Nicolas-Marie d'Alayrac, (8. kesäkuuta 1753 Muret, Ranska – 26. marraskuuta 1809 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä.[1] Dalayrac oli aluksi asianajaja, mutta isänsä kehotuksesta luopui urastaan ja omistautui kokonaan intohimolleen musiikille.
Dalayrac sai viran Artois'n kreivin, tulevan Ranskan kuninkaan Kaarle X:n palveluksessa Versailles'n hovissa. Hän sai palkkiona 750 livreä, jota täydensi hänen isältänsä saama 450 livren korkotulo.
Dalayracin ensimmäiset sävellykset olivat viuluduoja, jousitrioja ja kvartettoja. Hän julkaisi musiikkiaan italialaisen salanimen turvin. Hänen kvartettonsa saavuttivat suurta menestystä, ja seurauksena oli hänen todellisen henkilöllisyytensä paljastuminen. Dalayrac oli todennäköisesti vapaamuurareiden jäsen, sillä hän sävelsi vuonna 1778 musiikin tilaisuuteen, jossa Voltaire otettiin järjestön jäseneksi. Lisäksi hän sävelsi musiikin Benjamin Franklinin kunniaksi, kun hänet vastaanotettiin Anne-Catherine Helvétius'n luokse.
Dalayrac avioitui Gilberte Pétronille Sallarden kanssa. Vallankumouksen aikana hän muutti nimensä kirjoitustavan d'Alayracista Dalayraciksi. Vuonna 1798 hänen valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi. Hän sai Kunnialegioonan kunniamerkin vuonna 1904.
Le Poète et le musicien.