Nicolò Martinenghi (s. 1. elokuuta 1999 Varese) on italialainen uimari.[1] Hän on olympiavoittaja ja nelinkertainen maailmanmestari. Hän on erikoistunut rintauintiin.[2]
Martinenghi voitti seitsemän nuorten Euroopan-mestaruutta vuosina 2016–2017 ja kaksi nuorten maailmanmestaruutta vuonna 2017. Ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa, hopeaa, hän saavutti 4 × 50 metrin sekauintiviestissä lyhyen radan EM-kilpailuissa 2017. Vuonna 2021 hän ylsi mitaleille neljissä arvokilpailuissa. Toukokuussa pitkän radan EM-kilpailuissa hän saavutti kolme pronssia, joista yksi tuli henkilökohtaisesta 50 metrin rintauinnista.[2] Heinä-elokuussa Tokion olympialaisissa hän saavutti pronssia 100 metrin rintauinnissa ja miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä sijoittui neljänneksi sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[1] Marraskuussa lyhyen radan EM-kilpailuissa Martinenghi voitti kaksi kultaa, joista toisen 100 metrin rintauinnissa ja toisen miesten sekauintiviestissä, sekä saavutti yhden hopean ja yhden pronssin. Joulukuussa lyhyen radan MM-kilpailuissa hän voitti yhden viestikultamitalin sekä saavutti kaksi henkilökohtaista hopeaa ja kaksi viestipronssia.[2]
Pitkän radan MM-kilpailuissa 2022 Martinenghi voitti kultaa 100 metrin rintauinnissa ja miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä saavutti hopeaa 50 metrin rintauinnissa 0,03 sekuntia yhdysvaltalaiselle Nic Finkille hävinneenä. Saman vuoden Rooman EM-kilpailuissa hän saavutti kultaa 50 ja 100 metrin rintauinneissa ja miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä hopeaa sekajoukkueiden sekauintiviestissä.[2]
Martinenghi saavutti Melbournen lyhyen radan MM-kilpailuissa 2022 hopeaa 50 ja 100 metrin rintauinneissa sekä kultaisen, hopeisen ja pronssisen sekauintiviestimitalin. Fukuokan pitkän radan MM-kilpailuissa 2023 hän sai 100 metrin rintauinnissa hopeaa. Otopenin lyhyen radan EM-kilpailuissa 2023 hän saavutti kultaa 50 metrin rintauinnissa ja kahdessa sekauintiviestissä sekä hopeaa 100 metrin rintauinnissa.[2]
Martinenghi saavutti Dohan pitkän radan MM-kilpailuissa 2024 hopeaa 50 ja 100 metrin rintauinneissa sekä pronssia miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Pariisin kesäolympialaisissa 2024 hän voitti kultaa 100 metrin rintauinnissa ajalla 59,03, millä hän voitti Adam Peatyn ja Nic Finkin 0,02 sekunnilla.[2] Hän ui myös miesten ja sekajoukkueiden sekauintiviesteissä, joissa Italia ei selviytynyt loppukilpailuun.[3]
1968: Donald McKenzie | 1972: Nobutaka Taguchi | 1976: John Hencken | 1980: Duncan Goodhew | 1984: Steve Lundquist | 1988: Adrian Moorhouse | 1992: Nelson Diebel | 1996: Frederik Deburghgraeve | 2000: Domenico Fioravanti | 2004: Kōsuke Kitajima | 2008: Kōsuke Kitajima | 2012: Cameron van der Burgh | 2016: Adam Peaty | 2020: Adam Peaty | 2024: Nicolò Martinenghi |