin tekemistä ja Moorcock tarttui haasteeseen.[1] Hän perusti Deep Fix -yhtyeen (nimi tulee hänen kirjoissaan esiintyneestä samannimisestä yhtyeestä[1]) yhdessä basisti Graham Charnockin ja kitaristi Steve Gilmoren kanssa. Levytyksessä mukana olivat myös mm. kosketinsoittaja-viulisti Simon House (Hawkwind), rumpalit Simon King ja Alan Powell (Hawkwind), kitaristi Snowy White (Pink Floyd, Thin Lizzy), sessiobasisti Kuma Harada sekä sellisti Peter Pavli (High Tide).
Albumin teemana oli Dodgem Dude -nimisen hahmon seikkailut huvipuistossa ydinsodan jälkeisessä maailmassa.[2] Musiikkisuuntana oli popahtava rock progressiivisilla vaikutteilla ja vaikutteita löytyy myös blues- ja folk-musiikista sekä tuohon aikaan muodissa olleesta glam rockista. Kappaleiden välissä kuullaan Moorcockin teemaan liittyvää lausuntaa ja kerrontaa.
Hawkwindin kosketinsoittaja-viulisti Simon Housen rooli albumilla niin sovittajana kuin soittajanakin on suuri vaikkakaan häntä ei mainita sävellystiedoissa.[3] Housen mellotronin ja viulun soitto on kuuluvasti esillä useissa albumin kappaleissa.
Single "Dodgem Dude" / "Starcruiser" oli tarkoitus julkaista ennen varsinaista albumia mutta se julkaistiin kuitenkin vasta muutamaa vuotta myöhemmin ja löytyy nykyään albumin CD-painoksilta.
Menestystä albumi ei kuitenkaan saanut. Varsinkin Moorcockin laulamista arvosteltiin musiikkilehdissä kovin sanoin ja albumia sanottiin muutenkin "sekavaksi".[2][3] Albumi onkin jäänyt Moorcockin ainoaksi viralliseksi julkaisuksi toistaiseksi. Albumi on nykyään kulttimaineessa, ja varsinkin lukuisten Hawkwind-soittajien mukanaolo on tehnyt siitä yhtyeen fanien keskuudessa halutun. Tämän päivän kriitikoista Allmusic-sivuston arvostelija kritisoi albumin lyriikoita "odotettua heikommiksi" mutta kehuu albumin musiikillista puolta.[4]
Albumista on julkaistu kaksi CD-painosta, toisen vuonna 1995 Griffin (USA) ja Dojo (UK) toisen 2008 Esoteric Recordings. CD-versiot sisältävät albumin sessioissa nauhoitettuja bonus-kappaleita ja vuonna 1982 nauhoitetun kappaleen "The Brothel in Rossenstrasse". Lisäksi Voiceprint Records on julkaissut albumin sessioista kootun albumin Roller Coaster Holiday.
sekä: